keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

VAIMONI – JA MUITA HENKILÖKOHTAISIA ASIOITA

ELINA VIINAMÄKI : 
VAIMONI – JA MUITA HENKILÖKOHTAISIA ASIOITA
173s. // 3h 32min
Atena 2021
Kuunneltu äänikirjana, lukija Pirjo Heikkilä

Huumori on yksi maailman vaikeimmista lajeista. Ihan jo esittävässäkin taiteessa, yleisön edessä, mutta aivan erityisesti kirjallisuudessa. Hiljaisessa paikassa, jossa olet vain sinä ja teksti, ilman muiden reaktioita, ilman vihjeitä siitä, onko tämä edes aina huumoria. Saako tälle edes nauraa. Mitä tällä ylipäätään yritetään sanoa. Siksi hauskojen kirjojen suosittelu onkin tuntunut minusta aina aivan täysin mahdottomalta tehtävältä. Se, mille minä nauran, on aivan eri asia, mille moni muu nauraa. Toki omat läheisimmät ystäväni usein nauravat kanssani suhteellisen samoille asioille, mutta siitäkin huolimatta hauska kirja ilman sosiaalisia tilannevihjeitä olisi ihan mahdoton tehtävä löytää, välttämättä edes kaikkein tutuimmalle. Mutta siitä huolimatta aion nyt sanoa näin: kuuntelin juuri novellikokoelman, joka oli hauskinta, mitä olen aikoihin kuunnellut. Kaikessa äärimmäisessä vakavuudessaan.

Elina Viinamäen esikoiskokoelma Vaimoni – ja muita henkilökohtaisia asioita on vähäeleinen kokoelma tekstejä ihmisistä, arjesta ja erityisesti ihmisten tunteista kaikkein tavallisimpien asioiden keskellä. Vaimossa vaimo ja aviomies taistelevat suhteessa siitä tilasta, kumman tunteilla ja kokemuksilla on eniten merkitystä. Lomassa äiti yrittää pitää sisällään sitä mitä kaikilla perhelomilla yritetään: tunteita ja riidanhaluisuutta. Omassa lempinovellissani, Puvussa, leski pohtii oliko miehen arkkuun puettu puku Boss vai Armani ja onkohan puku miehen päällä ylipäätään. Viinamäki kuvaa näennäisen tavallista, syvältä ja viiltävästi. Viinamäen tekstit eivät ota kantaa eivätkä anna lukijalle minkäänlaisia moraalisia ohjeita, mutta ne nostavat esiin sen, mikä on aina tavattu pitää syvällä piilossa. Mitä ei ole saanut sanoa, ajatella tai tuntea. Ja siksi kaikkein tavallisimmastakin tulee Viinamäen kynässä totaalisen absurdia.

Ja se absurdius, asioiden raaka paljaus on hersyvän upeaa. Se on mustinta mustaa huumoria, piikikästä ironiaa, todellisuuden paljastamista niin rumassa valossa, että sille ei auta kuin nauraa. Viinamäen huomiot ovat välillä jopa törkyisen osuvia, toisaalta mielettömän herkkiä. Yleisinhimillisiä, hieman sellaisia anttiholmamaisen ihmisvihamielisiä, joiden kautta nurinkurisesti päästään kuitenkin kaikkein suurimpaan lempeyteen ja rakkauteen viheliästä ja monitahoista ihmisyyttä kohtaan. Lakonia ja eleettömyys kasvavat niin suuriksi, että pieninkin tarina on kokonainen maailma.

Vaimoni – ja muita henkilökohtaisia asioita on myös kokonaisuutena jopa harvinaislaatuisen tasainen novellikokoelma, sellainen, jonka jokaisessa tekstissä oli paitsi oma tunnelmansa myös se tunnistettava ja laadukas tyyli, aivan alusta loppuun. Somessa jonkin verran kritiikkiä saanut loppupuolen Syyllinen on kieltämättä luettavissa myös hyvinkin ongelmallisena ja jopa transfobisena tekstinä, sitä en kiistä. Mutta monin paikoin Viinamäen tyyli on kuitenkin erityisesti paljastava: niin kipeän alaston, että esiin nostetut epäkorrektit ja poliittisesti hyvinkin kiistanalaiset ajatusketjut kertovat ennemminkin rakenteista ja yhteiskunnan ongelmista, kuin tekstien omista. Se on hieno taito, hieman saaraturusmainen: asiat ja teemat tuodaan esiin niin rujosti valaistuna, että se paljastaa suurempia rakenteellisia kipukohtia näennäisen yksityiskohdan sijaan. Ja se on upea taito kirjallisuudessa. 

En ole pitkään aikaan kuunnellut novelleja, mietin tässä juuri että olenko itseasiassa koskaan ennen edes äänikirjana näitä kuluttanutkaan. Nämä olisivat ihan varmasti olleet juuri yhtä hienoja ja hersyviä itse fyysisen kirjan sivuilta luettuina, mutta kun äänikirjaa lukee lakonian täydellinen mestari Pirjo Heikkilä, on tätä audioformaattia myös pakko suositella täydestä sydämestä. Heikkilän omintakeinen lukutapa on kirjalle kuin se viimeinen piste i:n päälle, ja se tekee tästä (lähes) viiden tähden luku-/kuuntelukokemuksen. 

Helmet-haaste 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

2 kommenttia :