sunnuntai 16. joulukuuta 2018

BLOGGAAJA KIRJOJEN TAKAA – 15 SATUNNAISTA FAKTAA MINUSTA


Satunnainen blogihaaste, long time no see! Sen sijaan että lukisin tenttiin, tekisin gradun tutkimussuunnitelmaa tai postaisin rästikirjoista, vastailin tällaiseen. Ihan turhaa, ja siksi niin ihanaa. Tehkää tekin tämä, jos jaksatte, näitä on yllättävänkin hauska lueskella!

x

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta? En ole varsinaisesti elokuvaihmisiä. En innostu lempikirjojeni elokuva- enkä tv-sovituksista, ja jos kulutan leffoja, ne ovat minulle oikeastaan aikalailla kertakäyttöviihdettä. En oikein edes osaa nimetä lempielokuvaani! Paljon tätä selittää se, että toisin kuin kirjallisuudessa, en ole koskaan oikein osannut selvitellä elokuvaskeneä niin sanotun mainstream-kulttuurin ulkopuolelta, ja vaikka Hollywoodissa varmaan ihan varteenotettavia filmatisointejakin tehdään, on suurin osa niistä niin jokaiselle jotakin -genreä, ettei tarinat hirveästi vakuuta. Pitäisi osata ehkäpä siis etsiä omaa elokuvamakuaan jostain independent-leffojen syövereistä, mutta kun en tiedä mistä aloittaa, en ole koskaan saanut aikaiseksi penkoa. Vinkkejä otetaan vastaan, vaikka vähän skeptinen oman etsimisjaksamisen suhteen olenkin, etenkään kun käytössäni ei edes ole mitään suoratoistopalvelua.

Mitkä ovat huonoja puoliasi? Tietynlainen kärsimättömyys/äkkipikaisuus asioissa, jotka pienellä rauhallisella paneutumisella näyttävät viidentoista minuutin kuluttua aivan toiselta. Huolimattomuus myös, erityisesti koulujutuissa olen välillä vähän liiankin suurpiirteinen tai ihan vain huono tarkastamaan lopputulostani. Näkynee myös täällä blogissa oikolukulaiskuutena.

Mikä sinussa ihastuttaa muita? Apua, peruskainona persoonana tällaista on vaikea kirjoittaa nettiin, mutta ehkä sellainen kulttuuri oikeasti täytyisi osata myös rikkoa. On tärkeä tietää myös omat vahvuutensa, ja vaikken toki muiden puolesta osaa sanoa, niin toivoisin, että se olisi tietynlainen itsenäisyys ja omilla jaloilla seisominen. Sekä rohkeus kyseenalaistaa ja kritisoidakin, jos tarve moiselle jossain ilmenee.

Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten? Kirjoitin tästä itseasiassa kuukausi tai kaksi sitten instagramiinkin, mutta en oikein nolostu julkisesti pienistä asioista enkä halua myöskään noloilla sattumuksilla hauskuuttamisella luoda kuvaa, että tiettyjä asioita pitäisi tai kannattaisi noloilla. Elämme varsinaisen häpeäkulttuurin keskellä, ja yhdistän noloilutkin monin tavoin siihen kulttuuriin. Mielummin opettelen vain naurahtamaan itselleni ja ohittamaan nolot tilanteet olankohtautuksella kuin jakamaan niitä eteenpäin. Kai jälkimmäiselläkin voisi toki nolouden normeja purkaa, mutta minä saan mielummin huumorini muualta kuin myötänoloilusta.



Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy? Ennen sain useinkin kuulla, että minua pidetään herttaisena ja vähän hiljaisena tyyppinä. Herttaisuutta en kyllä itsessäni tunnista millään, hiljaisuus taas voi pitääkin paikkansa uudessa seurassa, jossa kaikki muut tuntevat toisensa. Toisaalta olen kyllä nykyään se joka väliin huutelija ja kommentoija yliopistollakin, että tiedä sitten kuka minua täällä hiljaisena pitäisi. En tiedä päteekö nämä harhaluulot enää tähän nykyiseen somepreesenssiini, mutta näen kyllä mistä ne ennen ovat tulleet tai saaneet alkunsa. Somen ja blogimaailman keskellä aikuiseksi kasvaminen on ollut kyllä aivan omanlaisensa kokemus.

Miten tapasit kumppanisi? Baarissa. Hyvä löytö oli.

Mikä sinusta tulee “isona”? Oon jo aika iso, enkä usko, että nykymaailmassa enää pätee kovinkaan hyvin yhden ammatin elämäntavat. Tai en tiedä haluaisinko vaihtaa kokonaan alaa, mutta liikkua joustavammin sen sisällä tai reuna-alueilla. Minusta kiinnostavampi kysymys on "mitä haluaisit tehdä seuraavaksi elämässäsi?" ja siihen vastaukseni olisi, että erityisopettajan töitä. Tai tutkia asioita ja ilmiöitä enemmänkin. Tai saada gradun valmiiksi. Tai edes sen tutkimussuunnitelman. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, nukkua päiväunet. 

Mikä saa sinut nauramaan? Tilannekomiikka, vakavat vitsit, vapautuneisuus, ystävät, viini.

Suurin paheesi? Tää ois nyt varmaan se kohta, mihin oikeasti kannattaisi vastata vastata viini, kerran vuodessa lentäminen ja paheksumisen paheksuminen. Mutta sanon nyt kuitenkin, että en usko paheisiin sinänsä, tähän pätee oikeastaan sama juttu kuin tuohon noloilu- ja häpeäkulttuuriin.  Paheilla tietyt asiat normitetaan huonoiksi ja tietyt hyviksi, ja tällainen vastakkainasettelun kulttuuri on kyllä aivan hömelöä, oli kyse sitten hyveistä ja paheista, persoonallisuuspiirteistä tai kissoista ja koirista. Paheet on vielä usein tällaisessa sellaisia guilty pleasure -tyyppisiä vastauksia, ja jo se on omiaan lisäämään häpeäkulttuuria tiettyjen asioiden ympärille. Ok, ymmärrän, miksi vaikkapa lentäminen on asia, joka lienee jo ihan ymmärrettävästikin voi olla paheellista toimintaa, mutta miten vaikkapa joku reality-ohjelma tai suklaa on sellaista? Miksi suostumme häpeämään asioita, joista pidämme? Ja miksi kohtuukäyttökin lasketaan automaattisesti paheelliseksi? Väittäisin myös, että tämä paheellisuuspuhe koskee myös vain tiettyä ihmis-/sukupuoliryhmää, ja etenkin naiset on opetettu usein häpeämään moniakin asioita elämässään, jo viihteenkulutustavoista alkaen. Loppu siis sille sisaret ja sisarmieliset, selkä pystyyn ja lempparit esiin, oli ne miten "paheellisia" tai "noloja" tahansa.

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa? Ah, oon aina halunnut vastata tähän kysymykseen, että en omista televisiota, ja nyt voin tehdä niin! Ja vaikka moinen vempele meillä Helsingissä onkin, en kyllä katso sitä koskaan niin, että laittaisin sen vain päälle. Paitsi joo, joskus perjantaisin kun odotan Ylen iltaohjelmia ja laitan TV:n liian aikaisin päälle, ja ruudussa on Sannikka & Ukkola. Se vaihtuu kyllä salamana muuhun, urheiluruutuunkin tarvittaessa. Eli siis se. Ja näemmä urheiluruutu myös.



Mikä on sun lempparipiirretty Disneyltä? Leijonakuningas. Elin turvattua ja onnellista lapsuutta ja harjoittelin surun tuntemista kelaamalla yhä uudelleen ja uudelleen siihen kohtaan, jossa Mufasa kuoli. Tein sitä muistaakseni varsin usein, ja nyt kun kirjoitan sen tähän, tajuan, että saatan tehdä itsekseen ohjelmia katsoessa edelleen niin. Asioissa pitää rypeä pohjamutia myöten ennen kun niistä voi päästää irti.

Mikä oli lempiartistisi pienenä? Ala-asteella kuului ensin sosiaalisen paineen vuoksi vastata tähän Spice Girls ja myöhemmin ihan ehdottomasti Bomfunk Mc's. Oikeasti vastaus olisi varmaan ollut XL5. Bändejähän nuo on, mutta en muista tuolloin juurikaan kuunnelleeni artisteja.

Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia johon voittopottiasi tuhlaisit? Ilmoittaisin Kelalle, että he saavat pitää opintotukeni, ja jatkaisin opintoni loppuun omilla rahoillani. Todennäköisesti siis opiskelisin erilaisia asioita loppuelämäni.

Jos olisi “pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi? Amazing Race tai Selviytyjät. Jälkimmäinen on etenkin ollut aina suuri haaveeni, siitä asti kun oli se Afrikka-kausi, jonka Ethan voitti.

Semmost sit. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

6 kommenttia :

  1. Leijonakuningas on loistava! <3
    Kivoja vastauksia. :)

    VastaaPoista
  2. "Bändejähän nuo on, mutta en muista koskaan tuolloin juurikaan kuunnelleeni artisteja." Hyvä vastaus... Aloin juuri miettiä, että milloin bändeistä tuli artisteja. On heitä, joita voi sanoa artisteiksi (kuten Kate Bush), mutta pienenä kuunnellaan laulajia, räppäreitä, bändejä tms.

    Muutenkin kivoja vastauksia. Pitäisiköhän tehdä tämä joulukevennyksenä jossain vaiheessa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tee ihmeessä, näitä on tosiaan hauska lukea muiltakin. Aina oppii jotain uutta muistakin. :)

      Poista
  3. Leijonakuningas<3 Tuli mieleen, että voisko tosi-tv-ohjelmaan osallistua olemalla yleisössä? Silleen voisin. Ja haluun kehua sua eli sussa ihastuttaa: kriittinen ajattelu, ääneen sanominen, anteeksipyytelemätön feminismi ja tapa olla sinä, sun estetiikka Instagramista tatuointeihin, se että sun kanssa löytyy aina juteltavaa. Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Katri, kiitos :-* Ja pian päästään juttelemaan lisää! <3

      Ja miksei toki voisikin, onhan se osallistumista sekin!

      Poista