sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

MAALISKUUSSA LUETUT JA KOETUT


Voihan maaliskuun aurinko ja ikuinen talvi! Ihan en osannut viime syksynä Joensuuhun muuttaessani odottaa, että ensimmäinen talvi lapsuuden korkeuksilla voisi olla näin maaginen. Ja luminen. Kun maa on ollut enemmän tai vähemmän valkoinen jo viisi kuukautta, on tunnelma aika erilainen kuin pitkien, märkien ja mustien helsinkiläistalvien jäljiltä. Toki sitä muistelee hieman jopa kaiholla huhtikuun alkuja, jolloin on jo rohkeasti saattanut jättää sukat tennareista pois, mutta toisaalta tätä talvea en kyllä siihenkään nyt vaihtaisi. Varsin on eheytynyt tunnelma, voisi sanoa.

Eheytyneisyyteen toki saattaa hieman liittyä myös maaliskuun aikana rutistettu 44-sivuinen systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka alkaa nyt olla aivan muutamaa ohjaajan ehdottamaa loppuviilausta vaille valmis(!!!), sekä tuohon valoon. Sitä on hurjasti. Iltaan saakka. Ja se on joka kevät yhtä ihmeellistä ja ihanaa.

Ja oi kyllä, olen myös ehtinyt lukea. 

M A A L I S K U U N  L U E T U T

05 Marjane Satrapi : Persepolis 2 - kotiinpaluu
06 Jani Toivola : Musta tulee isona valkoinen
07 Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen : 
Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä
08 Mikko Kamula : Ikimetsien sydänmailla
09 Laura Manninen : Kaikki anteeksi


M A A L I S K U U N  O S T E T U T

Margaret Atwood : Orjattaresi
Haruki Murakami : 1Q84
George Orwell : Vuonna 1984
Minna Rytisalo : Lempi



Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että maaliskuu on kuukausi, jolloin aloitan kymmenen mutta lopetan kaksi kirjaa. Särpin vähän sieltä sun täältä, otin kahden viikon Helsinki-reissuun tunnelmaan sopimattomia kirjoja, ja aloitin sellaisia, joihin en lopputyöni kuormittamien aivojen kanssa yksinkertaisesti jaksanut sitoutua. Näiden luettujen lisäksi kesken kun on myös kaikki postauksen ensimmäisessä kuvassa olevat kirjat. Jossain vaiheessa tajusin vaihtaa niin sanotusti viihteelle, etsiä kevyempää vastapainoksi, mutta siinä on omat riskinsä. Ihan kuten Honeymanin Eleanorin kanssa kävi, en muista ihan hetkeen noin kaikella tavalla väärää kirjaa lukeneeni. 

Hämmentyneisiin fiiliksiin jätti myös Kurniawanin tiiliskivi, Pihkakaan ei oikein valloittanut, ja Kamulan Metsän kansa -kirjasarjan avausosakin oli vähintäänkin hatara. Jälkimmäisestä tulee vielä oma postauksensa myöhemmin, mutta onneksi muut kuun aikana luetut sentään olivat hyviä. Kuukauden ehdottomasti vaikuttavin oli Holman, Järvenpään & Tervosen Näkymätön sukupuoli, voimaannuttavin taas Rojolan toimittama sarjakuva-antologia. Feminismiä ei koskaan voi olla liikaa!

Huhtikuulta toivon samaa lempeyttä, jota tämä vuosi on tähänkin asti jaksanut mukanaan kantaa. Pääsiäinen on vierähtänyt vanhempieni ja tuoreiden rahkapullavuorien tykönä, kaikkein tärkeimpiä ihmisiäkin olen nähnyt nyt kuukauden sisään kenties enemmän kuin edelliseen kahteentoista kuukauteen yhteensä. Edessä olisi vielä viimeiset tämän lukuvuoden opintopanostukset valtavista kirjatenteistä parin ryhmäprojektin loppuuviemisiin, mutta onneksi edessä ja toukokuussa häämöttää jo hetken loma, aurinko ja viikon matka Montenegroon. Tähän mennessä vasta lennot löytyy varattuina, hotelli- ja kohdesuosituksia otetaan vastaan enemmän kuin mielellään. 

14 kommenttia :

  1. Ihanaa, että olet ehtinyt lukea noin paljon ja ihanaa lunta! Joskus kaipaan itsekin niitä pitkiä, valkoisia talvia lapsuudestani, jotka kaupunkiin muuton jälkeen on saanut kyllä unohtaa. Toisaalta myös lapsuudenmaisemissani talvet ovat nykyään erilaisia kuin ennen. Ja sitten taas toisaalta esimerkiksi tänä talvena jopa täällä on ollut lunta paljon!

    Olen itse lukenut viime aikoina lähinnä lastenkirjoja (loppuun asti). Kesken on kyllä esimerkiksi Pieni elämä, mutta olen siinä juuri niin raskasssa kohdassa, etten ole meinannut kyetä tarttumaan siihen esimerkiksi ollessani yksin iltaisin. Mutta se on hyvä, niin aion kyllä lukea loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä lumen määrä kaiketi hieman poikkeuksellinen täälläkin, näihin vuosiin tosiaan. Mutta on siitä onneksi osannut nauttiakin, vielä ei kyllästytä, vaikka jotain keväänmerkkejä jo mielellään ottaisikin vastaan.

      Ja voi, Pieni elämä oli kyllä maagisen hyvä. Ja rankka, mutta oli se kyllä yksi viime vuoden vahvimpia lukukokemuksia, ehdottomasti. Ja huomaan kyllä että kun en ole töissä, oma tietämys lastenkirjoista on taas ihan nolla, ei ole tullut vuoteen luettua mitään uutta sillä saralla! Hauska seurailla kuitenkin sinun lukemiasi, ottaa ylös lupaavanoloisia, jos niitä vaikka joskus vielä työssäkin tarvitsisi. :)

      Poista
  2. Kevät yllättää joka vuosi. Odotan sitä aina niin paljon, ja sitten yhtäkkiä se pulpahtelee esiin: pidentyneinä päivinä, uudenlaisena valona, ilman väreilynä. Vielä on lunta, jäätä ja kylmää, mutta ihan pian on jo tennariaika ja mieli ja keho taas paljon kevyempiä kantaa.

    Minä olen nyt alkuvuonna lukenut paljon, ehkä melkein ahminutkin. Nyt on sitten taas työnhakutaakka harteilla ja keskittymiskyvyssä pulmia. Kaipaisin lisää aikaa vuorokauteen. Onneksi nyt ei ollut mitään suuria suunnitelmia pääsiäiselle, on ehtinyt olla vaan. Ja vielä huominen vapaata.

    Montenegro kuulostaa ihanalta! Mekin olimme juuri etelänlomalla, Madeiralla. Oli ihanaa. Kunpa saisin kirjoitettua matkafiilistelyt vielä ylös, kun ne muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäinen on kieltämättä ihanaa aikaa vain olla. Ja lukea! Hieman ahmien omakin alkuvuosi mennyt, mutta onneksi vielä pysyy pää luetussa mukana.

      Ja oi, odotan innolla Madeira-matkamuistojasi, se paikka on ihana! Uskon, että oli ihanaa, rakastuin saareen itsekin viime elokuussa! <3 Nyt omaa Montenegron matkaa ei meinaa malttaa enää odottakaan, jospa siellä nyt viimeistään olisi jo hieman kesä.

      Poista
  3. Oletpa lukenut paljon maaliskuussa. Joukossa on monta minulle lukematonta kirjaa, nuo ostamasi kirjat olen lukenut. Atwoodin Orjattaresi luettiin muutama kuukausi sitten lukupiirissämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostetuista minulla itselläni on Lempi jo luettu, mutta muiden lukuvuoroa odotan kyllä kovin. :) Murakamia etenkin, kyseisen kirjailijan kanssa olen kohta jo pari vuotta pitänyt luovaa taukoa, että seuraava luettu taas tuntuisi muulta kuin maneereilta!

      Poista
  4. Kevät, kevät, kevät! Se on saapunut jopa tänne Ouluun.

    Minullakin oli erityisen hyvä maaliskuu, lomalla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa. Minua kiinnostaa lukea tuo Kauneus on kirous, vaikka se on saanut ristiriitaisia kommentteja niin sinulta kuin parilta muultakin. Tai ehkä se kiinnostaa juuri siksi. Orjattaresi oli ehdottomasti viime vuoden kiinnostavimpia ja parhaimpia kirjoja, joten kiva sitten jossain vaiheessa kuulla, mitä tykkäät.

    Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan Kurniawania, se oli kieltämättä varsin hämmentävä lukukokemus. Ristiriitainen, mutta oli siinä oma koukkunsa, on se todella mieleen ainakin jäänyt. Ja Atwoodia odotan myös, toivottavasti saisin sen mahdollisimman pian luettua!

      Ja sitä samaa sinne myös. <3

      Poista
  5. Juu, lumen puutteesta ei voi Joensuuta syyttää, ja huomennahan tänne tulee senttikaupalla lisää. :D Itselleni alkaa vähitellen riittää, kevät saisi jo tulla, vaikka kaunista onkin. Muutama aurinkoinen päivä on onneksi antanut mukavan lupauksen siitä, että kyllä se tennariaikakin vielä tulee! Minulla tuo Näkymätön sukupuoli on parhaillaan kesken, ja Mannisen Kaikki anteeksi oli hieno lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jospa tuolta hankien keskeltä vielä joskus jotain vihreääkin löytyisi!

      Ja Mannisen esikoinen oli kieltämättä hieno. Ja huippua, että Näkymätön sukupuolikin saa lukijoita ja näkyvyyttä, sen se ehdottomasti on ansainnut.

      Poista
  6. Mitä mieltä Mannisesta? Vai aiotko kirjoittaa arvion? Mulle se oli valtava pettymys, tärkeä aihe jäi täysin kaikkien epäuskottavien, hölmöjen, tylsien ja jopa lapsellisten juttujen varjoon. Harmittaa edelleen, olisin niin toivonut sen olevan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä, se ei tosin aivan omaa saa, mutta jotain ehkä on vielä tällä viikolla tulossa. Hurmaannuin siitä ensin täysin, luin vuorokaudessa muutamalla istumalla, mutta lopulta se alkoi menettää jo kesken ollessa hieman tehoaan. Hieman keskinkertaiseksi se minullekin jäi, vaikkei ehkä yhtä suuri pettymys ollutkaan kuin sinulle.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Tikkanen oli hyvä, klassikkopaikkansa ansainnut. :)

      Poista