LUKUVINKKEJÄ LUE MAAILMA VUODESSA -HAASTEESEEN, HEINÄ-SYYSKUU

Puolivälissä mennään sekä vuotta että Lue maailma vuodessa -haastetta. Tuttuun tapaan vinkkailen täälläkin taas kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan luettavaa maailmalta. Edelliset osat löytyvät täältä: kohdat I-III & kohdat IV-VI.

ETELÄ- TAI KAAKKOISAASIALAISEN KIRJAILIJAN KIRJOITTAMA KIRJA

Arundhati Roy : Joutavuuksien jumala, Äärimmäisen onnen ministeriö / Intia

Kevin Kwan : Ökyrikkaat aasialaiset / Singapore

Balli Kaur Jaswal : Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut / Singapore

Manjushree Tpaha : Unohda Kathmandu / Nepal

Rani Manicka : Jasmiinin tuoksu / Malesia

Tahmima Anam : Kulta-aika / Bangladesh

Eka Kurniawan : Kauneus on kirous / Indonesia 

Kaliane Bradley : Aikaministeriö / Kambodza

Pitchaya Sudbanthad : Bangkok Wakes to Rain / Thaimaa

Shubhangi Swarup : Latitudes of Longing / Intia

Samantha Sotto Yamboo : Watermoon / Filippiinit

Tan Twang Eng : The House of Doors / Malesia

Việt Thanh Ngủyen : The Refugees / Vietnam

Shehan Karunatilaka : The Seven Moons of Maali Almeida / Sri Lanka

Souvankham Thammavongsa : How to Pronounce Knife / Laos

Kunzang Choden : The Circle of Karma / Bhutan

KIRJAILIJA ON AASIAN MAASTA, JONKA NIMI LOPPUU -STAN

Sayragul Sauytbay & Alexandra Cavelius : Avaintodistaja / Kazakstan

Homeida Qaderi : Tanssia moskeijassa / Afganistan

Moshin Hamid : Exit West, Viimeinen valkoinen mies, Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä / Pakistan

Sergei Lukjanenko : Yöpartio / Kazakstan

Kamila Shamsie : Poltetut varjot, Jumala joka kivessä, Joka veljeään vihaa / Pakistan

Atiq Rahimi : Kärsimysten musta kivi / Afganistan

Andrei Volos : Animaattori / Tadzikistan

Khaled Hosseini : Tuhat nousevaa aurinkoa, Leijapoika, Ja vuoret kaikuvat / Afganistan

Syed M. Masood : The Bad Muslim Discount / Pakistan

Ayesha Manazir Siddiqi : The Centre / Pakistan

Nadia Hasmini : Spilled Ink / Afganistan

Fawzia Koofi: The Favourite Daughter / Afganistan

Soniah Kamal : Unmarriageable / Pakistan

Rafia Zakaria : Against White Feminism / Pakistan

Fariba Nawa : Opium Nation / Afganistan

Sambra Habib : We Have Always Been Here / Pakistan

KIRJAILIJA ON KOTOISIN EI-ENGLANNINKIELISESTÄ SAARIVALTIOSTA

Chi Ta-wei : Kalvot / Taiwan

Balli Kaur Jaswal : Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille / Singapore

Ananda Devi : Näistä raunioista / Mauritius 

Christina Garsía : Kuubalaiset sisarukset / Kuuba

Françoise Vergès : Dekoloniaalinen feminismi / Reunion (Ranska)

Mohamedoud Ould Shali : Guantánamon päiväkirja / Mauritius

Shankari Chandran : Teehetkiä kanelilehdossa / Sri Lanka

Edwidge Dandicat : Verestä viljava maa / Haiti

Jing-Jing Lee : How We Disappear / Singapore

Naivo : Beyond the Rice Fields / Madagaskar

Intan Baramaditha : Apple and Knife / Indonesia

Angie Cruz : Dominicana / Dominikaaninen tasavalta

Maika Moulite & Maritza Moulite : One of the Good Ones / Haiti

Gabriela Garcia : Of Women and Salt / Kuuba

Anuk Arudpragasam : A Passage North / Sri Lanka

Qiu Miaojin : Notes of a Crocodile / Taiwan

IF AN EGYPTIAN CANNOT SPEAK ENGLISH

NOOR NAGA : IF AN EGYPTIAN CANNOT SPEAK ENGLISH

186s.

Graywolf Press, 2022 

“Question: If an Egyptian cannot speak English, who is telling his story?”

Kesäkuun Lue maailma vuodessa -haastekirja on täällä, ja tällä kertaa lukuvuoroon valikoitui jo useamman vuoden kirjaston varauksissa jäädytettynä ollut alexandrialaiskirjailijan Noor Nagan If an Egyptian Cannot Speak English (tästä eteenpäin If an Egyptian). Naga on itse kahden egyptiläistaustaisen vanhemman lapsi, ja hän on kasvanut niin Yhdysvalloissa, Dubaissa kuin Kanadassakin, ja asuu nykyään Kairossa, Egyptissä.  If an Egyptian on hänen tunnetuin romaaninsa, palkittu tarina kahdesta nuoresta: ensinnä Nagan itsensä kaltaisesta, yhdysvalloissa syntyneestä ja kasvaneesta 20-vuotiaasta naisesta, joka päättää "palata" vanhempiensa kotimaahan, Egyptiin ja Kairoon, jossa hän päätyy työskentelemään suurlähetystöön englannin opettajaksi. Toisena keskushenkilönä taas on egyptiläisestä kylästä Shobrakheitista kotoisin oleva nuori mies, melkein kaksimetrinen entinen kuvajournalisti, joka elätti itsensä Arabikevään aikana myymällä valokuviaan ulkomaisille uutiskanaville. Hiuksensa kokonaan ajaneen naisen sekä pitkähiuksisen miehen rakkaustarina kasvaa romaanissa kuvaksi globaalin pohjoisen ja etelän törmäyskurssista, jossa juuri kenenkään ei ole mahdollista ymmärtää toistaan. Ei etenkään, kun amerikkalaisen tytön arabia on kuin päiväkoti-ikäisen, eikä egyptiläinenkään poikakaan puhu englantia, hyvä jos kylässään sai edes perustason opetusta kouluaikoinaan.

“I’m caught between my desire to understand and my desire to appear as though I already understand”

Noor Nagan romaani on kunnianhimoinen sekä esteettisesti että rakenteeltaan: Naga rakentaa moninaisesta ja kompleksisesta rakkaustarinastaan kielellisesti korkeatasoista proosaa ja uskaltaa yhdistää siihen monenlaisia kerronnan eri tapoja aina vuoropuhelusta teoksen kolmannen osan litteroituun kirjoittajapiirikeskusteluun. Kieli soljuu ja kuvaa kauniisti rumuuttakin ympäriltään: ymmärtämättömyyttä, esteitä ja erimielisyyksiä, rakenne taas kulkee kolmen osan välillä kolmeen eri tapaan: kysymys-vastaus-muodossa, alaviitteinä ja kirjoituskurssidialogina. Etenkin vuorotellen kirjan keskushenkilöiden, nimettömäksi jääneen Amerikkalaistytön ja Pojan Shobrakheitista, etenevät osiot kaksoisvalottavat arabikevään jälkeisen kairolaistodellisuuden monimutkaista luonnetta – heidän välillään ei ole ainoastaan kielimuuria vaan myös valtava kulttuurisen ymmärryksen muuri, joka yhtäältä estää heitä ymmärtämästä toisiaan kovinkaan syvällisesti mutta toisaalta myös saa etenkin länsimaisen tasa-arvotoiminnan performatiivisen luonteen hyvinkin vahvasti näkyviin. Kun intersektinaalinen feministi irroitetaan New Yorkista 2020-luvun Kairoon, ei sosiaaliset säännöt, yhdenvertaisuuden vaatimukset ja parisuhdedogmit enää päde, kun välissä on voimakas pyristely elää aivan toisenlaisen todellisuuden ehdoilla. Tämä ei ole kuitenkaan pelkkää kritiikkiä länsimaiselle tasa-arvo- ja feminismitaistelulle, se on ennemminkin Saharan ja saasteiden hiekkaan peittynyt todellisuus postkoloniaalisista sosiaalisista normeista, joiden alla on ihmisten aivan toisenlaiset tarpeet, toiveet ja halut. Yhteiskunnat syntyvät aina omista historioistaan, eikä mitään voi siirtää suoraan sellaisenaan toisaalle ottamatta näitä historioita huomioon. 

“To wake up from a dream you have been dreaming since birth is powerful. But to wake up from a dream you have been dreaming from birth with almost a hundred million people, brothers and strangers alike, a collective nightmare, a nightmare we had been imbibing all our lives and passing around to one another, feeding innocently to our newborns—that we are worthless, that we deserve no better than the filth we live in . . . If there is a Judgment Day, this was it.”

If an Egyptianin todellisuus ei siis ole 2020-luvun globaali pohjoinen, vaan vuoden 2011 arabikevään jälkeinen Kairo. Kairo, reilu kymmenen vuoden takaisen kansannousun veteraanit käsittelevät traumojaan, addiktioitaan sekä sitä kivuliasta todellisuutta, ettei mikään oikeastaan koskaan muuttunut - Hosni Mubarak vaihtui ehkä Abdel Fattah Al-Sisiin, mutta korruptio, talous ja yhteiskunnallinen jakautuneisuus vaihtui jopa edellistä pahempaan. On käynyt hieman kuin usein suurten yhteiskunnallisten vallankumousten jälkeen käy: vanha näyttäytyykin nostalgiasta käsin katsottuna parempana, yhteiskunnallisesti tasa-arvoisemmalta ja mahdollisuuksiltaan parempana, kun luvattua autuutta ja lopputulosten tasa-arvoa ei saatukaan. Kapitalisti tai diktaattori korvasi vain toisen, ja yksittäisen vallanpitäjän lisäksi ainoastaan tavalliset kansalaiset menettivät jotain sellaista, mikä on ollut jopa syy elää. Kairo ei "herää henkiin aistivoimaisesti", kuten usein näissä länkkäreille suunnatuissa, eksotisoiduissa romaaneissa on tapana, vaan se elää vahvasti kertojansa omin ehdoin – se on rakkaustarina jälkikolonialistisesta maailmasta, jossa länsimaiset normit eivät sellaisenaan päde. Naga ei moralisoi, ehkä hieman alleviivaa ja osoittelee, mutta luottaa pääosin lukijaansa juurikin kaksoisvaloituksen avulla. 

“If you have documented a revolution, how can you bring yourself to capture anything else on those same streets where your brothers stained the asphalt with their lives?”

Kirja kokonaisuutena on vetävä, paikoin jopa trillerimäisen jännittävä. Se tekee mieli ahmia, luen sitä joka välissä kun vain ehdin (ja vähän silloinkin kun en ehtisi). Jossain kohti, ehkä keskivaiheilla, uuvun jo alaviitteisiin ja jatkuvaan selittämiseen, toivoisin Nagan antavan lukijan ymmärtää itse enemmän. Mutta toisin kuin esimerkiksi Goodreadsin arvioiden perusteella muut lukijat, minä taas rakastin lopun käännettä, joka vei metatekstin ja alleviivaamisen aivan omiin sfääreihinsä: viimeisessä osassa Naga oikein nostaa länsimaiset silmälasit ja tulkintakehykset, dogmatisoituneet tasa-arvokäsitykset ja performatiiviset tulkintakehykset keskiöön muistuttaakseen, miten mikä tahansa yksi totuus on lopulta haitallista aatteelle kuin aatteelle. Ja kun viimeinen sivu on käännetty, tekisi kirja mieli aloittaa jo uudestaan, uusien vihjeiden, uusien kohtien, uusien enemmän tai vähemmän epäluotettavan kertojan vinoutuneisuuden paljastamiseksi.

Lue maailma vuodessa: 6. Kirjassa käsitellään maahanmuuttotaustaisuutta tai se on diasporakirjallisuutta