













Vuosi sitten istuin yksin lentokoneeseen, ja olin ihan varma, että joko tulen tulevalla matkallani valashain syömäksi tai katoan maailman lentokentille. Vaihdoin lentoa New Yorkissa, onnistuin saamaan ajoissa niin itseni kuin matkatavaranikin seuraavaan koneeseen, ja muutamia tunteja myöhemmin olin Cancunin lentokentällä varma, ettei siskoni tulekaan minua vastaan. Vasta pienessä ja kuumassa hostellissa Cancunin sivukaduilla aloin uskoa, että olen täällä ihan oikeasti ja taisin ehkä ihan hengissäkin kaikesta selvitä.
Kaksi viikkoa Meksikossa, siellä vaihdossa olevan siskon kanssa, oli ehkä maagisimmat lomaviikot, jotka olen koskaan viettänyt. Matkustimme bussilla ja lautalla maailman viehättävimmälle paratiisisaarelle Isla Holboxiin, uimme valashaiden kanssa, söimme vain katukeittiöissä, joissa oli muovituolit ja maailman parasta ruokaa. Jatkoimme matkaa Meridaan, koukkasimme taas uudelleen turistihelvetti Cancuniin saattelemaan yhden matkalaisista kotiin ja jatkoimme kaksin Tulumiin. Snorklasimme niin maanalaisissa joissa kuin Akumalin kilpikonnienkin kanssa, kiipesimme Maya-pyramidille ja nukuimme riippumatoissa. Kävelin suoraan suihkusta ravintolaan syömään, paljain jaloin, hostellit vaihtuivat rinkka kalaliemeltä tuoksuen muistona kuoppaisesta linja-automatkasta. Vaikka mukavuudenhalu ja mökkilaituri tuntuu aina voittavan kaiken, voi ihan hippusen olla ylpeä, kun saa itse voitettua muutoksen pelkonsa, pakattua kimpsunsa ja suunnata maailmalle. Kotona olisi aika monta kokemusta jäänyt kokematta.
Varmasti totta, ilman uskallusta olisi monta kokemusta köyhempi. Kuvasi ja muistosi vievät blogisi lukijatkin hieman Meksikoon. Kiitos siitä.
VastaaPoistaT. Lumiomenan Katja
Kiitos itsellesi kommentista, kiva jos näistä nauttii muutkin! :>
PoistaKiitos hienosta videosta! Oli varmasti huikea matka. Luin juuri Irvingin Ihmeiden tien, jossa myös liikutaan Meksikon maisemissa, joten tämä ei olisi parempaan saumaan voinut sattua:)
VastaaPoistaAh, pitäisiköhän sitä itsekin viimein uskaltautua Irvingin maailmaan : D mutta kiitos itsellesi, kiva jos tykkäsit!
PoistaKuolaan näitä sun kuvia! Kuulostaa aivan upealta myös tekstisi perusteella.
VastaaPoistaJa sitä se ehdottomasti olikin, oli niin mieletöntä reissata siskon kanssa joka osaa kielen ja paikalliset tavat, reissusta sai perusturistimatkaa niin paljon enemmän irti!
PoistaMoni tuttuni on käynyt Meksikossa, ja onpa meillä suvussakin yksi meksikolainen. Kateellisena olen katsellut heidän kuviaan; yhtä kateellisena katsoin näitäkin kuvia ja videota.
VastaaPoistaEthän kateellisena kuitenkaan! ;> ihailla saa, mutta enemmän eteenpäin kannustavana voimana, eikös!
PoistaKateellisena kyllä, mutta sillee hyvällä tavalla. :) Vaikka olen kateellinen siitä, että olet päässyt käymään Meksikossa, tiedän, ettei se ole minulta pois. :)
Poista