keskiviikko 28. helmikuuta 2018

HELMIKUUN KIRJAT JA KUULUMISET


En muista, että olisin ehkä koskaan nauttinut helmikuusta niin kuin nyt, mutta toisaalta, enpä ole vuosiin, tarkemmin sanottuna varmaankaan sitten vuoden 1993 helmikuun, kun en ollut vielä aloittanut koulua, ollut tähän aikaan vuodesta näin vapaa. Muilla opiskelukavereillani alkoi kuun alussa harjoittelu, mutta koska olen itse lykännyt ne ihastuttavan epämääräisesti hamaan tulevaisuuteen, olen käynyt muutamaa hassua maisterivaiheen kurssia ja lähinnä naputellut aineopintojen lopputyön teoriaa. Puoli sivua päivässä, koska miksi tehdä enempää kuin olisi pakko. (Eipä sillä, ettenkö nyt heti keksisi jo pienessä syyllisyyspistoksessa kuin kaksikymmentä syytä miksi, mutta no joo.) Yritän tässä nyt hieman tuloksetta keksiä mihin se aika sitten on mennyt, muuhun kuin lukemiseen ja puolitoistatuntisiin aamulenkkeihin Pyhäjärven jäällä, mutta ei kai se muuhun. Lepäämiseen kai. Ja pariin esseeseen.

H E L M I K U U N  L U E T U T

03 Marjane Satrapi : Persepolis - iranilainen lapsuuteni
08 Lena Huldén, Larry Huldén & Kari Heliövaara : Rutto
09 Edith Södergran : Levottomia unia
10 Alejandro Zambra : Kotiinpaluun tapoja
11 Elena Ferrante : Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

O S T E T  U T  K I R J A T 

David Ebershoff : Tanskalainen tyttö
Emma Cline : Tytöt

No, kirjoja tosiaan tuli luettua, niin paljon, että postaukset putosivat aika pian kärryiltä. Kuun puoleen väliin postailin tammikuun kirjoja, joten maaliskuu lienee pyhitetty sitten näille helmikuisille. Mutta tulossa siis puuttuvatkin, kuitenkin, ainakin jollain tapaa. Ostetut kirjat olivat kumpainenkin euron löytöjä kierrätyskeskukselta, jonne samalla reissulla vein 15 hyllyssä seisonutta, luettua tai lukematta jäänyttä pois kotoa pölyyntymästä. Eli suhdeluku näiden välillä ainakin aivan ok.

Helmikuisista postauksista ja kirjoista muuten eniten muuttuneet fiilikset ovat Fayen Pienen pienestä maasta, se ei pienen ajan kuluttua tunnukaan ihan niin nerokkaalta kuin heti luettua, vaikka toki hyvä olikin. Tai ehkä siitä jäi vähän ristiriitainen jälkimaku, noin lopulta? Kuukauden vaikuttavimmat taas olivat Salmen & Koutaniemen Ilopangon vankilan naiset sekä Strömquistin kumpikin luettu sarjakuvateos, henkilökohtaisella tasolla lemppareimmaksi taas nousi Zambran Kotiinpaluun tapoja sekä ihanaakin ihanamman Napoli-sarjan kolmas osa. Muutenkin vallan onnistuneita lukuvalintoja kaikki, ei tullut erityisiä pettymyksiä vastaan. Ehkä en nykyään kovin herkästi väkisin sellaisen parissa pysyisikään, saattaisin jopa villisti jättää kesken. Mutta yksi parhaita hyötyjä  p a l j o n  lukemisesta on se, että alan olla aika kartalla jo etukäteen minkälaisista kirjoista pidän ja minkälaisista en. Toki se varmasti osittain myös estää tarttumasta sellaisiin, jotka yllättäen veisivät mennessään, mutta toisaalta, onnistuihan Ferrantet vast'ikään niin tekemään joka tapauksessa. (Tai sitten tämä on vain onnistuneen lukukuun höpinää, ja ensi kuussa taas rämmin sellaisessa mitäänsanomattomuuden suossa kuin usein ennenkin, vastahan sellainen ennen joulua omia lukemisianikin vaivasi.)

Muuten on ollut kyllä ihastuttavan kevyt kuukausi. Sellainen etuoikeutetun helppo, jolloin tekisi mieli vain postata aamulaten kuvia sosiaaliseen mediaan Sufjan Stevensin soidessa taustalla. Sain sentään hieman liikahdettua niin, että raahauduin viime lauantaina Helsinkiin ja viivyn nyt ainakin muutaman päivän. Tai vaikka viikon, jos saan tehtyä täällä jotain. Yleensä en saa. Muutun flegmaattiseksi ja kadotan sen pienenkin langanpään, joka on jollain tapaa ylläpitänyt aikaansaavuutta erinäisten tekstitiedostojen parissa. Ja sitten tietenkin ärsyttää, kun ei ole tehnyt mikään, ja kun ärsyttää, ei saa tehtyä mitään. Kuinka valloittava pieni ongelma. Onneksi Joensuu ja ahkeruus on vain junamatkan päässä. Nyt tosin vaivaa pienen pieni pidemmänkin matkan reissukuume, ehkä toukokuussa ehkä? En malttaisi odottaa lämpöä ja aurinkoa sinne saakka!

4 kommenttia :

  1. Siis onko niin että sulla on Clinen Tytöt vielä lukematta? Se oli mulle jotenkin hurjan tärkeä kirja, sekä teeman että kerronnan tasolla, ja nostaa yhä tunteita pintaan. Englanninkielinen on toiminut myös sellaisena inspiraatiokirjana jos omat sanat välillä katoavat, Clinen rytmissä ja kielessä on jotain ihmeellistä.

    Lisää keveitä päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On lukematta! Siitä puhuttiin silloin suomennoksen ilmestyttyä jotenkin niin paljon, että jätin sen tietoisesti hieman myöhemmäksi, jotta saisin käsitellä sitä paremmin ilman ennakkoluuloja, ja sitten itseasiassa lopulta jo unohdinkin koko kirjan. Mutta nyt tuli kierrätyskeskuksella vastaan, joten toivottavasti sen saan pian luettua! :)

      Ja kiitos<3

      Poista
  2. Oletpas sinä lukenut paljon kuukauden aikana! Itse luen joka päivä, mutta olen ilmeisesti sellainen suht hidas lukija, sillä luen yleensä noin viikon verran yhtä kirjaa. Joskus vain 4-5 päivää joka on harvinaista, hihih.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla lukuajoilla itsekin menisin, jos töissä tässä samalla kävisin. :)

      Poista