TAMMIKUUN KIRJAT

Vuosi vaihtui tänä vuonna oman rakkaan kainalossa Ko Lantalla, syvässä unessa onnellisten tähtien alla. Vuoden ensimmäiset viisi päivää menivätkin vielä reissussa, ja kun matkaan kuului niin rannalla hengailua kuin pitkiä lautta- ja lentomatkojakin, tuli reissussa kirjojakin luettua useampikin kappale. Myös Suomen puolella lukuvuosi lähti varsin vauhdikkaasti käyntiin, ja sainkin tammikuun aikana itselleni varsin ennätykselliset seitsemän kirjaa luettua. Toki se voi jollekin olla vähän, ja en tiedä miten monta kirjaa joku oikea kirjabloggaaja saa kuussa luettua, itselleni 3 on yleensä jo varsin hyvä määrä. Mutta kun tammikuussa ei vielä ollut paikkaa, missä kirjoista kertoa, voisin vetää vuoden ensimmäisen lukukuun yhteen nyt täällä.

ANNE FRANK : NUOREN TYTÖN PÄIVÄKIRJA

♥ ♥ ♥ ♥ 

Hyvinkin vahvasti yleissivistykseen kuuluva klassikkoteos 13-vuotiaan tehdasrakennuksessa perheensä kanssa piileskelevän juutalaistytön kirjoittamana, joka ei liene suuremmin esittelyitä kaipaa. Muistan itse aloittaneeni kirjan ensimmäisen kerran jo yläasteella tai lukiossa, mutta tuolloin levottomalle mielelleni arkea maalaileva päiväkirjamainen kuvaus toisesta maailmansodasta ei syystä tai toisesta ollut kovin mukaansatempaava, ja keskenhän se jäi. Ja hassua kyllä, nyt juurikin noista samoista keskenjättösyistä kymmenen vuotta myöhemmin tätä kirjaa rakastin. Arjen kuvaus täysin toisenlaisessa todellisuudessa oli raskas, rankka ja silti jollainlailla niin toivoa herättävä: miten elämä ja ajatukset kuljettaakin ihmisiä niin samoilla urilla, oli ympäristö sitten hyvinvointivaltio kaksituhattaluvulla tai sodan piilopaikka 1940-luvun puolivälissä. Olisi tämän voinut jo aiemminkin lukea, mutta onneksi luin nyt.

KATHERINE PANCOL : KILPIKONNIEN HIDAS VALSSI

♥

Ahahaa, apua, Kauniit ja rohkeat kansien välissä. Tämä kirja kuuluu täysin sarjaan "kehtaanko edes myöntää lukeneeni", mutta no, kai meillä kaikilla on omat guilty pleasuremme. Vaan eipä tämä nyt sellaisestakaan oikein mene. Luin tämän trilogian (?) ensimmäisen osan viime kesänä, äitini nakkasi sen rinkkaani mukaan Meksikon reissulle. Tuo Krokotiilin keltaiset silmät nyt vielä olikin sellainen äärettömän typerä hömppä, jonka kuitenkin ihan mielellään luki taittaessaan matkaa minibusseilla Jukataninniemimaalla, mutta tämä sarjan toinen osa oli ihan rehellisesti vain ihan järkyttävän huono. Olen näemmä Goodreadsiin kommentoinut puolivälissä, että "sarjamurhaaja, harjoittelupaikan takia pahoinpidelty teini ja woodoo-kirouksia, nyt ollaan jännän äärellä", mutta ei sitä lopulta edes sinnekään asti päästy. No, toisaalta välillä on ihan hauska poistua sieltä kuuluisalta mukavuusalueeltaan, mutta jatkossa en tee sitä enää tähän genreen. Olen nimittäin nyt ihan vähän katkera tälle kirjailijalle niistä kaikista hänen minulta viemistään tunneista, joita en valitettavasti enää koskaan takaisin saa, ne olisi voinut käyttää hieman paremminkin. Esimerkiksi vaikka seinän tuijottamiseen.

NOJOUD ALI & DELPHINE MINOUI : NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT 

♥ ♥ ♥ (♥)

Tämä kirja on ollut lukulistallani ties kuinka monta vuotta, joku sitä taisi joskus aikoinaan edellisen blogini kommenttiboksissa minulle suositella. Ja kyllähän tämä onkin sellaisten "kunpa kaikki lukisivat tämän kirjan" -listalla varsin vahvasti, on jotenkin vain niin ensisijaisen tärkeää, ettei maailma sulje silmiään lapsiavioliitoilta eikä muiltakaan vanhakantaisilta ihmisoikeusrikkomuksilta, joita kulttuurin tapoina edelleen annetaan tapahtua. Itse kirja ei ehkä mikään maailman suurin kulttuurillinen teos ollut, mutta sen sanoma oli sitäkin tärkeämpi. Sitä mukana kirjoittamassa ollut kirjan päähenkilö, 10-vuotias Nojoud kun oli itse oman rohkeutensa ansiosta päässyt pakenemaan avioliittoaan itseään kymmeniä vuosia vanhemman miehensä luota maassa, jossa normaalisti naisilla, saati sitten pikkutytöillä harvoin on juurikaan sananvaltaa oman elämänsä suhteen. Ei sananmukaisesti ehkä hyvä kirja, mutta sitäkin tärkeämpi.

RIIKKA PULKKINEN : IIRIS LEMPIVAARAN LEVOTON JA PAINAVA SYDÄN

♥ ♥ ♥ ♥ 

No tämä kirja tarttui Suomalaisen alennusmyynneistä mukaan ihan puhtaasti niiden salaiset paheet -odotusten vuoksi, tätä kun eräs ystäväni oli minun kuullen varovasti kehunut jo aiemmin. (Ja varovasti kyllä, koska olen ehkä varsin, no, jyrkkä välillä mitä kirjoihin tulee, ja täysin turhaan, koska lähtökohtaisesti en halua itsekään tulla tuomituksi esimerkiksi listapopin kuuntelusta, joten rakastakoot hömppäkirjoja rakastavat ihmiset niitä siis ihan rauhassa tästä eteenpäinkin.) Ja kyllähän tämä hömppää olikin, mutta miten osuvaa ja ihanaa hömppää! Eeva Kolu tuossa taannoin blogissaan totesi, että lempikirjat ovat harvoin niitä kaikkein parhaita kirjoja, ja tämä kirja onkin ehkä varsin hyvä osoitus siitä. Ei se maailmaa mullistanut tai elämänkatsomustani muuttanut, mutta silti Iiris eronsa kanssa osui varsin hyvin aikaansa, ja sai minut hymyilemään hyvinkin monessa kohdassa, ja myötäelämään vielä useammassa. Jos kevyt hömppäkirjallisuus olisi aina näin tarkkaa ja osuvaa, lukisin sitä mielelläni enemmän.

RIIKKA PULKKINEN : TOTTA

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ja kun Iiris iski, otinpa aika innolla seuraavaksi lukuvuoroon aiemmin kierrätyskeskuskierrokselta hyllyyni päätyneen Totta-kirjankin. Minulla ei ollut tässä edes kansia tallella, joten odotukset olivat täysin olemattomat jopa takakansitekstin puuttuessa, mutta lopputulos oli sitäkin vaikuttavampi. Varaan yleensä viisi sydäntä vain suurille kirjoille, niille, jotka muuttavat omaa maailmaani ja saavat minut tuntemaan sellaisia tunteita, joiden olemassa olosta en edes tiennyt, mutta nyt ei tunnu yhtään liioittelulta nostaa tätä kirjaa yhdeksi lempikirjakseni. Ei se ehkä mikään suurteos todella ollutkaan, mutta sitäkin eheämpi, kauniimpi ja inhimillisempi. Ja vaikka teksti nyt kieltämättä paikoin Pulkkisella onkin jopa hieman itsetarkoituksellisen kaunista, en usko, että kirjallisuuden kanssa sellaista käsitettä voikaan olla kuin liian kaunis. Ei ainakaan tässä, ei ainakaan nyt.

Että huh. Kuukauteen mahtui siis täysiä kymppejä kuin totaalisia floppejakin, mutta hyvä lukukuukausi se kuitenkin oli. Ja toki, viisi kirjaahan tuossa vasta listattuna oli, luin lisäksi vielä Tove Janssonin Muumipapan ja meren sekä Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen, mutta noista lastenkirjoista ajattelin tehdä toiste ihan oman postauksensa.

Mutta nyt kysyisinkin oletteko te lukeneet mitään näistä kirjoista, millaisia ajatuksia ne teissä on herättänyt? Kuulisin hyvinkin mielelläni mietteitänne näistä!

 ♥ = ei sytyttänyt sitten lainkaan 

♥ ♥ = luettava, ja ehkä jopa ihan ok, mutta joku tökki 

♥ ♥ ♥ = ihan hyvä, joskaan ei vielä ihan lemppari 

♥ ♥ ♥ ♥ = tykkäsin todella, voisi jo melkein sanoa lemppariksi 

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ = täysi kymppi, puhdasta rakkautta ja muuta sen sellaista