Mikä kesä.
Onhan se täällä vieläkin, on on. Mutta silti, touko-, kesä- ja heinäkuuta taaksepäin ajatellen tuntuu, että se on ollut ikuisuuden, ja se on ollut se elämäni kesä, sellainen jollaiseksi jokainen seuraava tulee aina huhtikuisin ajateltua. Se on ollut täynnä retkiä, auringonlaskuja, pientä humaltumista, ex tempore -juttuja ja ennen kaikkia hetkessä elämistä. Hetkiä, jolloin on niin onnellinen, ettei edes muista pelätä tulevaa, mennyttä tai jotain kosmista rangaistusta siitä, ettei muista pelätä.
K E S Ä K U U N L U E T U T
H E I N Ä K U U N L U E T U T
H E I N Ä K U U N O S T E T U T
F. Scott Fitzgerald : Kultahattu
Liv Strömquist : Kielletty hedelmä
Liv Strömquist : Nousu ja tuho
Liv Strömquist : Prinssi Charlesin tunne
Chimamanda Ngozi Adichie : Huominen on liian kaukana
Etenkin heinäkuussa kirjat tuntuivat jotenkin sivuseikalta, mikä on kenties varsin virkistää 62 tänä vuonna luetun teoksen jälkeen. Luin myös hyvin pitkästä aikaa keskittyneesti kerrallaan vain yhtä teosta, eniten 1Q84:sta ja nautin siitä upottavasta maailmasta, jossa ei jatkuvasti särpitä suuntaan jos toiseen. Pitkissä kirjoissa on taikaa, harmi vain kun tämän nimenomaisen teoksen maagisuus ei oikein auennut minulle asti.
Kesän tärkeimmiksi kirjoiksi näistä on noussut ehdottomasti Clinen Tytöt sekä Kekkosen Kotiin, Janssonin Kuvanveistäjän tytär ja Nelsonin Argonautit taas päässeet jopa jollekin mystiselle elämäni suurimmat kirjat -listalle aivan heittämällä. Muuten luin lähinnä keskinkertaista, mutta sitähän se on: täydellistä löytää harvoin tarpomatta myös tavallisuuden suossa.
Sellaista arjenkin kai kuuluu olla, jotta nämä kirjat ja kesät tällaisinaan tuntuvat tältä. Mutta oli kesä ollut minkälainen tahansa, on elokuun ensimmäisessä aina ollut jotain maagista. Paitsi siksi, että siihen päivään on ollut lapsuudesta asti kaikkein jännittävin herätä, vaihtuuhan ikäni kohdalla aina numero yhtä suurempaan, mutta myös siksi, että kesä yhtaikaa vielä on, mutta siinä on jo jonkinlainen aavistus muutoksesta, uudesta ja tulevasta. Taas jostain, joka tuntuu kutkuttavalta ja erilaiselta. Elokuutkin kuulostavatkin erilaiselta, täydelliseltä hiljaisuudelta metsän keskellä, mökillä, jossa linnut ovat vain hiljenneet ja jäljellä on enää haavanlehtien havina. Tuoksuvat kuumalta ja kostealta iholta, näyttävät täydeksi paahtuneilta. Pakahduttavat, ja kääntyvät kohti syksyä, kohti jotain uutta ja alkavaa.
Kauniita ja elämänmakuisia kuvia <3 Tuollaista kesää minäkin vielä etsin ja odotan, tämä kesä on lähinnä mennyt rästitenttejä miettiessä ja kiireessä, aina pitää olla tekemässä jotain eikä koskaan ole aikaa vaan olla ja nauttia, tai siltä ainakin tuntuu kun aika on taas vierähtänyt näin nopeasti ohi. Tosin lähdemme huomenna parin päivän irtiottoon (ja hellepakolaisiksi) Helsinkiin, se riittää minulle tämän kesän seikkailuksi :) Ja ihanaa syntymäpäivää!! <3
VastaaPoistaIhanaa Helsingin reissua siis! <3 Ja kyllä niitä kesiä tulee, kaikenlaisia, joten ehkäpä täydellisiä on edessäkin päin.
PoistaJa kiitos kovasti!
Aurinkoista synttäriä! :)
VastaaPoistaTattis!
PoistaKesä on ollut kyllä ihana. Tunnelmallinen ja elämäniloinen. Sitä kai huomaa omalla tavallaan olevan aikuinen kun se Elokuu ei enää merkitse ahdistusta ja kesän loppua. Elokuussa odottaa aikaa jolloin voi istua jalat parvekkeen kaiteella, viinilasin kera nauraen hyvän ystävän kanssa pimenevän illan tuoksussa. Ja kynttilöitä!!
VastaaPoistaOlen törmännyt nyt lyhyessä ajassa Strömquistin Prinssi Charlesin tunteeseen. Se on siellä To Read- listalla.
Ihanaa syntymäpäivää vielä!!
Ah, lähenevässä syksyssä on kieltämättä oma tunnelmansa. Ja suosittelen ehdottomasti, yritän itse ostaa nykyään itselleni enää niitä kaikkein parhaimpia kirjoja - Strömquistin sarjikset kuuluvat ehdottomasti siihen sarjaan! Ja kiitos :-*
PoistaKauniit kesäiset kuvat. - Ihanaa synttäriä sinulle.
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista