TAMMIKUUN KIRJAT JA MIELIALANVALITSEMISLÄTINÄT

Kirjoitin tähän hurjan pitkän litanjan tammikuun tahmaisuudesta, itsevakuuttelusta, että kyllä tämä tästä ja sitä rataa. Ja sitten tajusin, että kun tätä tahmaisuutta on enemmän tai vähemmän kestänyt vuoden, ei se ole enää vahinko, se on itse hankittu tapa. Ja vaikka juuri viime kuussa saatoinkin snapchatissa pyytää läpsäisemään poskelle siinä vaiheessa, kun alan taas hokea menneiden vuosien  -lempimantraani, niin taidan sittenkin kallistua siihen taas. Hahah, niin ärsyttävän teennäispirteää hihhulimeininkiä kuin se pahimmillaan onkin, niin on se myös aivan hemmetin puuduttavaa elää puuduttavasti vain siksi, ettei saa napattua niskasta itseään kiinni ja ryhdistäytyä. Joten teen nyt valintani ja se on seuraava: tammikuu ei ollut tahmea, se oli alku kohti hieman parempia päätöksiä. Alkuun vaikkapa päätös lopettaa rypeminen. Paitsi kahvissa. Siinä on kiva rypeä, polskutella ja nautiskella niistä kofeiinin aiheuttamista puheliaisuustiloista, jolloin kuvittelee kaiken olevan enemmänkin kuin todella jees. Ehkä pitäisi kokeilla joku arkiaamukin.

Tammikuun luetut

01. Tove Jansson : Kuuntelija (4.1.)

02. Pajtim Statovci : Tiranan sydän (6.1.)

03. Mike Pohjola : 1827 (13.1.)

04. Hannu Raittila : Ei minulta mitään puutu (19.1., postaus tulossa myöhemmin)

05. Katja Kettu : Piippuhylly (23.1.)

06. Petri Tamminen : Suomen historia (24.1.)

07. Riitta Jalonen : Kirkkaus (26.1.)

Ja tammikuussa taas luin, kuten jotain tästä kirjablogista ja sen perusideasta saattaa voida päätellä. Toki kun alottaa kuukauden ollen ensimmäiset 9 päivää lomalla, saattaa ehtiä sitäkin tehdä hieman normaalia enemän. Olen myös harjoitellut kirjojen aloittamisten kanssa sitä päättämistä, ja paino sanalla harjoitellut, koska olen tällä hetkellä jo toisen kerran kuukauden sisään tilanteessa, jossa minulla on neljä kirjaa yhtaikaa kesken. Tai no, aktiivisesti kolme, koska vaikken suostukaan myöntämään, että Tšernobylista nousee rukous on jäänyt minulta kesken, en ehkä voi kovin kovasti väittää sitä juuri nyt lukevanikaan, jos olen avannut kirjan kannet viimeksi syyskuun kahdestoista päivä. Mutta niin. Luin silti, seitsemän kirjaa ja lisäksi aloitin vielä kolmea muutakin. Ne aion kaikki lukea lähiaikoina loppuun, en aloittanut väliin uutta, koska ei maistunut, vaan aloitin, että voisin lukea aina, silloinkin kun ei ole fiilis vain yhdelle ja tietylle kirjalle. Yllättävän toimivaa, miksi edes tehdä muuta kun voi lukea? Ja juoda sitä kahvia. Ja valita niitä mielialoja.

 

Tammikuun ostetut

Heidin Köngäs : Hertta

Toni Morrison : Rakkaus

John Irving : Vapauttakaa karhut

Paul Auster : Sattumuksia Brooklynissa 

Tammikuussa ostin myös pitkästä aikaa kirjoja, tein ihania löytöjä kierrätyskeskukselta, jonne eräs kaverini minut pyysi mukaansa. Ajattelinkin tänä vuonna hieman rueta pitämään kirjaa myös noista ostetuista kirjoista, saa hieman sitten loppuvuonna vedettyä sitäkin yhteen, ja näkee mihin ne roposensa tiputtelee. Tosin tammikuussa olin noin omistamisen suhteen lopulta taitavasti plusmiinusnolla-tilanteessa, sillä vein neljä kirjaa myös mennessäni kiertoon. Ja hei, luen parhaillaan muun muassa juurikin ostetuista löytynyttä Austeria, kerrankin joku hyppäsi suoraan lukuvuoroon, eikä vain lämmittämään kirjahyllyä ja näyttämään siellä visuaalisesti sopivalta. Koska juu, saatoin myös jättää muutaman kirjan ostamatta siksi, että niissä oli kiiltävä kansipaperi. Onneksi ne voi sitten halutessaan joskus varata kirjastostakin, eivät siten pilaa juuri järjestykseen saatua hyllyni olemusta.

No mutta, jos nyt yhteenvetona vielä jotain sanoisi, niin hyvä lukukuukausi, ei yhtään floppia! Suomen historia ja Kirkkaus ei nyt ehkä kumpikaan niin vakuuttaneet, mutta olivat nekin hyviä. Piippuhyllystä pidin hurjasti, Tiranan sydäntä rakastin, jos nyt joltain se on mennyt ohi. Muutkin enemmän tai vähemmän erittäin mainioita lukukokemuksia, voi olla tyytyväinen. Aivan niin kuin kierrätyskeskuslöytöihin, päätökseen tehdä blogille oma instagram-tili (jonka muuten voisin ottaa käyttöönkin än yy tee nyt), viime kuun työpanokseen, viikonloppureissuun Tallinnassa ja päätökseen pitää jatkuvasti kaksi kimppua tuoreita tulppaaneita keittiön pöydällä. Niistä se kevät ja valo tulee, hitaasti, mutta ainakin aivan hemmetin varmasti.