perjantai 8. huhtikuuta 2016

LEMPIJUTTUJA

...kun joku tulee kertomaan, että luki suosittelemani kirjan ja piti siitä

...kun saa istua vähintään puoli tuntia paikallaan ja käyttää sen ajan lukemiseen

...kun lukee illalla "ihan vain muutaman sivun" ja havahtuu kahdeksankymmentä myöhemmin


...kun pystyy yhdistämään jonkun kirjan ajatuksen tai teeman omaan elämäntilanteeseen

...kun huomaa, ettei joku muukaan pitänyt kirjasta, josta et itse pitänyt (etkä siis tunnekaan enää itseäsi esimerkiksi tyhmäksi ja ymmärtämättömäksi vaan saat ihan vain pitää itse kirjaa huonona)

...kun kirjan sisäkanteen on isotätisi käsialalla kirjoitettu "iltalukemisia mammalle, lokakuu 1959"

...kun kirjahylly on värijärjestyksessä ja uusi kirja solahtaa sinne helposti

...kun saa lahjaksi uuden kirjan ihan yllätyksenä

...kirpputori- tai kierrätyskeskuksesta tehdyt "tätä olen aina etsinyt" -löydöt

.
..se, että sain kerättyä alle vuodessa kirpuilta Harry Potterit itselleni (koska sisko omistaa lapsuudesta tutut)

....kun lapset töissä pitävät kirjasta, jonka heille olet satuhetkellä rakkaudella valinnut

...kun näkee jonkun toisen lukemassa kirjaa julkisessa liikennevälineessä


...kun löytää kirjakaupan, joka ei kuulu mihinkään ketjuun (paitsi kukaan ei edes tervehdi saati tule auttamaan ja tuntee olevansa yhtä tiellä kuin ketjukaupoissakin, kuten helsingin eräässä uudessa on jo kahdesti käynyt)

...kun ulkona sataa vettä ja on oikeasti vähän niinkuin ainoa mahdollinen vaihtoehto vain lukea

12 kommenttia :

  1. Aiemmin en ole kommentoinut mutta nyt on pakko: sain myös juuri tällä viikolla kirppareilta kasaan kaikki Harry Potterit! Koska meilläkin lapsuuden kappaleet päätyivät siskolle. Mikä siinä onkin siskoissa ja pottereissa.. :D Mutta onhan ne nyt _pakko_ löytyä omasta hyllystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei huippua! Vitsi mikä löytämisen riemu siitä tuleekin, paljon palkitsevampaa kuin käydä vain kaupasta ostamassa! Mulla oli viimeinen löydetty tuo Feeniksin kilta, olin jo luopunut sen kanssa toivosta ja lainasin kirjastosta kun siinä juuri olin menossa. Ja koska kirjastossa kesti kauemmin kun ajattelin, myöhästyin bussista ja suuntasin aseman kirpulle odottamaan seuraavaa. Ja ihan pieni riemu ehkä repesi, kun siinä ihan loppukierroksen puolella yhtäkkiä oli edessä juurikin Feeniksin kilta, kolmella eurolla ja täydellisessä kunnossa, haha!

      Poista
  2. Ihana listaus Laura! Samaistun aika moneen kohtaan, varsinkin näin arkisin on vaikea löytää aikaa lukemiseen ja viikonloppuna onkin sitten niin väsynyt tai jotain mutta häppeninkiä ilmestyy. Ja silti koneen vieressä on aika kasa bloggaamattomia kirjoja... Kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :> Juu se on aivan totta, lukeminen kuitenkin vaatii tietyn mielialan ja hetken, sen että siihen pystyy ihan täysin oikeasti uppoutumaan. Hurjan harvoin itsekään esim. iltaisin jaksan lukea, parin sivun jälkeen jo alkaa väsymys painaa ihan liikaa, mutta siksi ehkä onkin niin parasta että joskus kirja imaisee mukaansa niin ettei edes huomaa olleensa väsynyt!

      Poista
  3. Ihana postaus! Tunnistan lähes kaikki kohdat (Pottereita en tosin ole kerännyt). Toi, että näkee jonkun lukevan kirjaa esim. junassa on aina hienoa ja tekee uteliaaksi: siinä sitä sitten yrittää kurkkia, mitä kirjaa hän lukee :) Upeinta lukemisessa on ehkä juuri tuo, että "pystyy yhdistämään jonkun kirjan ajatuksen tai teeman omaan elämäntilanteeseen".

    Kivaa viikonloppua, Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee! Ja luo jotain hassua yhteenkuuluvuudentunnetta, kun kaivaa itsekin oman kirjansa luettavaksi. Varsin harvinaista tuo kyllä on, itse ainakin kun kuljen päivittäin vähintään tunnin verran busseilla, ihan muutamia kertoja vain olen jonkun muunkin nähnyt lukevan. Pitkän matkan junissa sitten enemmän. :) Kiitos, ja sitä samaa sinullekin!

      Poista
  4. <3 <3 <3

    nauratti esimerkiksi pääsiäisen aikaan, kun olin lumilautailemassa, ja jalat väsyneinä hiihtokahviossa kaivoin repustani kirjan. koko kahvilassa ei ollut yhtään henkilöä, joka olisi lukenut kirjaa; ihmiset joivat bisseä, söivät hamppariaterioita ja pulliaan ja keskustelivat rinnepäivästä. yhtäkkiä kuulin aran eläkeläisäänen, joka kysyi, saisiko istua minua vastapäätä lukemaan omaa kirjaansa. tuli ihan superyhteenkuuluvainen olo, vaikkemme enää lyhyen iloisen vastaukseni jälkeen vaihtaneet sanaakaan. kirjaharrastus yhdistää vieläpä toisen harrastuksen sisällä <3


    kirjahyllyn värijärjestys sensijaan ei oo kyllä yhtään mun heiniä :D oon aina pitänyt sitä jotenkin epäpyhänä ja "ei-true-lukijoiden" (joo tosi kiva että näemmä katson itselleni sitten oikeudeksi määritellä, ketkä ovat oikeita lukijoita ja ketkä eivät...) harrastuksena. itselläni on hyllyssä jonkinlainen tunneside/tyylisuunta/aikakausi/palkinto -kombojärjestys. seuraavassa muutossa pitää kyllä kokeilla värijärjestystä että onko se sittenkään niin kamalaa kuin luulen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi mikä ihana yhteinen lukutilannekokemus, ihan mieletön! :> harvoin tuntemattoman kanssa saa tuollaista jakaa, periaatteessa hurjan pieni juttu, mutta silti niin yhteentuova. ihana!

      ja hahha, mulla taitaa kyllä tarve harmoniaan ja visuaaliseen yhdenmukaisuuteen mennä kirjojen järjestyksessä edelle :-D ennen minulla on kirjat ollut myös joko vähän genreittäin/kirjailijoittain + niin, että yksi oli ehdottomien lemppareiden pino, toinen rivi kimmmon kirjoille jne, mutta kun hylly alkoi olla jo ihan täysi, oli kokonaisuus jotenkin tosi ahtaan ja raskaannäköinen, noin niinkuin visuaalisesti. värijärjestys toi yhtäkkiä huomattavasti harmonisemman fiiliksen, se rauhoitti ja toi hyllystä yhtenäisemmän! oon ollut tästä ihan fiiliksissäni nyt, yllättävänkin paljon, joten ehkä visuaalisuus ja kirjafanius ainakin vähän samaan hyllyyn mahtuu? ;D

      Poista
  5. Ihana ja tosi tosi samaistuttava postaus!

    VastaaPoista
  6. Nuo hetket, kun lukemiseen on aikaa ja siihen voi vaan uppoutua kelloon katsomatta<3 Mulla on valitettavan vähän ollut sellaista lukemista viime aikoina, kaipaan sitä kovasti. Ja ne "tätä olen aina etsinyt"-löydöt! Mulla aina sydän pysähtyy ja tuun superiloiseksi jos joku kirja tulee vastaan jota olen etsinyt enkä odottanut löytäväni :) Tämä postaus oli ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Katri! :> ja ne on, mulla on vaan harmittavan kauan edellisistä kirppisreissuista, pitäisi jo päästä! jossain vaiheessa metsästin nettihuutiksistakin, mutta se oli "liian helppoa" ja ne hinnat nousi melkein kirjakauppojen tasoille, joten palailin turvallisempaan löytämisen riemuun kierrätyskeskuksiin. :)

      Poista