keskiviikko 31. lokakuuta 2018

LOKAKUU x 3



3 x  U U T T A  A S I A A

x sain alkukuusta tietää, että muutan joulukuussa. Uusi asunto on valmiiksi jo tuttu siellä käymättäkin, sillä muutan siskoni naapuriin, lähes identtiseen asuntoon. Eniten ihastuttaa eteläikkunat ja -parveke, eniten epäilyttää keltainen tehosteseinä olohuoneessa. Toisaalta siinä, että minä muutan, ei tosin ole varmaan mitään kovin uutta kenellekään, onhan seuraava asuntoni jo aikuisikäni yhdeksäs. Eikä siihen edes lasketa Oslossa asumista. Pahoitteluni kaikille, jotka edelleen ylläpitävät käsinkirjoitettua osoitemuistiota.

x 12. tatuointi. Piti käydä ottamassa ystävän kanssa ex temporena jo kesällä, mutta ei helteillä malttanut (/ehkä kannattanutkaan). Ajattelin jo jonkin aikaa, että alkaa ehkä nämä kuvat jo riittää, mutta nyt tekisi mieli suunnitella kolmattakintoista. Ensimmäisen ottamisesta tulee tammikuussa 10 vuotta, täytyy ehkä ensi vuonna siis ottaa jokin juhlavuositatuointi jonnekin. Hah.

x uudet hiukset. Olen lykännyt kampaajalla käyntiä jo aivan liian kauan, joten pyysin saman tien vielä lyhyemmän kuin normaalisti. Logiikkana kai se, että näin ei taas vuoteen tarvitse käydä hiuksiaan leikkauttamassa, vaan ainakin sinne asti hiukset näyttäytyvät vielä jonkinlaisena polkkatukkana.


3 x  M I E L E N K I I N T O I S I N T A  H E T K EÄ

x kirjamessut. Päädyin lopulta pyörimään messuilla vain perjantain, mutta sekin kuusituntinen oli omalle hälyä ja ihmispaljoutta tietoisesti välttelevälle päälleni jo hurjan paljon. Jaksoin tosin itsenikin yllätykseksi yllättävänkin kauan (paljon tosin auttoi Katrin ihana seura), ja messuilla ilahdutti paitsi muutkin kirjablogikaverit, myös mielettömien keskusteluiden seuraaminen. Saara Turusen puheenvuorot noin etenkin, hän onnistui ottamaan messuilla kyllä erityisen hyvin oman tilansa haltuun. Pisteet siitä.

x yliopiston kuvataiteen tunti ja hiilipiirtäminen. Rakastuin hiileen tekniikkana, koska se on henkäyksenohuena mahdollista luoda esiin ja kadottaa ties kuinka monta kertaa niin, että lopputulokseen voi aidosti kokea olevansa jopa tyytyväinen. Työn aloittaminenkin oli helpompaa, hiili ei aseta tyhjänpaperinkammoa, vaan tottelee ja tuo esiin kerroksellisuutta jopa taitamattomammallekin tekijälle. Jos oikein innostuisin, voisin ehkä ostaa piirrustushiiltä jopa kotiinkin.

x pitkä viikonloppu Helsingissä tuntui kaupunkilomalta. Omat nurkat ja lempikadut tutuilta ja turvallisilta, yksin syöty lounas siltä, että kuului muidenkin joukkoon. Vuosi poissaoloa tarvittiin, että opin taas kyseisestä kaupungista pitämään, jospa toinen vuosi saisi jo täysin valmiiksi sinne myös palaamaan.

3 x  K I R J A T

x lokakuun luetut:

03 Sylvia Plath : Sanantuojat
06  Sally Salminen : Katrina
07 Paperi T : post-alfa
08 Elena Ferrante : Kadonneen lapsen tarina

x lokakuun ostetut:

Virginia Woolf : Orlando
Virginia Woolf : Oma huone
Virginia Woolf : Kiitäjän kuolema ja muita esseitä
Leena Krohn : Erehdys
Helmi Kekkonen : Vieraat
Saara Turunen : Sivuhenkilö
Elin Willows  : Sisämaa

x oli taas hyvä lukukuukausi, ja ehdin lukea enemmän kuin kirjoittaa. Kaikista linkittömistäkin on lähiaikoina tulossa postaus, kunhan ehdin. Eniten pidin ehdottomasti Sally Salmisen Katrinasta, Paperi T:n post-alfata sekä Ferranten Napoli-sarjan päätösosasta, mutta kaikki muutkin olivat vähintään ihan ok. Ainoa, jonka kanssa fiilis on lukuhetkestä laskenut, on Rytisalon Rouva C. Kirjailijan upea tapa käyttää kieltä valloitti lukiessa aivan totaalisesti, mutta taika ei ole oikein riittänyt tänne asti, ja kirjassa häiritsee entistä enemmän ne samat asiat kuin jo postattua: miksi näin päälleliimatun kaunista, miksei Minna Canthista rohkeammin, miksi siirappia oikeasti eläneestä ihmisestä, miksei markkinointi muistuta tarpeeksi hyvin, että kyse on fiktiosta, ei elämäkerrasta? Messuilla kuulin yhden jos toisenkin tästä elämäkertana puhuvan, ja se jos mikä särähti. Rytisalo tekee kirjassaan asian toki selväksi, mutta selvemmin siitä muutenkin toivoisin puhuttavan.

14 kommenttia :

  1. Piti katsoa toisenkin kerran, kun toisen kuvan paikka näyttää niin tutulta. Ja onhan se tuttu paikka! Onnea uuden asunnon johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joensuuhan se! :) Ja kiitos, eiköhän siellä ne viimeiset kuukaudet ihan mukavasti saa asuttua, mitä Joensuussa vielä jäljellä on!

      Poista
  2. Lokakuu on ollut hyvä kuu. Ihania rauhallisia iltoja kirjojen, kynttilöiden ja teekuppien kera. Ja kirjamessujen huumaa, tosin Turussa.
    Onnea asunnosta, on varmaan hauska asua siskon naapurissa, (oletan koska itse olen melken enemmän kaveri oman siskon kanssa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että oli! <3 Turun kirjamessuilla haluaisin vielä itsekin päästä käymään (eli saada aikaiseksi lähteä), olen jäänyt käsitykseen, että ne ovat jotenkin näitä Helsingin massamessuja intiimimmät ja vähemmän tukossa!

      Ja kiitos, se on kieltämättä varsin mukavaa! :)

      Poista
    2. Mulla ei ole kokemusta Helsingin messuista, mutta Turun messukeskus on jo tilana huomattavasti pienempi. Tykkään siitä tunnelmasta siellä, joten suosittelen. Jos vaikka ensi vuoteen 😉

      Poista
    3. Ehkäpä jo silloin, pitää pitää mielessä! :)

      Poista
  3. Lokakuu meni melkein sumussa. Oli loma ja Kirjamessut (oltaisiinpa törmätty, ehkä ensi vuonna sitten!), mutta suuri osa kuukaudesta on mennyt töissä, töitä suunnitellen ja töitä ajatellen. Huhhuh, pakko alkaa vähän hellittää.

    Voi jestas kuinka minäkin haluaisin muuttaa. Tämä asunto, jossa nyt asustelen, on melkoisen epämukava monellakin tapaa. Mutta tuskinpa saan aikaiseksi, tähän kumminkin kuuluu kaikki olennainen ja viikot menevät niin vauhdilla, että kesäkuu ja Helsinkiin paluu tulee varmaan lopulta hurjan nopeasti.

    Nautinnollista marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin hurjan huono sosialisoimaan näillä messuilla, Katriin ja muihinkin törmäsin melkein sattumalta ja jäin roikkumaan seuraan, kun oli niin turvallista! Ja aina messujen jälkeen harmittaa kun muistaa ketä kaikkia olisikaan voinut tavata. :)

      Mutta ymmärrän täysin! Minullakaan ei ole tuossa tulevassa asunnossa aikomusta edes vuotta asua, tavallaan turhauttaa muuttaa niin lyhyeksi aikaa, kun tiedän jo valmiiksi ettei kotiin tule kauheasti panostettua, mutta toisaalta tuopa nyt viimeiseksi kevääksi jotain piristystä.

      Ja kiitos, sitä samaa sinullekin. <3

      Poista
  4. Polkka on kyllä niin näppärä malli hiuksille! Viihdyin siinä monta vuotta, mutta nyt olen antanut kasvaa, sopii raidat paremmin. Vähän alkaa vaan jo ärsyttää, kun on paksu tukka ja sen kuivattaminen kestää nyt jo ikuisuuden. Ensimmäisen maailman ongelmia, kyllä.

    Jännä, että Minna C.:stä on puhuttu elämäkertana! Ilmeisesti fiktion ja faktan välinen raja on joillekin häilyvä tai epäselvä. Minustakin Minna C. oli varsin sokerinen. Oli koko ajan sillä rajalla, että keikahtaako liian imeläksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen maailman ehkä, mutta silti omassa arjessa niin tuskastuttavia :D Mulla taas on hurjan ohuet hiukset, mutta polkka on se, joka saa ne näyttämään paksuilta ja jollain tapaa eläviltä!

      Ja joo, se keikkui tosiaan hyvin vahvasti liian imelän ja siedettävän siirappisen rajamailla. Kaunis kirja, ei siinä, olisi ehkä mielenkiintoista pohtia enemmänkin vaikuttiko todellisen henkilön valinta päähenkilöksi enemmän kirjasta pitämiseen vai siihen, että jotkin tekijät hurjasti häiritsivät!

      Poista
  5. Haha, mullakin on takana kesältä laskujeni mukaan ainaki 10. muutto sitten sen, kun muutin kotoa yliopistoon opiskelemaan. Noh, nyt kyseessä on ihan oma asunto (ihan tosi outoa ajatella, ettei tarvitse muuttaa esim. joka vuosi tai kaksikin kertaa vuoden aikana, kuten tänäkin vuonna), eli kavereillakin voi olla helpompi pysyä nyt kärryillä asuinpaikastani. :-D

    Samankaltaisia fiiliksiä mullakin Rouva C:stä nyt, kun lukemisesta alkaa olla aikaa. Vahviten viime kuulta jäi mieleen Alice Walkerin Häivähdys purppuraa mutta myös kovasti odottamani Lucie Berlinin uusin novellikokoelma, vaikka jotenkin tuntuu, että pidin vielä enemmän ensimmäisestä (tai sitten se on se tunne, että ensimmäinen kolahtaa aina koviten).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, onnea siis pysyvämmästä kodista! Se tuntuu tällä hetkellä itsellekin yhdeltä haaveelta, mutta tiedä sitten miten kauaa omassakaan viihtyisin.. :D Muutolla saa mukavaa vaihtelua vaihtamatta mitään suurta elämästään, hahah!

      Ja Walker & Berlin on minullakin ollut kesken, melkein koko lokakuun. Jälkimmäistä luen säästellen, koska en tahdo sen loppuvan, ensimmäistä taas muista syistä hitaammin, mutta jospa senkin pian jo saisin loppuun. Hurjan kiinnostavia kirjoja kumpikin. :)

      Poista

  6. Varsinainen muuttolintu kyllä olet ;) Onnea uuteen kotiin, jossa et ilmeisesti kauan vanhene – luin kommentit :D Itse olen hieman jämähtävää sorttia, aikuisiällä muuttoja on kuusi.


    Ihania kuvia, rakastan katsella kuvia ja sinulla on sinulla on aina tyylikkäät kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo, tätä on nyt kyllä tullut harrastettua. Itse tykkään, asuinkumppani ja muuttoapulais-isäni ei ehkä niinkään.. :D

      Ja kiitos kovasti! <3

      Poista