keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

ITÄMAISET SUOSIKKINI

Vaikka kotimaisuus on tänä vuonna ollutkin aika vahvasti se lukemiselle teemaa antava alue, luen minä muutakin. Yleensä vielä enemmän kuin suomalaista, ja usein minua eniten hurmaakin kirjallisuus länsimaiden ulkopuolelta. Lähi-Idän kirjallisuus on pitkään ollut suosikkiani, nigerialalainen Chimamanda Ngozi Adichie on taas ehdottomasti yksi lempikirjailijoitani. Mutta se maailman kolkka, jonka kirjallisuutta on lähivuosina silti jostain syystä tullut eniten luettua, on kaukaisempi Aasia, ja kun viimeksi vinkkailin kotimaisia suosikkejani, on nyt näiden itämaisten vuoro.





01. LISA SEE : LUMIKUKKA JA SALAINEN VIUHKA

Tämä kirja on täysin satunnainen kierrätyskeskuslöytö, jonka taisin napata mukaani noiden kirsikankukkien vuoksi, haha. Vaikka nimi kuulostaakin vähän liian tyttökirjallisuudelta omaan makuuni, ei sen todella kannata antaa hämätä, tämä kirja on nimittäin ihana. Kirja on tarina kahdesta 1800-luvun kiinalaistytöstä, joista tulee toistensa salaiset kirjeenvaihtoystävät. Toinen heistä syntyy köyhään maanviljelijäperheeseen, mutta koska hänen jalkansa onnistutaan sitomaan erityisen kauniisti (että sellaiset kauneusihanteet sitten), takaa se Liljalle nousun sosiaaliluokassa entistä korkeammalle. Sisätiloihin suljetut naiset ovat toistensa suurin tuki ja  samalla myös vahvin rakkaus keskellä Kiinan hyvin patriarkaalista kulttuuria, mutta sillä voi olla myös kohtalokkat seuraukset. 


02. RANI MANICKA : JASMIININ TUOKSU

Tämän kirjan taas sain siskoltani joululahjaksi jokunen vuosi sitten, ja siitä muodostuikin varsin suuri kirjarakkaus itselleni. Rani Manicka on malesialainen kirjailija, ja vaikka tämä nyt taitaakin suuntautua enemmän sinne Etelä- kuin Itä-Aasiaan, heitän sen mukaan tänne genreen, että sekin johonkin mukaan pääsee. Kirja lähtee liikkeelle silloisesta Ceylonista 14-vuotiaana vaimoksi annetun Lakshmin mukana, ja jatkaa matkaansa Malesiaan seuraten neljän sukupolven tarinaa toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen keskellä ja sen jälkeen kohti Dimpleä, Lakshmin lapsenlapsenlasta. Kirja on vahva tarina selviytymisestä, erilaisista ihmisistä, rakkaudesta, ja siitä, miten jokainen rakastaa täysin eri tavalla. Kirja on traaginen, kaunis ja vaikuttava, kuvaus siitä osasta maailmansodan historiaa, josta ei suuremmin kouluissa kerrota. Se on ihana, ja juuri sellainen, jonka pariin haluaisin jo pian palata uudelleen. 

03. HARUKI MURAKAMI : KAFKA RANNALLA

Löysin Murakamin kunnolla viime vuonna, Goodreadsin kehujen kautta. Aloitin Norwegian Woodista, rakastuin Kafkan kohdalla. Japaniin sijoittuvien tarinoiden jälkeen ei yleensä ihan täysin tiedä mitä on juuri lukenut, mutta Murakamin taianomainen tapa kertoa ja viedä tarinaa eteenpäin imaisee täysin mukaansa, ja siinä sitä ollaankin, useampi sata sivua myöhemmin, täysin hämmentyneinä. Kafka rannalla oli jotenkin todella klassinen Murakami kissojen kanssa puhuvine hahmoineen, jotka ovat joutuneet erittäin kummallisiin onnettomuuksiin lapsina ja itseään Kafkaksi nimittävinä poikina, jonka kohtalona on klassisesti tappaa isänsä ja naida äitiään. Kirja on todella taitava, fantasiamainen kuvaus, jonka jälkeen ei tiennyt mitä on juuri lukenut, mutta rakasti sitä kaikkea silti.

04. HARUKI MURAKAMI : VÄRITTÖMÄN MIEHEN VAELLUSVUODET

Hieman rauhallisempi ja tässä maailmassa olevampi Värittömän miehen vaellusvuodet on taas Murakamin uusimpia, ja vihdoin niitä, jotka on suoraan suomennettu japanin kielestä eikä englanninkielisistä käännöksistä. Tsukuru Tazaki on kasvanut tiiviin ystäväjoukon keskellä koko nuoruuteensa, kunnes aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista selitystä hänet on siirretty ulos porukasta. Kun Tsukuru vuosia myöhemmin tapaa naisen, patistaa tämä hänet selvittämään menneisyytensä mysteerit ennen kuin voi antautua suurempaan suhteeseen miehen kanssa. Ja siitähän se selvitystyö sitten alkaa, se kulkee läpi Japanin ja koukkaapa se Suomessakin (mikä ei varmaan ainoaltakaan kirjaa markkinoivalta ihmiseltä olekaan koskaan jäänyt mainitsematta, voihan suomalaisuus). Kirja on lämmin ja kaunis, jouheva ja sujuva Murakami, joka on jo niin realistinen, ettei sitä meinaa aivan Murakamiksi uskoakaan. Hyvä ja helppo kirja kuitenkin, todellakin luettavan arvoinen.

05. BARBARA DEMICK : SULJETTU MAA: ELÄMÄÄ POHJOIS-KOREASSA 
& HYUN HEE KIM : SIELUNI KYYNELEET - OLIN TERRORISTI

Lainasin Suljetun maan siskoltani, ja se herätti varsin vahvan kiinnostuken pohjoiskorealaisten loikkareiden tarinoihin. Suljettu maa on vahva tarina täysin eristyksissä elävistä ihmisistä, joiden ainoa tehtävä on palvella suurta hallitsijaansa, mitään kyseenalaistamatta vaikka maata kalvaa järjetön nälänhätä ja kaikkialla ympäröi puhdas epähumaanius. Se on iskevä ja herättävä tarina useammasta pois päässeestä ihmisestä, joiden kohtalot ja taustat vetävät erityisen hiljaisiksi. Tämä kirja pitää kokea, se perustuu tositarinoihin ja oikeisiin haastatteluihin, ja se on ihan herättävä poistuminen kaunokirjallisuuden kentältä johonkin hieman todellisempaan.

Ja lähes yhtä vahvana, tosin hieman erilaisesta näkökulmasta Pohjois-Koreaa avaamaan nousee myös Sieluni kyyneleet, joka kertoo tositarinan omaelämäkerrallisesti nuoresta naisesta, joka on valittu poliittisen eliitin keskellä palveleman maata suurimmalla mahdollisella tavalla: räjäyttämään ilmaan eteläkorealainen lentokone, jotta, aivan järjettömän pelottavalla logiikalla, Koreat jälleen yhdistyivät. Kirja on tarina äärettömän taitavasta aivopesusta, ideologisesta pakkosyötöstä ja siitä lohduttomuudesta, jonka keskellä tuo aivan järjetön valtio saa ihan nykypäivänäkin elää. Nämä kirjat avaavat silmiä sille käsittämättömyydelle, mutta aiheuttavat myös vahvan voimattomuuden tunteen. (Ja laittavat ehkä myös hieman omia ongelmia parempaan mittakaavaan, ainakin toivottavasti.) Kumpaakin suosittelen, ihan ehdottomasti.


Onko nämä teokset teille tuttuja, kiinnostaako kauko-Itä ylipäätään? Ja jos teillä on jotain aivan superhyviä lukuvinkkejä Aasian suuntaan, otan niitä vastaan erityisen kiitollisena!

12 kommenttia :

  1. Jasmiinin Tuoksu on yksi ehdottomista lemppareistani. Luin kirjan jo muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen tainnut tasaisesti palata sen pariin. Tarina vie mukanaan ja juuri, koska se sijaitsee historiaan josta on hädin tuskin kuuulut kaukaisia tarinoita, on äärimmäisen kiinnostava.
    Barbara Demickin Suljettu Maa on taas tulevien luettavien listalla, ja varmaan lähitulevaisuudessa tulen sen jostain nappaamaan.

    Itse suosittelisin Yangzom Brauenin Tiibetin Tyttäret- kirjaa. Tarina perustuu todellisuuteen Tiibetin historiaan ja perheeseen jotka joutuvat Kiinan miehityksen alta pakenemaan ensin vuorten yli Intiaan josta lopulta päätyvät Eurooppaan. Tarinassa pääosissa ovat (kuten nimestä voi päätellä) perheen raudan lujat naiset, heidän uskonsa ja elämänsä. Mielettömän kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Se itseasiassa näemmä olikin mulla tuolla GR:ssa luettavien listalla, vaikken koko kirjaa edes muistanut! Mutta ehkä se nousisi nyt muistettavien listalle paremmin kun vinkkasit. Ja tuo Jasmiinin tuoksu oli kyllä ihana, pitäisikin ihan lukea uudelleen! :>

      Poista
  2. Luin äsken loppuun Murakamin Kafkan, ja voi hitsit, toivon vaan ettei se kirja olisi loppunut ollenkaan! Uskomaton tarina, ihanaa magiaa ja mielettömiä yksityiskohtia. Murakamilta olen myös aikaisemmin lukenut Norwegian woodin, mutta siitä en muista juuri mitään, eli ei liene herättänyt tunteita kumpaankaan suuntaan. Nyt on jo seuraavat Murakamit kirjaston jonossa, en malta odottaa. Ja lisään nuo Korea-aiheiset kirja lukulistalle ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Kafka rannalla oli kyllä ihan mahtava! Nyt minulla on tosin Murakami ollut vähän tauolla, luin kolme vai neljä kirjaansa varsin perätysten, ja Sputnik-rakastettuni kohdalla se Murakamin omaleimainen tyyli alkoi jo niin toistaa itseään, ettei kirjakaan enää tuntunut niin kovin hyvältä. Ehkä hetken päästä jo uskallan tarttua seuraavaan, siihen maailmaan kaipaa takaisin :)

      Poista
  3. Joskus lukioikäisenä tykkäsin ihan mielettömästi japanilaisen Banana Yoshimoton kirjoista. Lemppari taisi olla nimeltään N.P. Lyhythän se oli, noin parisataa sivua, enkä tiedä iskisikö enää yhtään, mutta silloin vähän nuorempana kiehtoi kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan uusi tuttavuus minulle, kiitos kun vinkkasit :)

      Poista
  4. Uutuuksissa on joitakin kivoja: Takashi Hiraiden Kissavieras, Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää, Hyeonseo Lee Seitsemän nimen tyttö ja Xuecun Murong Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Mietin viimeistä, mutta jokin sai minut tuomitsemaan kirjan jäämään kirjahyllyyni. Luin itse uusiksi Kurjen siivellä lukuhaasteeseen Tanizakin Avaimen ja aion lukea Suyin Päivien kimalluksen. Myös Milena Michiko Flašarin kirja Kutsuin häntä solmioksi teki minuun todella vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti vinkeistä, sain monta uutta kirjaa luettavien listalleni! :>

      Poista
  5. Murakami on nimenä tuttu, muut olivat outoja. Tiedän, että olet tämän kirjan, mutta pakko hehkuttaa: Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut! Ja tämä on oikeasti paljon sanottu; minä kun rakastan lukemista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Hosseini kuuluu Lähi-Itään, niistä on tulossa aivan oma postauksensa. ;-* mutta suosittelisin sulle kyllä Murakamia, saattaisit tykätä!

      Poista
  6. Jasmiinin tuoksu ja Lumikukka löytyvät myös minun lempparilistalta. Ihania molemmat. <3 Tuon Jasmiinin tuoksun taisin muuten aikanaan bongata vanhasta blogistasi. Kiitos siis vinkistä!

    Ystäväni on suositellut minulle joskus Geishan muistelmat -kirjaa (itämaisista kun tykkään myös), josta on tehty myös elokuva. En ole vielä lukenut, mutta elokuvana ainakin toimii.

    Osittain Nigeriaan ja Englantiin sijoittuvassa kirjassa Little Been tarinassa oli myös jotakin sellaista, josta pidin. Suosittelen.
    -Neiti S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana kuulla että tykkäsit niistä! Ja Geishan muistelmat pitäisi kyllä ehdottomasti lukea, voisinpa yrittää sen tämän vuoden lukulistalle saadakin mahtumaan. Ja kiitos Little Been tarina -vinkistäkin, laitan ehdottomasti ylös! :>

      Poista