sunnuntai 30. joulukuuta 2018

VUODEN VIIMEISET LUETUT JA KUULUMISET



Joulukuu hurahti ohi sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Toki tässä vielä muutama päivä sitä jäljelläkin on, mutta koska tuskin ehdin enää nyt kesken olevaa Saara Turusen Rakkaudenhirviötä loppuun lukea, ajattelin tehdä tämän kuukausikoosteen jo nyt. Ihan jo siksikin, että sormet syyhyävät jo päästä koko vuoden koosteen pariin, enkä mukamas voi julkaista sitä, ennen kuin tämä on saatu pois alta. 

Joulukuu on ollut kaunis ja lempeä, se on alkanut uudessa asunnossa pienen metsikön vieressä, siskoni naapurissa. Se on pitänyt sisällään useita tunteja pienen lähimetsikön kiertelyä koiran juostessa irti vierelläni. Siihen on mahtunut yhdet hauskimmista pikkujouluista ikinä, taito- ja taideainekurssien loppuyhteenvetoa ja pientä kassillista kaikkea käsin tehtyä joululahjaksi. Joulukin oli ja meni, kauniina ja perinteisenä. Nyt istun Helsinki-kotini sängyllä ja haaveilen aasialaisesta ruoasta, huomisista ruokakemuista ja rennosta oleilusta. Sain joululahjaksi muun muassa lämpimän makuupussin, ehkä viimein olisi aika etsiä itselle myös rinkka, jossa sitä kantaa ensi kesän telttailuretkillä.

J O U L U K U U N   L U E T U T 


Luin minä kirjojakin joulukuussa, tuntuu, että hurjan vähän tosin, mutta luin kuitenkin. Ehkä lukumäärää hämää näiden neljän lisäksi kannesta kanteen luetut kaksi väitöskirjaa ja yksi  artikkelikokoelma, kahden tentin materiaalit sekä noin miljoona sivua artikkeleita ja teoriakirjoja graduni tutkimussuunnitelmaa varten. Se "hieman" söi aikaa ja jaksamusta kaiken pimeän keskellä romaaneilta, mutta toisaalta antoi hurjasti enemmän. Ilmottauduin nimittäin noiden väitöskirjojen ja tenttiartikkelien keskellä keväällä jälleen kerran uuteen sivuaineeseen. 50 opintopisteen kevät (+se gradu...), täältä tullaan!

Mutta ennen sitä vielä lomaillaan. Viikko, ilman yhtäkään opintoajatusta ja pakollista menoa. Tavataan tärkeitä Helsinki-ihmisiä ja ehditään palata ihan ajoissa Joensuun omaan koloonkin. Se uusi koti siellä kun tuntuu eniten kodilta vuosiin, ehkä jopa vuoteen 2015 kun edellisestä kodintuntuisesta kodistamme muutimme eteenpäin. Saa nähdä miten sieltä pääkaupungin vilskeeseen malttaa palatakaan, mutta se on onneksi vasta ensi vuoden lopun ongelma se. Siihen asti vain nautitaan.

2 kommenttia :

  1. Joulukuu meni täälläkin nopeasti. Kuten koko vuosi. Toisaalta äsken selailin tämän vuoden kuvia ja olin jo unohtanutkin paljon, mitä on tullut tehtyä. Ehkä se vuosi oli pidempi ja täyteisempi, kuin sitä nyt juuri jaksaa muistaa.

    Minäkin kaipaan kotia, joka tuntuisi kodilta. Ihan hetkeen sellaista ei ole ollut. Nykyinen on mukavan turvallinen kolo, mutta väliaikaratkaisulta tämä tuntui jo tänne muuttaessa. Edellinen asunto oli hulppea, mutta jokin kodin tuntu siitäkin jäi uupumaan. Se on hassua, että mikä sen kodin sitten lopulta tekee. Jokin taika ehkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin taika todella, en ole kovinkaan monen asunnon kanssa tuota tunnetta kokenut, vaikka aika monessa aikuisiällä olenkin ehtinyt jo asua. Melkein kymmenessä.. Niin monen jutun ja tunteen täytyy olla kohdallaan, että asunnosta tulee koti, ihan jo oman henkisen fiiliksen mukaan lukien, luulisin!

      Ja on kyllä ollut pitkä ja aivan omanlaisensa vuosi täälläkin. Uteliaisuudella jo seuraavaa odotan, vaikka kohta varmaan jo ahdistaakin opiskeluajan lopun häämöttäminen. Mutta ei mietitä sitä vielä, hetken ehtii edelleen nauttia!

      Poista