Elokuu on ollut aina suosikkikuukauteni kaikista. Paljon toki tekemistä oli lapsena etenkin sillä, että sen ensimmäisenä päivänä sai aina juhlia syntymäpäiviään, mutta jollain tämä maagisen kaunis kesän ja syksyn väliin rajaa piirtävä kuukausi on aina vielä niin täynnä kesää, ja silti lupausta uudesta ja tulevasta, että se on jopa aivan pakahduttava. Koulussa ja koululaisena, myöhemmin opiskelijana ja sitten itsekin esiopettajana elokuuhun on aina liittynyt uusia alkuja, jännitystä ja mahdollisuutta aloittaa kaikki alusta, ja se jos mikä on ollut kutkuttavaa aikaa.
Tämän vuoden elokuu meni oikeastaan kokonaan lomaillen, ja siihen on mahtunut paljon. Siihen on mahtunut omia syntymäpäiviä mökillä, ystäväparin häitä Porvoossa. Rapujuhlia, hellepäiviä mökkilaiturilla, vanhojen ystävien uudelleen tapaamista. Konsertteja, ulkona syömistä, Helsinki-fiilistelyä, kuuden tunnin Taiteiden yö -kierroksia, road trippejä ja täysin uusia, henkeäsalpaavia maisemia. Kirjoittamista, rauhoittumista, Joensuuhun palaamista. Vuosi sitten tähän aikaan viimeisin tosin jopa ahdisti, kuristi kurkkua ja sai miettimään mitä olenkaan mennyt tekemään, lähtenyt yksin tutusta ja turvallisesta, mutta nyt siihen samaan palaaminen on tuttuun ja turvalliseen tulemista. Vielä ainakin vuosi tätä, eikä tulevasta tarvitse murehtia lainkaan. (Paitsi että murehdin silti. Olen uudelleenrakastunut pienen budjetin opiskelijakolooni täällä yliopiston laitamilla, mutta joutunen vielä pienemmän budjetin perässä siirtymään toisaalle vielä tänä vuonna. Harmittaa, vaikka asia ei ole vielä kuukausiin ajankohtainen. Mutta kuinkas muutenkaan.)
Ja niitä kirjoja! Hiljaisemman kesäkauden jälkeen elokuussa tuli taas luettuakin. Muun muassa seuraavia.
06 Katja Kettu : Surujenkerääjä
08 Arne Bellstorf : Baby's In Black: Astrid Kirchherrin ja Stuart Sutcliffen tarina
Munron ja Bonden kirjat olivat suurta rakkautta, ensimmäinen etenkin. Tuomen, Salmen & Ahtisen teokset herättivät eniten ajatuksia, ja herättävät edelleen. Onneksi on vielä muutama sankarikirja luettavana, jotta saan jatkaa aiheesta jurputusta täälläkin, heh. Varsinaisia pettymyksiä kuukauteen ei mahtunut, tosin Ketun esikoinen hieman lässähti loppua kohden ja Anni Kytömäen kovalla tohinalla aloittamaani Kultarintaa en ole saanut 200 sivua enempää luettua. Jos ei etene syyskuussakaan, täytynee luovuttaa ja todeta, ettei ollut minun kirjani se.
Syyskuulta odotan kirpeitä ilmoja, pimeneviä iltoja, ihania lukuhetkiä ja kärsivällisyyttä kursseille, joita käyn fuksien kanssa gradun ohessa. Sekä rohkeutta tehdä suuria päätöksiä. Esimerkiksi kirjahyllyn ostamiseen liittyviä. Vaikken tiedä missä asunkaan joulukuusta eteenpäin. Hurjaa. Joskus täytyy vain repäistä, luulisin.
Minusta tuntuu, että elokuu meni ohi ihan huomaamatta ja silti tapahtui paljon. Helpottavaa kuulla, että tuo "mitä olen mennyt tekemään" -ajatuskuvio painaa muitakin (ja sinun tapauksessasi että se on jo mennyttä), koska itselläni ei juuri muu tässä pyörikään päässä... No, kaipa tänne Savoon kotoutuu tuleviksi kuukausiksi, vaikka minun opiskelijaluukkuni (jep, asun opiskelija-asunnossa, vaikken olekaan opiskelija – täällä näitä asuntoja on nyt runsaasti tyhjillään) ei kyllä tunnu oikein kotoisalta. Ehkä kirjahylly auttaisi asiaa? Ja se, että purkaisin muuttokuorman lopultakin kokonaan?
VastaaPoistaOpiskelun iloa ja mukavia lukuhetkiä syyskuuhusi!
Lohdutukseksi voisin sanoa, että se menee erityisen varmasti ohi! Ja jos ei mene, se lienee merkki siitä, että on aika palata edelliseen. Onneksi mikään valinta elämässä ei lopulta ole niin lopullinen, etteikö sitä voisi jollain tapaa aina muuttaa. :) Mutta uskon, että aika auttaa asettumaan, ja kun alkaa saada kiinni niistä juuri sen tilanteen parhaista puolista, ajatuskuviotkin katoavat pikkuhiljaa itsekseen!
PoistaTsemppiä syksyyn sinnekin! <3 Ja ehkäpä kirjahylly tekisi jo hurjan paljon!
En ole lukenut sinun elokuusi kirjoista kuin Munron novellit. Sinulla kesken olevasta Kultarinnasta pidin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos kirja ei 200 sivun jälkeen vielä innosta (ainakaan erityisemmin) jatkamaan, niin ehkei se ole ns. sinun kirjasi. Minulle on käynyt noin useiden teosten kohdalla.
VastaaPoistaElokuu on kyllä ihana! Samoin syyskuun alku. Rakastan tätä aikaa vuodesta. Tsemppiä opintoihin! ♥
Kultarinta on kerännyt niin paljon hurmioituneita arvioita, että olisin kovin mielelläni lukenut vielä pidemmällekin nähdäkseni sen taian itsekin! Ehkä annan vielä yhden mahdollisuuden, sillä ei lukeminen vastenmieliseltä ole tuntunut, huomaan vain jatkuvasti tarttuvani kaikkeen muuhun kuin siihen kirjaan.
PoistaKiitos, ihanaa syksyä sinnekin! Jospa siitä tulisi vähintään yhtä aurinkoinen kuin menneestä kesästäkin. <3
Iltasatuja kapinallisille tytöille jälkeen jotenkin skeptisesti suhtaudun noihin suomalaisiin vastaaviin versioihin. Vaikka aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, niin kerronta ainakin kyseisessä kirjassa oli kyllä lopulta aika yksitoikkoinen ja monotoninen.
VastaaPoistaBonden kirja on ehdottomasti luettavien listalla, jahka saa ensin edellisen kirjastopinon taltuettua. Siinä tosin on taas kirja josta lopulta pelkää, että se jää pettymykseksi kun jotenkin niin odotan rakastavani sitä.
Äh joo, liian suuret odotukset ovat aina aikamoinen painolasti kirjalle kuin kirjalle! Mutta yritä muodostaa siitä jonkinlainen kuva kannen perusteella - se kun on niin harvinaisen epäonnistunut ja harhaanjohtava, että vie väkisinkin ajatuksia hömpemmän suuntaan. :D
PoistaMonotoninen tosiaan kuvaa varsin hyvin tuota tyttösankarikirjavillitystä. Etenkin nyt kun lukee jo neljättä samalla kaavalla tehtyä, hahah!
Tsemppiä gradun kirjoittamiseen! Itselläni se on edessä keväällä. Tämä on maisteriopintojeni ensimmäinen vuosi, mutta haluan gradun pois alta. :D Oikeasti on kyllä kandista asti ollut kova palo jatkaa aiheen parissa, ja siksi oikein innosta puhkuen odotan kevättä.
VastaaPoistaKiitos! Menee mullakin ehkä kirjoituspuuhat ensi kevääseen, saan varmaan voimalla nyt syksyn aikana tutustua lähinnä metodikirjallisuuteen, ah. Tosin samaa vikaa täälläkin, tein "toisen kandin"/aineopintojen lopputyön uudesta pääaineestani viime keväänä, ja ihan hurja palo jatkaa siitä! Kun vain jatkuisi kyseinen palo itse työstämisvaiheeseen saakka.. :D
Poista