HUHTIKUUN KIRJAT JA KUULUMISET

Huhtikuu on lempikuukauteni samasta syystä, josta se ennen oli toukokuu: kaikkein kivoin, rennoin ja odotustenarvoisin on vielä edessä. Huhtikuussa ei vielä haittaa, vaikka ei ole jatkuvasti lämmin, sillä ei vielä kuulukaan olla. Huhtikuussa aurinko on kuin pitkään kadoksissa ollut ystävä, ja ne pienet hienovaraiset kevään merkit ovat aina vain iloinen yllätys, ei merkkejä myöhästyneestä vuodenajasta. Rakkaus huhtikuuhun ja kesän odotukseen on myös hyvin minua, pidän suuresti siitä tunteesta, siitä odotuksesta, että jotain kutkuttavaa on vasta saapumassa, ja vaikka toki sitä kutkuttavaa on ihana myös elää, on se silti hohdokkaimmillaan kun se ei ole vielä tapahtunut, kun se on vielä sellaista häilyvää epätotta, jossa ihan kaikki on mahdollista. Sama odotuksen ihanuus toistuu paitsi kesän, myös aina matkojen ja tulevien elämänmuutosten kanssa. Ne ovat turvallisen kaukana, stressin ulottumattomissa, mutta silti ihan juuri tässä.

Huhtikuussa on myös ihanaa, että ei ole vielä pakko lähteä ulos. Ei ole pakko viettää aurinkoisia päiviä piknikillä, terassilla, ihmisten keskellä, vaan talviunilta heräily sujuu edelleen verkkaisen rauhallisesti, valoon ja sosiaalisuuteen saa totutella omaan tahtiin. Vaikkapa peiton alla hyvien romaanien parissa. Ja kun kevään tentitkin olivat viimein ohi, oli ihana sukeltaa pois passivoivasta reality-maailmasta (mistä olen saanut päähäni alkaa katsoa temptation islandia, hmm?!) ja haastaa aivoja hieman laadukkaammillakin virikkeillä.

 Luetut

01. Yaa Gyasi : Matkalla kotiin

02. Petina Gappah : Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

03. Hanya Yanagihara : Pieni elämä

04. J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne : Harry Potter ja kirottu lapsi

05. Pajtim Statovci : Kissani Jugoslavia (postaus tulossa)

Ostetut

Tove Jansson : Viesti

Ja kuten tämän vuoden kirjoja yleensä, myös huhtikuun lukemistoa on yhdistänyt kaksi asiaa: onnistuneet kirjavalinnat ja käännöskirjapainotteisuus. Jälkimmäinen on tullut mukaan ehkä tietoisemmin, sillä kun luin viime vuonna yli 40 kotimaista yhteensä 70 luetusta, alkoi kaipuu maailmalle olla varsin kova. Laadukasta, ihanaa ja hyvää suomalaista kyllä viime vuoden sainkin lukea, mutta tietyllä tapaa myös yliannostuin, aloin kiertää liikaa tiettyjen ajanjaksojen, sukupolvikuvausten ja omien kuplien ympärillä. Niinpä tammikuun jälkeen otin tietoisen askeleen kauemmaksi tästä maasta, näistä kuvioista, ja ajallisesti edelleen tuoreen, uuden kirjallisuuden pariin, mutta loikka täysin muihin maihin, uusiin ajatusmalleihin, maailmoihin ja kokemuksiin on ollut kyllä kieltämättä valloittava. Sellainen, jota olin jo aiemminkin kaivannut, mutten sitä vaan osannut vielä tietoisesti nimetä. Laadullisesti huhtikuun luetut olivat kuitenkin tasaisia, lukiessa voimakkaita, mutta luettua hieman keskivertohyvän tasolle laskeutuneita, kirjoja, joita oli ihana lukea, mutta jotka eivät saaneet villiintyneinä ehkä sitten kuitenkaan rakastumaan. Yksittäiseksi helmeksi nousi lopulta kuun viimeiseksi kirjaksi jäänyt Kissani Jugoslavia, jonka pariin palaan ensi viikolla ihan omalla postauksella. Statovci kirjoittaa niin upeaa kotimaista älykkökirjallisuutta, etten malta odottaa milloin häneltä jo kolmas romaani ilmestyisi.

Ylipäätään huhtikuu oli kaunis, valoisa ja henkisesti lämmin kuukausi, vaikka tuolla nyt viimeisen vuorokauden on taivaalta tuprunnutkin enemmän jouluista kuin vappuista tavaraa. Hetkeen viimeinen työvuosi on taittumassa vahvasti loppuaan kohti, enää viisi viikkoa esiopetusta jäljellä, siihen muutama hassu päälle muita töitä ja lomat ja kesät jo häämöttää kauniisti edessä. Häämöttää kaikki se hyvä, jolla koko alkukevään on jaksanut läpi puurtaa.