perjantai 1. kesäkuuta 2018

TOUKOKUUN KOOTUT

 

T O U K O K U U S S A  M I N Ä . . . 

x palautin lopullisesti aineopintojen lopputyöni, sain siitä arvosanan ja olen ehkä hieman menettänyt järkeni, mutten malta odottaa että pääsen syksyllä jatkamaan aiheesta jo gradua.

x vietin viikon Montenegrossa ja rakastin kyseistä maata.

x vietin hellepäiviä Helsingissä, lähinnä kauniita katuja kierrellen ja puiston nurmea alustanani kuluttaen. Kulutin myös hieman kyseenalaisen määrän vähäisiä eurojani kaupungin parhaisiin kauralatteihin.

x lähdin Joensuuhun, tein yhden kirjatentin vaikka kaksi piti, mutta unohdin ilmoittautua ajoissa toiseen. 

x kulutin myös itäsuomalaisten puistojen nurmea, ajelin ensin siskon, myöhemin kaverin kanssa kristallin kirkkaalle lammelle keinumaan sekä kahlasin pitkospuita pitkin lintutornille katsomaan aurinkoa, tiiroja ja kesää.

x palasin Helsinkiin muuttokuormani, eli viherkasvieni kera. Ajeltiin itärajaa myöten, pysähdyttiin Imatrankoskella ja piipahdettiin Parikkalassa.

x luin yhteensä yhdeksän kirjaa jotka olivat seuraavia: 

Ebba Witt-Brattström : Vuosisadan rakkaussota
Tove Jansson : Kesäkirja
Ananda Devi : Näistä raunioista 
Nathan Hill : Nix 

x pidin erityisesti kummastakin Fabriikin tämän kevään uutuudesta, Jacksonin & Devin pienoisromaaneista, ylitsevuotavasti taas rakastin Kesäkirjaa sekä Varistoa. Myös dystopia-klassikko Vuonna 1984 puhutteli.

x en oikein lämmennyt Vuosisadan rakkaussodalle, ja muuten luin lähinnä keskivertoa. 

x en myöskään ehtinyt oikein postailla samaan tahtiin kuin luin, mutta korjannen asian kesäkuussa. Luulen, että vuoden tauon jälkeen töihin palattuani ehkä ennemminkin ehdin seuraavat kuukaudet juurikin kirjoittaa enemmän kuin lukea. 

x vierailin isoäitini luona Lahdessa, sain matkaani kultaköynnöspistokkaan, vaihdoin mullat muihinkin täällä olleisiin viherkasveihin ja toivon, että ne kukoistavat asuntomme läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta koko kesän.

x ostin kaksi kiloa raparperia, joista tein mehua täydellisimmän mahdollisen kesäjuoma ollen nyt taattua.

x istuin kauniita kesäpäiviä ja -iltoja mitä parhaimmassa seurassa, ilman minkäänlaista kyseenalaistusta siitä, olenko oikeassa paikassa. Tuntuu, että olen pitkästä aikaa kotona, olen sitten Joensuussa tai Helsingissä. Ehkä se koti onkin lopulta minussa, ei paikassa ympärilläni.

10 kommenttia :

  1. Olipas se mukava ja virkistävä postaus. Muutamia samoja kirjoja olemme lukeneet, mm Adebayon Älä mene pois. Kiva kun olet pistäytynyt täällä Joensuussa. Mukavaa kesäkuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä olen tainnut pistäytyä Helsingissä, olenhan Joensuussa aikalailla poistumatta asunut viimeiset 9 kuukautta. :) Mutta kiitos, sitä samaa sinne myös! ♥

      Poista
  2. Onnea opintojen edistyimisestä ja tsemppiä graduntekoon!

    Toukokuu oli kyllä aivan upea. Minä olin vähän apea jotenkin, mutta nautin kyllä hienoista kesäpäivistä ja luin paljon. Nyt kesäkuun myötä alkoi työttömyys, mutta koetan suhtautua siihen vapautena. Pitää vaan elellä aika sniidusti, että rahat riittävät. Toisaalta se on hyväkin. Ja elokuun alussa sitten muutan Savonlinnaan, hui!

    Ihanaa, aurinkoista ja lukuisaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja muutoksia sielläkin siis! Opintojen myötä olen itsekin oppinut taas elämään varsin säästeliäästi, mutta se on muistuttanut, että eipä sitä kovinkaan paljoa tarvitse saadakseen välttämättömät. Ja kirjaston kirjat ovat aina ilmaisia!

      Sitä samaa sinullekin, ja hurjasti tsemppiä uusiin tuuliin! ♥

      Poista
  3. En ole aikoihin ehtinyt lukea blogeja, mutta kun vihdoin malttaa muutaman lukea, niin on niin ihana tulla tännen sinun tekstiesi pariin! <3

    Ihana tuo kauralatte! Olen itseltäni joutunut nyt hetkeksi kieltämään ne (ja noutokahvin muutenkin), koska laskeskelin tuossa sitä summaa, joka niihin menee helposti viikossa ja... no, summa oli jokseenkin pysäyttävä. Nyt kannan tarmokkaasti kotona keitetyt kaurakahvit (ei kauralatte, en jaksa tehdä) mukanani termarissa.

    Viherkasvit meinaavat ainakin itselläni kuolla ikkunalaudalle, jos niitä ei kastele tosi tiheästi. Olen siirtänyt varjoisampiin paikkoihin, mutta silti tarvitsevat vettä paljon, kun on kuumaa ja kuivaa koko ajan. Toivotaan, että selviävät hengissä!

    Olen itse ajautunut ajattelemaan samaa, että kun itsensä kanssa on oppinut olemaan, niin kyllä se koti syntyy siitä. Yhtäkkiä on kodikasta olla missä milloinkin, kunhan on vain itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Katri! ♥

      Minulla on täällä Helsingissä ikkunat itään, toivon, ettei aamuaurinko vielä riitä paahtamaan kasveja hengiltä! Muuten kun asunto ei ole ihan siitä valoisimmasta päästä, en uskalla siirtää näitä vihreitä hirveästi ikkunalautaa kauemmas ainoasta valonlähteestä :D

      Ja joo, lähes yhtä hyväähän se oman termarin kaurakahvi on, pitää itsekin yrittää nyt pitäytyä siinä. Ja pitäydyinkin koko vuoden Joensuussa, mutta Helsingissä houkutukset on taas liian lähellä :D

      Ja niin todella on! Olen niin kauan haikaillut aina juuri sinne, missä milloinkin en ole, että jossain vaiheessa sitä jo alkaa ymmärtää, ettei se ulkopuolisuuskaan ole ehkä sitten kuitenkaan paikkasidonnaista. Joten jos ei sekään, ei voi kotoisuuskaan olla. :)

      Poista
  4. Ihana tuo viimeinen lause <3

    Mulla on Rakkaussota lukematta, odotan sitä kyllä kovasti, ja oon itseasiassa myös odottanut sun kirjoitusta siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Rakkaussodasta ei ole oikein irronnut mitään sanottavaa, jäin niin sen ulkopuolelle. Ehkä liitän sen tulevaan lyhytarviopostaukseen mukaan, jos jollain tapaa edes saisi jäsenneltyä miksi se oli minulle niin haastava!

      Poista
  5. Ihana postaus <3 Tällaisista tulee aina hyvälle mielelle ja näitä on ihana lukea, arki täynnä pieniä asioita jotka tekevät iloisiksi. Ajattelin itsekin tehdä kuukausikoosteen huhti- ja toukokuusta, mutta taidan lykätä sitä vielä kesäkuun yli, sillä taas tuntuu, ettei oikein mitään kerrottavaa ole, kun ei ole juuri lukenutkaan mitään. Olen ollut viime aikoina niin stressaantunut ja kiireinen, etten edes tunnu muistavan mitä olen viime aikoina tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, ja tiedän täysin tuon stressin tyhjentämän pään. Toivottavasti kesällä kuitenkin hieman helpottaa, ja saat rentouduttua myös! ♥ Blogi ja kuukausikoosteet odottelee kyllä, pääasia että löytää itsensä kanssa sen tasapainon ja hyvän olon. :)

      Poista