perjantai 2. marraskuuta 2018

LISÄYS KOTIMAISEEN KLASSIKKOKAANONIIN – SALLY SALMINEN : KATRINA


SALLY SALMINEN : KATRINA
448s.
Teos 2018
Alkuteos: Katrina // 1936
Suomennos: Juha Hurme

Kirjojen Suomi -hanke nosti viime vuonna Sally Salmisen Katrinan uudelleen puheenaiheeksi, uusi suomennos kirjan kirjabloggaajien ja -instagrammaajien hitiksi ja Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste teoksen viimein myös minun tietoisuuteeni. Tässä kohtaa täytyy siis sanoa, että häpeäkseni en todella ollut tästä kotimaisesta aikansa bestseller-teoksesta edes kuullut. Ja tällä kertaa häpeä ei ole vain minun, sillä väittäisin, että on kansallinen häpeä, että tällainen suurteos on ylipäätään päässyt unohtumaan, tippunut klassikkokaanonista pois. Tekisi mieli myös väittää, että hyvin pitkin osin se johtuu kirjailijan sukupuolesta, mutta se toki on keskustelu erikseen se. Nyt sanon, että jo oli aikakin nostaa Katrina takaisin esiin. Ja nyt on meidän vuoromme se siellä esillä pitää. Sillä jokaisen ylistyssanansa tämä romaani on ansainnut.

Katrina alkaa kun nimikkopäähenkilö tapaa Pohjanmaan katuja kulkiessaan veikeän merimiehen Johanin, joka maalaa kotikonnuistaan Ahvenanmaan kallioisista saarista niin vastustamattoman kuvan, että Katrina rakastuu paitsi paikkaan, myös sieltä kotoisin olevaan herrasmieheen. Häät saadaan järjestymään heti ja pari lähes karkaa matkaa kohti uutta kotiaan ehtimättä edes kapioita saada matkaansa mukaan. Perillä todella odottaa kauniita huviloita omenapuineen, mutta Johanin koti ei ehkä aivan olekaan sitä, millaiseksi suurisuinen veijari on sen puheissaan maalannut. Jo muutaman päivän jälkeen tuo tuore aviomies jättää vaimonsa kesäkaudeksi yksin uuteen ympäristöönsä, suuntaa merille laivansa mukana. Ja Katrina on yksin keskellä vierasta karuutta, sisäänpäin käpertyneessä yhteisössä, johon ei hieman säälittävän pelleilijän maineessa olevan Johanin vaimoa tuosta vain mukaan päästetäkään.

" 'Sain pellavaa, joo. Mutta pellavan hinnan ja päiväpalkan mukaan siitä tulee vain kahden ja puolen päivän maksu. Minulla on yksi ja viisikymmentä saamista. Johan sai muutamia lautoja veneentervauksesta, annetaan sen olla sujut. Mutta Erik ei saanut pennin latia työstään.'
'Tämä on kai jotakin uutta, jota ihmiset taas ovat keksineet. Minun aikanani torpparit ovat ottaneet, mitä ovat saaneet, ja olleet iloisia.'
'Mutta me emme enää ole siitä iloisia. Mekin haluamme vähän määrätä.
'Ajatella! Ja köyhän kansan matkat useiden kymmenien kilometrien päähän lääkäriin ovat myös turhaa touhua. Minun aikanani väki on elänyt ja kuollut Herran armosta, mutta nyt näyttää synti hallitsevan.'"

Tästä karusta kuvastosta Katrina lähtee kuitenkin päättäväisesti elämäänsä rakentamaan, ja Salminen tarinaansa luomaan. Jo pian käy ilmi, ettei talollisen tyttärellä ole juuri maaorjaa kummempi kohtalo, ja tämän asetelman kautta Salminen ottaa ajoittain kärjekkään äänekkäästi kantaa niin omaisuuden jakautumiseen jo valmiiksi rikkaiden kesken kuin naisen asemaan patriarkaattisessa yhteiskunnassa. Vuodet vierivät, perhe kasvaa, mutta onnen sijaan kasvaa myös nälkä ja hätä, kun palkaksi annettu pilaantuva maito ei ehjiksi vaatteiksi muutu.

Siinä missä Salmisen Katrina on yksi kotimaisen kirjallisuuden vahvimpia henkilöhahmoja, on myös jokaisella sivuhenkilöllä upea, täyteläinen paikkansa tarinassa. Johanin ja Katrinan kaunis kumppanuus ylittää sosiaalisen häpeäleiman, joka erilaisuuden päälle on jokaisessa ajassa niin kiivaasti tahdottu lyödä. Heidän lapsensa uhmaavat niin saarta kuin sitä ympäröivää merta, ja romaanista tulee useamman sukupolven mittainen tarina. Salmisen pakoton kerronta ja koko elämän kurottava tarina Katrinasta puhuttelee alusta loppuun. Se saa itkemään, kadottamaan todellisuuden ympäriltä ja kasvattamaan suojamuurit arjen ajatuksia vastaan. Se on kokonainen elämä, ja se elämä on upea.

Salmisen Katrina on tosiaan jäänyt äänekkäämmin tilaa vieneiden kotimaisten klassikoiden alle, mutta täysin turhaan. Se ei hetkeäkään kalpene esimerkiksi Väinö Linnan rakastetulle Täällä Pohjantähden alla -trilogialle, vaikka samaa historiaa ja torpparin kurjaa elämää kuvaakin. Se ottaa paikkansa yhteiskunnallisessa keskustelussa yhtä itsevarmasti kuin päähenkilönsäkin, eikä se herroja kumartele. Salminen kuvaa niin täydellisen upeasti köyhän ihmisen elämää vajoamatta synkkyyteen, mutta kuitenkaan sitä lainkaan romantisoimatta. Tämä ei ole kaunis ja kaihoisa tarina, jonka voi näppärästi luettuaan unohtaa, se vaikuttaa syvästi ja muistuttaa terävästi, ettei nämä luokkaerot vieläkään Suomesta minnekään ole kadonneet. On ne, jotka omistavat ja ne, jotka eivät. Almuilla Katrina ei elää suostu, eivätkä myöhemmin hänen poikansa lapsuudenkotiaan omakseen tahdo tunnustaa, mutta selkä suorana itse kukin kohtaa omat kohtalonsa. 

Klassikot syntyvät, kun tiettyä kirjaa kutsutaan tarpeeksi usein tarpeeksi kirjallisissa piireissä klassikoksi. On siis aika korjata tämän romaanin kohdalla tehty virhe, ja nostaa se takaisin sinne minne se todella kuuluu. Puhua siitä yhtenä suurena suomalaisena klassikkoromaanina. Sitä se todella on.

Lue koko maailma -haasteen lisäosa: Ahvenanmaa
Lue itsellesi mielenterveyttä -haaste: A book that make you escape your life

26 kommenttia :

  1. Juuri näin! Olen teoksen luettuani hehkuttanut sitä kaikille, joiden kanssa olen jutellut luetuista kirjoista ja suorastaan vaatinut lukemaan Katrinan. Viimeksi Kirjamessuilla sain yhden ystäväni tekemään heti kirjastoon varauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa! Tää on kyllä jokaisen suosituksensa ansainnut, olisi ansainnut jo vuosia sitten.

      Poista
  2. Ilahduin kovasti, kun Katrina teki uuden tulemisen. Enpä olisi osannut moista aavistaa, kun luin kirjan vuosia sitten. On hienoa, että joku jo unohtumisvaarassa oleva teos saa uuden elämän. Lukemisesta tosiaan on sen verran jo aikaa, että päällimmäinen tuntemukseni on, että kylläpä oli vahva romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se todella on. Haaveilen itse alkuperäisen suomennoksen lukemisesta, tästä tuli paikoin fiilis, että Hurmeen oma tyyli tulee hieman liikaakin läpi. Se voi tosin olla täyttä mutuiluakin, koska en muuta versiota ole lukenut, vielä ainakaan.

      Poista
  3. Hyvä,että kirjoitit tästä niin yksi arvoitus selkeni minullekin. Olin nimittäin kirjamessuilla ja otin joitakin kuvia. Yhtä ottamaani kuvaa en vain osannut yhdistä mihinkään,kunnes näin tämän bloggauksesi. Se olikin Juha Hurme siinä kuvassa sillä olinhan minä kuuntelemassa tätä kirjaesittelyä. Hän kertoi kirjasta sen verran kiintoisia detaljeja että kiinnostus kirjaa kohtaankin heräsi, katsotaan nyt, jos tulisi luettuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, mukava olla siis huomaamattaan myös avuksi. :) Hurme tuntuu itse olevan hurjan kiinnostunut tästä kirjasta, ja se on kyllä mieletöntä, että kääntäjäkin on niin paneutunut. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, olisi ollut mielenkiintoista itsekin käydä Hurmetta tämän tiimoilta kuuntelemassa. :)

      Poista
  4. Jäi tämä sitten lukematta Kirjojen Suomi-haasteen aikanakin. Mutta jos vaikka tämän blogikeskustelun jälkeen pääsisin itsekin elämään vahvasti palaa minulle tuntematonta naishistoriaa. Ei haittaa Hurmeen vahva jälki kääntäjänä. Hän on ollut mukana luomassa ilmiötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makukysymyksiähän nuo pitkälti ovat, ja Hurmeella tosiaan suuri vaikutus kirjan uudelleen esiin nousemiseen. Ja onhan hänen tyylinsä varsin valloittava! Toisaalta kysymys on nimenomaan Salmisen taideteoksesta, joten minua hieman häiritsee, jos suomentajana Hurmeen ääni kuuluu Salmisen oman yli. Tämä tosin perustuu kylläkin täyteen mutuiluun, täytyisi lukea se alkuperäinen, jotta voisi varmemmin asiasta mitään mieltä olla. :)

      Poista
  5. Tämä kirja on osunut silmiini muutamaankin otteeseen, mutta se ei ole jättänyt sen suurempia muistijälkiä. Nyt kuitenkin kiinnostuin suuresti, ja suurimmaksi syyksi on pakko todeta tuo Ahvenanmaa. Olin viime kesänä Ahvenanmaalla muutaman päivän pyöräreissulla, ja siellä vallitsi kyllä aivan omanlaisensa tunnelma. Täytyykin tutustua tähän kirjaan ehtiessäni, ja yrittää löytää myös muita Ahvenanmaappe sijoittuvia kirjoja. Olen ehdottomasti enemmän järvi- kuin meri-ihminen, mutta jotenkin saaristo ja aava ulappa ovat alkaneet viime aikoina kiehtoa suuresti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahvenanmaa onkin tässä kirjassa hurjan suuressa osassa, se on upea saaristolaiskuvaus. Olen kanssasi myös enemmän järvi-ihmisiä, mutta tässä Salmisen teoksessa oli jotain tovejanssonmaisuutta siinä mielessä, että se sai sisämaan ihmisenkin ymmärtämään jotain meren rakastamisesta. Tämä on upea kirja, uskoisin sinunkin siitä pitävän! :)

      Poista
  6. Tiesin kyllä tämän klassikon olemassaolosta mutta en ole sitä lukenut. Postauksesi herätti ehdottomaati kiinnostukseni! Ja kun nopeasti googlaa niin kirjan syntytarinahan on jo itsessään aivan huikea! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, tämä tosiaan ansaitsee kaiken mahdollisen huomion. :) Ja se on, Salmisen omastakin elämästä saisi varmasti mainion romaanin aikaiseksi.

      Poista
  7. Tämä uusi suomennos on lukulistalla. Hienoa, että romaani on vihdoin nostettu arvoiseensa klassikkoluokkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, toivottelen nautinnollisia lukuhetkiä tämän parissa jo nyt! :)

      Poista
  8. Täytyy laittaa kirjan nimi muistiin, kun tulee hetki, jolloin tekee mieli lukea jokin klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdoton suositukseni tälle. Sopii mainiosti vaikka klassikkohaasteisiin. :>

      Poista
  9. Ohoh, enpä ole minäkään tästä kuullut koskaan mitään. Täytyypä kirjata lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa, tämän todella soisi mahdollisimman monen lukemistoon pääsevän!

      Poista
  10. Luin (tai hieman silmäilin) kirjasta ohimennen ensimmäisen kerran muistaakseni jostain blogista, sillä kirjan kansi on jäänyt mieleeni. Sen sijaan sisältö ei ja jostain syystä olen luullut, että Katrina on uutuus :D Juu, en tosiaan tiedä, mistä tällainen mielikuva on syntynyt, mutta nythän se oikaistui rytinällä.

    Kaiken lisäksi kirja vaikuttaa oikein kiinnostavalta ja sydämessäni on aina paikka Suomen lähihistoriaan (minulle tarkoittaa koko 1900-lukua) sijoittuville romaaneille. Plussaa vielä kirjan ”vanhuudesta” eli mielelläni luen aikakautensa kirjailijoita.

    Heitän kirjan Suomi-lukulistalleni, joka on nykyään ihan fyysinen lista. Mentaalinen lista hajosi tuhkaksi aina kirjastossa, kun menin sekaisin siitä kaikesta jännästä enkä usein saanut lainattua juuri mitään, mitä alun perin piti. Sama juttu tapahtui kirjakaupoilla eli mukaan lähtee aina jotain ihan muuta kuin olen ajatellut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, minulle itse asiassa kävi samoin, kannen perusteella kiinnostuin ja alkuun luulin, että kyse olisi syksyn uutuuskirjoista. Mutta tämä on aikalaiskirjallisuutta parhaimmillaan, historiaa sen oikeilta hetkiltä eikä mielikuvituksen varassa uudelleen vuosikymmeniä myöhemmin viritettyä.

      Ja fyysinen lista kuulostaa hyvältä ratkaisulta, tiedän täysin tuon katoamistunteen! Itse suuntasin viimeksi kirjamessuille fyysisen ostoslistan kanssa, ja silti tosin onnistuin ostamaan aivan eri kirjat, mitä olin itselleni etukäteen antanut luvan ostaa. :D

      Poista
  11. Minulle tämä on tutumpi näytelmänä. Kirjasta tehty näyttämösovitus pyöri vuosikymmenen alussa Kuopion kaupunginteatterissa, taisi jopa olla kantaesitys. Ahvenanmaan saaristolaiselämässä on jotakin karun, ruman romanttista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on, tämä kirja ehdottomasti jätti halun tutustua siihen kirjallisuuden kautta enemmänkin. Näyttämösovitus myös Katrinasta olisi varmasti hieno kokemus. :)

      Poista
  12. Olen onnistunut jotenkin missaamaan tämän kirjan totaalisesti! Tosin luen kyllä kotimaista kaunokirjallisuutta edelleen hävettävän vähän. Kuitenkin tekstisi kuvailemana kirjan maisemat ja hahmot alkoivat piirtyä elävänä mieleen, ja vahva, todentuntuinen paikan ja henkilöiden kuvaus viehättää aina. Maalaat Katrinasta viehättävän kuvan, kiitos (ehkä lisään sen lukulistalleni) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydet suositukseni tälle, on upea lukea aikalaiskuvausta kyseisestä ajasta. Ja vaikka Hurmeella tosiaan vahva kääntäjä-ääni onkin, on ainakin tämä uusi suomennos valloittava ja helppolukuinen, kirjaa on kyllä helppo suositella vähän kaikille! :)

      Poista
  13. Minäkin tunnustan, että en ollut Sallysta tai Katrinasta koskaan kuullutkaan. Tai siis kuulin siinä vaiheessa, kun Juha Hurme ryhtyi kääntämään teosta. Jos teos todellakin on yhtä vahva kuin TPA, niin tämähän on luettava. Plus naisia mahtuu hyvin klassikkohyllylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtuu ehdottomasti. Täydet suositukseni tälle, tämän soisi enemmänkin näkyvän kun kotimaisista klassikoista puhutaan. :)

      Poista