Koska ruoka on ihanaa ja New York vielä ihanampi, ajattelin vinkata muutaman oman lempiravintolani kyseisestä kaupungista, ihan vain sattumalta, jos joku on sinne joskus menossa. Aitoja fiiliksiä ja makuja kaiken kaoottisuuden, jättimäisten mättökokojen ja turistikulttuurin ehkä himpusti ulkopuolelta. Tässä olisi, olkaa hyvä.
Barrio Chino
253 Broome St., Orchard Streetin & Ludlow Streetin välissä
Tämä pieni ravintola East Villagesta vei sydämen jo ensimmäisellä NYCin matkalla joulukuussa 2014. Tässä välissä olen ehtinyt käydä ihan oikeassakin Meksikossa, ja pakko sanoa, että vaikka usein sen kaikkein autenttisimmassa ympäristössä syödyn paikallisruoan jälkeen aika moni kotimaassa oleva vastaavan maan ravintola menee ikuisesti pilalle (Suomen kiinalaiset, thaimaalaiset & meksikolaiset nyt ainakin alkuun mainitakseni), ei sitä pelkoa onneksi tän mestan suhteen ollut, ollaanhan oikeasti New Yorkissa. Aitoja makuja, herkullista ruokaa, mitä mainioimpia drinkkejä. Jaettiin alkupalatacot tuoreen quacamolen kanssa, viimeksi herkuteltiin superhyvällä cevichellä. Aika kohtuuhintainen paikka tämä on, suosittelen ehdottomasti meksilolaisen ystäville ja siihen aitoon ruokaan tutustua haluaville. Kiinalaiset astiat ja koristeet tuo lisäsymppispisteitä.
SIMPLE cafe & restaurant
346 Bedford Ave, Brooklyn, S 3rd Streetin & S 4th Streetin välissä
Algerialais-ranskalaisen parin luomupainotteinen ravintola Brooklynissa, Williamsburgin sillan pohjoispuolen alkupäässä. Päädyttiin tänne hurjan kuumana hellepäivänä kun oltiin vähän neuvottu toisiamme ristiin, ja huomattiin kävelleemme väärältä metropysäkiltä kolmisen kilometriä läpi juutalaisalueen päästäksemme Williamsburgin oikeisiin osiin. Hurja nälkä vei lounaalle, poistuttuamme kumpikin taisi olla onnellisin hetkeen. Itsetehty sitruunalimonadi ja kvinoasalaatti fetalla piristi kieltämättä erityisen kovasti hellefiiliksiä, täällä voisin syödä toistekin. Miljööstä jälleen kerran lisäpisteitä, Kimmo sanoikin että taidan valita näitä ravintoloita lähinnä oman sisustussilmän perässä. Myönnetään. Ja raflan kulmasta löytyy muuten mainio pieni sisustus- ja mattoputiikki, sekin ehdottomasti käymisen arvoinen!
Emporio
231 Mott St., Prince Streetin & Spring Streetin välissä
Emporio löytyi Mondon matkaoppaan perusteella (joka on muuten kaikista matkaopaskirjasarjoista ehdottomasti eniten omaan makuuni, suosittelen, niitäkin!), ja tänne italialaiseen päästiin vasta toisella yrittämällä. Paikka oli varsin täynnä, mutta saatiin pöytä viehättävältä takatilalta, sisäpihalle kattoikkunoin rakennetusta tunnelmallisesta osasta ravintolaa. Alkupalaksi vedettiin yhdessä jaettu annos grillattua mustekalaa, joka oli ehkä parasta i-ki-nä (varsinainen kasvis kyllä juu...), ja pääruoaksi söin päivän erikoisista aivan huikean raviolipastan. Ja ne drinkit, ah! Kimmo-raukka tosin tilasi paremman tiedon puutteessa yksin kokonaisen pitsan, joten ihan vinkkinä mahdollisesti Emporioon eksyville: siitä pitsasta riittää jakaa kahdelle. Etenkin jos ensin on syönyt jo alkupalaakin.
Little Rascal
163 Elizabeth St., Spring Streetin & Kenmare Streetin välissä
Pieni turkkilaisravintolaksi itseään tituleeraava paikka löytyi loppureissusta, kun tajuttiin jo, että kaikki parhaat ruokapaikat ovat Nolitassa. Tunnelmallinen ja visuaalisesti ihana mesta tarjoili välimerellistä ruokaa, ja uskaltaisin ehkä väittää että täällä syötiin koko viime reissun ehdottomasti paras illallinen. Annokset eivät olleet mitään järin suuria, joten kummankin oma alkuruoka-annos osoittautui oikein onnistuneeksi valinnaksi, mutta missään nimessä tästä ei nälkä päässyt jäämään. Plussaa lempparivalkkarini löytymisestä viinilistalta sekä ihanan rennosta ja boheemista henkilökunnasta, tänne mennään ihan ehdottomasti uudelleen seuraavallakin kerralla.
PUBLIC
210 Elizabeth St., Prince Streetin & Spring Streetin välissä
85 dollarin lauantaibrunssi kahdelle, miten olisi? Haha, enpä ole koskaan laittanut ihan näin paljon rahaa aamiaiseen, mutta täm todella kannatti. Löydettiin Public jo edellisiltana, sinä samaisena, jona päädyttiin samalla kadulla sijaitsevaan Little Rascaliin, mutta Michelin-tähtien suosittelema ravintola oli "hieman" tyyriin oloinen illalliskukkarolle. Lueskelin kuitenkin paikasta vielä hotellilla lisää, ja koska sen brunssia kehuttiin sekä taivalliseksi että illallismenuta huokeamman hintaiseksi, testattiin tämä lauantaina. Ja onneksi testattin. Ok, noin kahdeksankymppiä kahdelta on varsin hurja hinta. Mutta kun K sai pitkään haudutettua lammaspataa uppomunilla ja minä täysin vegaanisen pannarin pikkelsöidyillä päärynöillä, siirapilla, kookoskermalla, karamellisoiduilla siemenillä sekä täysin normaalisti pikkukukilla, voisin sanoa rahojen menneen ihan oikeaan osoitteeseen. On sitä elämänsä aikana sen verran suurilla summilla yhteensä joskus täyttä höttöäkin tullut syötyä, että kerrankos sitä, vähän paremmin. Ja maksaahan joku Suomessakin omasta brunssistaan joskus 35 euroa, että ei tämä nyt ihan hirveästi sen yli edes mennyt.
Ah. Nyt tuli niin kova nälkä, että tekisi mieli jo varata uudet matkat NYC'iin. Jos ensimmäisellä matkalla opimme, ettei Yhdysvalloissa koskaan kannata ottaa omia alkuruokia, ja pääruokaakin on mahdoton jaksaa yksin, tällä reissulla opimme, että olemme syöneet ensimmäisellä kerralla täysin väärissä ravintoloissa. Kun löytää jostain paikasta sen kaikkein omannäköisimmän alueen, joka on vielä täynnä omannäköisimpiä ravintoloita, ei voi oikeastaan olla kuin onnellinen. Ei mättöä, ei rasvaa, ei mahdollisimman suuria annoksia ja pikaisia ruokakokemuksia. Vaan sitä autenttisuutta, lähiruokaa ja luomua, se se maistuu reissussakin kaikkein parhaimmalta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti