lauantai 30. syyskuuta 2017

ELO- & SYYSKUUN LUETUT


Voin vaikka vannoa, että eilen oli syyskuun ensimmäinen päivä ja ehkä viime viikolla vielä elokuun alku. Tuntuu, etten muistakaan milloin aika olisi tällaisin harppauksin hyppinyt, ja toisaalta taas ainahan se syksyisin. Tein joskus viitisen vuotta sitten päätöksen, että syksyistä on opittava pitämään, koska muuten elo täällä Suomessa käy vähän ankeaksi, ja vaikka ihan tuo pimeys ei vielä kaikkein lohdullisinta aikaa itselleni olekaan, on tästä elo-syyskuusta vuosien mittaan kehkeytynyt jollainlailla oikein mukavaa aikaa. Etenkin aina niinä syksyinä, kun edessä on uutta ja kutkuttavaa.

Mutta jos hieman taaksepäin palataan, elokuu meni tosiaan vielä lomaillessa. Se alkoi  syntymäpäivillä, jatkui mökillä ja kiersi Madeiran kautta takaisin asunnonetsimis- ja myöhemmin muuttopuuhiin. Elokuun alussa lukeminen tökki enemmän kuin aikoihin, ja olinkin ensimmäiset kaksi viikkoa oikeastaan ihan tietoisesti lukematta. Piti olla hieman kauemminkin, mutta Ahavan uusin kolahti postilaatikosta arvostelukappaleena, ja sen "ihan vain vilkasein" -selailu muuttuikin 60 ensimmäisen sivun lukemiseksi, joten siitä se taas lähti. Mukava kun lähti, ehkä pieni tauko oli tehnyt hyvää.

E L O K U U N  L U E T U T


Kaikki lukemani olivat jollain tapaa hyviä, Ohtosen kirja sympaattisella, Morrisonin laadukkaalla ja vaikuttavalla ja Ahavan kirjasta käyty keskustelu taas oli ihan mielettömän hyvää. Ihana kun on blogi, ja ihana kun saa vaihtaa ajatuksia. Haluaisin lukea ehkä enemmän hieman vanhempaa kirjallisuutta, mutta olen huomannut, ettei siitä synny luonnollisestikaan yhtä hedelmällisiä keskusteluita kuin aivan tuoreista teoksista, joten olen nyt antanut luvan itselleni lukea sitä mitä kaikki muutkin, jos sitä nimenomaan sillä hetkellä mieli lukea tekee. Pääseepähän niiden kanssa hieman syvemmälle, ja eipä tässä kai myöskään kirjat lukemalla kesken lopu.



Syyskuu taas käynnistyi jo Joensuussa, pitkästä aikaa ihan yksin. Neljä kurssia ja aineopintojen lopputyöseminaarin tosin starttailivat heti alkuun ja pitivät kiireisinä, etenkin kun lopputyöstä kaiketi pitäisi joskus jatkaa graduun, eli päättää mistä sellainenkin pieni koulutyö tehdä. Saako tehdä kolmesta eri aiheesta?

Syyskuussa suhailin myös suuntaan jos toiseen, piipahdin heti alkuun Helsingissä kanssabloggareiden kanssa kuulemassa Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumista lisää sekä juhlimassa pienenpienen kummityttöni rippijuhlia. Ei ehkä sittenkään enää ihan niin pieni lapsukainen hän. Eikä täällä Joensuussakaan yksin ole tarvinnut olla, se tässä kaupungissa on parasta. Ja ollaanpa tänne Helsingistäkin luokseni tultu jo kahteen otteeseen.

S Y Y S  K U U N  L U E T U T

01. Koko Hubara - Ruskeat tytöt (5.9.)
02. Hanna Hauru : Jääkansi (6.9.)
03. Kjell Westö : Rikinkeltainen taivas (14.9.)
04. Angie Thomas : Viha jonka kylvät (19.9.)
05. Oma isoäitini : Nimettömän tytön muistelmat (24.9.)
06. Alain Mabanckou : Pikku Pippuri (25.9.)

Lukeminen lähti syyskuussa hieman paremmin liikkeelle, ja luin pitkästä aikaa kokonaista kuusi kirjaa loppuun. Ehdoton lemppari on Hubaran esseekokoelma ja mummin muistelmat, muuten ehkä jäätiin hieman keskinkertaisen tasolle, ainakin noin omalla tunnepuolella, ei tullut sellaisia suuria sykähdyksiä. Thomasin kirja on kyllä edelleen hyvä ja tärkeä, mutta esimerkiksi hartaasti odottama Westö on tässä muutaman viikon kuluessa jopa hieman kulahtanut, olen harvinaisen pettynyt tarinan lopetukseen. Mitä ihmettä tämä on, eivät ne ennen ole Westön kompastuskivi olleet?! 

Elo- ja syyskuussa en muuten ostanut lainkaan kirjoja itselleni, hyvä minä! Kesällä niitä tuli jonkinverran vielä hamstrailtua, mutta nyt voisin taas panostaa vieläkin enemmän noihin lähikirjaston palveluihin. Se nimittäin täällä Joensuussa todella on lähellä, melkeinpä vastapäätä. Täydellinen sijainti kodille, sanoisin.

Ja tästä sitten taas kohti lokakuuta, viimeistä kuukautta noin puoleen vuoteen, jonka kanssa yleensä edes suurinpiirtein olen tullut toimeen. Edessä olisi parin viikon "syysloma", jonka ajattelin käyttää kirjatenttiin lukemiseen. Saa nähdä saanko itsestäni irti muuta lukemista lainkaan, jos jotain nimittäin on työelämästä ikävä, niin työmatkoja, jolloin lähes poikkeuksetta sain käytettyä tunnin päivästä ihan vain lukemiseen. Jonkun pitäisi rutinoida minulle tähän vapaampaankin aikatauluun vastaavat lukuhetket, kun en näemmä meinaa itse osata.

8 kommenttia :

  1. Kiva postaus :) Westö ei muhun uppoa, (häpeillen myönnän, kun niin moni siitä tykkää) olen kyllä yrittänyt. En tunne sen maailmoja omikseni, tai uppoa sinne.
    Morrisonilta oon lukenut vain yhden, en ymmärrä itsekään miksen enempää koska pidin kovasti, vaikka rankkaahan se kyllä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kaikki samoista voi pitääkään, hurjan kapeahan se kirjallisuuden kenttä silloin olisi. :) Ja kun maailma on niin täynnä kirjoja, tekee vain hyvää tiedostaa, mitkä ei ole niitä omia, niin saa käyttää sen rajallisen aikansa hyvien lukemiseen! Ja juu, Morrisonia pitäisi itsekin ehdottomasti lukea enemmän. :)

      Poista
  2. Olet saanut hyvin luettua, opintojen alkamisesta huolimatta! Minua on vähän kiinnostanut tuo Westön uusin romaani, mutta se on saanut melko ristiriitaista palautetta. Ehkä luen ensin niitä vanhempia (olen lukenut vain Missä kuljimme kerran).

    Kivaa, toivottavasti vielä aurinkoista lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen, tosin syyskuussa ei ollut vielä tenttejä eikä sen suurempia deadlineja, katsotaan miten jatkossa käy. :D En tiedä aukeaisiko tuo uusin erilailla, jos sen lukisi ilman koko muuta Westöön tuotantoa pohjalla, suurin, valtavin odotuksin. Tosin vaikka aukenisi, tekisi silti mieli sanoa, että lue mielummin niitä vanhempia! Leijat Helsingin yllä on ihana, samoin Isän nimeen kaikessa viipyileväisyydessään. :)

      Ja kiitos, sitä samaa sinne myös! :)

      Poista
  3. Oh minä rakastan syksyä! Se on aivan ehdoton lempparini, vaikka toki kun pimeys lisääntyy ja talvi lähestyy, niin minäkin hyydyn.

    Meinasin tulla jatkamaan tätä, että paljon olet ehtinyt lukea vaikka opiskelut alkoivat. Minä en millään viitsisi aloittaa opinnäytetyötä, kun sitten ei tiedä koska ehtii lukea huvikseen :D No, ehkä se on kuitenkin pakko sekin tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tosiaan vielä projektina oppia sietämään tätäkin vuodenaikaa hieman paremmin. Ennen angsti alkoi jo elokuulta, nyt ollaan kuitenkin reilusti lokakuun puolella ennen kuin lohduttomuus iskee, jotain sekin!

      Ja haha, i feel u! Aineopintojen lopputyötä, 5 opintopisteen kirjallisuustenttejä sekä sitä gradua odotellessa...

      Poista
  4. Minäkin luin loppukesästä todella vähän mutta tahdin hidastaminen ja pieni tauko taisi täälläkin tehdä ihan hyvää. Nyt on taas lukuvauhti piristynyt ja tartun kirjoihin ihan erilaisella innolla. Lukemistasi kiinnostavat kovasti Hubaran Ruskeat tytöt ja Thomasin Viha jonka kylvät, Westökin on ollut lukulistalla pitkään, mutta mitään en ole häneltä lukenut.

    Tsemppiä opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hubaraa ja Thomasia suosittelen kyllä vahvasti, uskon, että pitäisit niistä. :) Westön kanssa ehkä suosittelisin aloittamaan jostain muusta kuin tästä uusimmasta, haha.

      Ja kiitos, ihanaa syksyä sinnekin :-*

      Poista