tiistai 22. toukokuuta 2018

PALOJA MONTENEGROSTA


Kesä oli tänä vuonna aikaisin, niin Suomessa, mutta meilläkin puolisoni kanssa, kun nostettiin rinkat selkään ja lennettiin (Dubrovnikin kautta) Montenegroon. Aikaa vain viikko, silti edessä jotain uutta ja ihanaa.

Montenegro on pieni ja jalokivenkaunis maa, jota en ollut edes ajatellutkaan matkakohteena vielä puoli vuotta sitten. Kotorinlahti oli valloittava, viehättävä ja edelleen hurjan autenttisen tuntuinen, ainakin vielä toukokuun ensipäivinä. Durmitorin luonnonpuistossa tuntui kuin olisi kävellyt Suomen kesässä, käet kukkuivat ja västäräkit lentelivät kuusimetsissä. Kunnes edessä olikin lumihuippuinen vuori, jolle kiivetä ja katsoa sen huipulta alas puolessatoista kilometrissä aukeavaan Žabljakin kylään. Matkaoppaana toimi satunnainen, eräässä laaksossa mukaan lähtenyt matalatassuinen koiravanhus, joka kulki kanssamme lumirajalle ja sen yli. Tyyppi ohjasi meidät polkua pitkin ainakin puolentoista tunnin ajan, kunnes alas kääntyessämme totesi vauhtimme liian hitaaksi ja lasketteli itse hankirinteitä pitkin kotiinsa. Tai niin alhaalta löydetyistä tassunjäljistä ainakin päättelimme.

Ystävällisten ihmisten ja selvästikin myös eläinten lisäksi Montenegro on myös maa, jonka suurimpien kaupunkien liepeillä tien ylittää lammaslauma paimenensa kanssa. Tavallaan yllätyn, kun lammaspaimenella on yllään viimeisimmän muodin mukaan valitut vaatteet ja samalla naurattaa, että oletan heidän 2010-luvulla pukeutuvan edelleen raamatunaikaisiin kaapuihin. Lauma tien vieressä tuntuu levolliselta, ei siltä, että se olisi merkki jotenkin kehittymättömämmästä. Ennemminkin se on merkki siitä, että se mistä minä tulen, on paikoin jopa liikaa. Ylikehittynyttä. Liian pitkällä. Jotain sellaista, josta on jo aikoja sitten kadonnut se, miten olemme tavanneet elää. Olemme lopulta eläneet aina.

Montenegro on pieni, omaleimainen ja silti ihanan balkanilainen. Lähtisin sinne uudelleen milloin tahansa, mutta poikkeaisin lisäksi myös ainakin Bosniassa sekä Albaniassa. Montenegro jätti jälkeensä kaipuun tutkia lisää ja laajemmin, ja se jos mikä on aina onnistuneen matkan merkki. Siellä on myös ehdottomasti yhdet Euroopan paitsi kauneimmista, myös vähiten löydetyistä vaellusreiteistä. Seuraavan kerran mekin pakkaamme teltan mukaan. Sillä se seuraava kerta tulee vielä takuulla joskus.

12 kommenttia :

  1. Vau! Onpa kerta kaikkiaan upean näköistä!

    VastaaPoista
  2. Voi mun matkakuumeeni vaan pahenee. Ihania kuvia. Olen miettinyt Kroatiaa ja sen naapurimaita matkakohteena, mutta kokemuksia on kuullut aika vähän. Montenegro vaikuttaa hyvinkin potentiaaliselta kohteelta. Jahta taas on mahdollisuus matkustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Etenkin Kroatian naapurimaita suosittelen suurella lämmöllä, vaikka ei tosin Dubrovnikissakaan muuta vikaa ollut kuin jo tähän aikaa vuodesta valtava turistimäärä. Toki siltä nyt harvassa paikkaa voi nykyään välttyäkään, ja Kroatia myös aivan varmasti täynnä rauhallisempiakin paikkoja, eipä sillä! :) Mutta Montenegroa suosittelen kyllä ehdottomalla lämmöllä. ♥

      Poista
  3. Hieno matkakohde! Balkan kiinnostaisi minua todella paljon, mutten ole vielä saanut aikaiseksi matkustaa sinne. Joskus vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuin suositella, sinne tahtoisin itsekin tosiaan uudelleen ja lisää ja enemmän näkemään!

      Poista
  4. Siis aivan mykistävän kaunista!! Varmasti tuollaiseen paikkaan haluaa päästä uudestaan. Minuakin Balkan kiinnostaa, mutta en ole vielä siellä käynyt.

    Koominen tuo huomiosi lammaspaimenen vaatetuksesta :) Jotenkin sitä tosiaan voisi kuvitella, että sellaista työtä pitäisi tehdä vieläkin raamatunaikaisissa kaavuissa :) Sääli kyllä, ettei täällä Suomessa ole sellaisia hommia. Minä en ole oikein löytänyt paikkaani elämässä, mutta lammaspaimeneksi voisi vaikka ruveta, jos se olisi mahdollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääli kieltämättä, toki tämä on vain oma romantisoitu kuvitelmani, mutta varsin levolliselta paimenet näyttivät, kulkivat he sitten kaupungin reunoilla tai vuoristoissa. Vaikka mistä sitä koskaan tietää, miten ristiin sitä toisissa maailmoissa elävien kanssa haaveet lopulta voivatkaan mennä!

      Poista
  5. Ihania kuvia <3 Itsekin olin viime kesänä Montenegrossa reilun viikon roadtripillä ja ihastuin maahan (sekä ihmisiin että luontoon ja maisemiin). Piipahdettiin muutama päivä lisäksi Bosnia-Hertsegovinassa (koskenlaskua Trina-joella ja pari yötä Sarajevossa) ja viimeiset päivät vielä Kroatiassa. Sarajevoa suosittelen aivan ehdottomasti kaupunkikohteena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sarajevo kiinnostaa myös ehdottomasti, sinne pitää päästä vielä käymään. Bosnia-Hertsegovinassa olisi muutenkin varmasti paljon nähtävää! <3

      Poista