Aamukahvi kahvilasta vaikka kotonakin olisi ehtinyt, Helsingin kohteliain automies, joka päästi tien yli päin punaisia, koska huomasi minun kaihoisasti kärkkyvän juuri pysäkille saapunutta raitiovaunua. Neuroottinen varmuus, että jätin ulko-oven lähtiessäni auki, vaikkei koskaan niin ole käynyt, silmiin paistava aurinko aamujunassa, joka on vasta iltapäivällä perillä. Tämä aamu tuntuu syksyn ensimmäiseltä, sillä syyskuu oli minulle monella tapaa vielä aivan kesää. Rose-viiniä, omaa rauhaa, uusia ihmisiä ja maailman ihanimpia juhlia. Sellaisia, joiden päätteeksi on vain oikeus ja kohtuus katsoa seuraavana päivänä kolme elokuvaa ja kaksi jaksoa Sohvaperunoita, koska juhlailtana on elänyt hieman useammankin päivän edestä. (Ja tanssinut. Etenkin tanssinut.)
Paluu Joensuuhunkin on näkynyt omassa voinnissa ja aikaansaamisessa, paitsi joka suuntaan särppivien opintojen parissa, myös perinteiseen tapaan kirjallisuutta lukiessa. Kirjasto palasi takapihalleni, olen käynyt siellä varmaan useammin kuin yliopistolla. Myös Miran kanssa puolihuolimattomasta instagram-kommentista kehitelty Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste on vienyt jo totaalisen mennessään, ja saanut keikautettua lukutottumuksia näinkin lyhyessä ajassa aivan uusiksi. Päivän jos toisenkin olen myös käyttänyt kerätäkseni yli sadan kirjan vinkkilistaa haastetta varten, ja yhäkin se vain tuntuu vajaalta. Miten upeita kirjailijoita meillä maailma onkaan täynnä.
L U E T U T K I R J A T
06 Harper Lee : Kuin surmaisi satakielen
07 Ben Brooks : Rohkeiden poikien kirja
08 Rachel Cusk : Ääriviivat
09 Sanna Hukkanen & Inkeri Aula : Metsänpeitto
10 Craig Thompson : Habibi
O S T E T U T K I R J A T
Virginia Woolf : Orlando
Virginia Woolf : Oma huone
Virginia Woolf : Kiitäjän kuolema ja muita esseitä
Ostetuista huomaa, kehen hieman hurahdin tämän kuukauden aikana, mutta täytyy sanoa, että elämäni kirjoja on muutenkin löytynyt useampiakin, Stroutin Lucy Barton ensin, ja sen jälkeen jonkinlaisen aivokemiani räjäyttäneen Rachel Cuskin Ääriviivat, joka on yksinkertaisesti p a k k o lukea heti putkeen uudelleen, jotta siitä voi mitään järkevää sanoa. Upea oli tosiaan myös Woolfin Orlando, ja erityisesti se jätti jälkeensä hurjan palon lukea kyseistä kirjailijaa lisää. Valtavasti lisää. Postauksia on tosiaan toki tulossa vielä myös kaikista linkittömistä kirjoista, ei ole kirjoittaminen pysynyt taaskaan lukemisen perässä. Mutta sekin tuntuu vain sopivalta, blogi nykyään lähinnä bookstagram-tilin laajennusosalta, sellaiselta, joka pärjäilee kyllä ilman jatkuvaa päivittelyäkin.
Tänään kääntyneelle lokakuulle toivon lähinnä opiskelumotivaation löytymistä jostain kaapin perältä sekä kykyä muistaa, että vaikka tämä ehkä viimeinen syksy näissä merkeissä onkin, ei vuoden päästä edessä olevia asioita ehkä kannata ihan vielä stressata. Voisin vain siis muistaa keskittyä hyvään nykyhetkeen, enkä pilata sitä huomisen huolilla. Ja lukea. Ja nähdä lisää ihania ihmisiä. Piipahtaa kirjamessuilla, juoda viiniä ystävän lattialla ja sulkea hetkeksi silmät kaiken ärsyttävän kaivelulta internetin uumenista. Joskus parasta self helppiä on tietoinen kuplautuminen. Se voimaannuttaa, ja auttaa taas kohtaamaan hieman rauhallisemmin maailmaa, kun sieltä kuplasta tipahtaa pois. Mutta jospa se nyt ainakin pimeimmän yli kantaisi, tällä kertaa.
Orlando on ihan huikea! (Samoin Mrs. Dalloway, jota rakastan.) Ah, nyt on pakko tilata tuo Kiitäjän kuolema omaksi. Tiedän jo, missä ja milloin aion sen lukea.
VastaaPoistaHyvää tietoista kuplautumista! Sellainen kyllä auttaa monessa.
Kirjainstagramin kautta itse tuon Kiitäjän kuoleman bongasin, sen jälkeen nettiantikvariaatista! Se on kaunis, ja toki myös ehdottoman kiinnostavan oloinen esseekokoelma! En malta odottaa, että Woolfia ehtisin (/saisin aikaiseksi) jo lukea lisää.
PoistaJa kiitos, se todella ajoittain auttaa. Kunhan sinne ei kokonaan unohdu!
Täytyisi kyllä lukea itsekin lisää Woolfia, Mrs Dalloway oli hieno! Ehkäpä saan sitten sinulta vinkkejä, sillä uskon, että ehdit muiden Woolfin teosten pariin vähän nopeammin :D No, Orlandoa suitsutit jo kovasti, joten erityisesti sen haluan lukea.
VastaaPoistaMinäkin suunnittelin käpertyväni loppusyksyksi ja talveksi omaan rauhaani. Ulkomaailma ei ahdista tällä hetkellä mitenkään erityisesti (vaikka ainahan se ahdistaa enemmän tai vähemmän), mutta haluan yrittää asennoitua tulevaan talveen ja pimeyteen ja kaikkeen inhottavaan rauhallisin mielin, tehdä kaikkea ihanaa, rentouttavaa ja mahdollisimman vähän stressaavaa, pitää huolta omasta mielestä, olla vain rauhassa. Talvi alkaakin tuntua nyt ihan okeilta!
Hahaa, se voi olla, minulla on kieltämättä hieman hullaantumista ilmassa! Kun vain nyt konkretisoituisi ihan lukuteoiksi asti!
PoistaJa juuri se oma rauha kiinnostaa nyt erityisesti, muutenkin pitkät syksyt ja talvet tuntuvat vähän hankalalta ajalta aina etukäteen. Onneksi edellinen todisti, että hyviäkin voi olla, joten jospa seuraava olisi sitä todella. Sinulle sitä samaa toivotellen! <3