Tällä viikolla vietetään aina niin upeaa ja vahvaa Pride-viikkoa, ja jos sen näkymiseltä katukuvassa onnistuu välttämään, saa varsin vahvat laput silmillä kulkea. Yöpöydän kirjat -blogin Niina emännöi tämän viikon kirjablogien Pride-lukutempausta, ja vaikka en ihan varma vielä ole ehdinkö itse varsinaisesti teemaan liittyviä kirjoja lukea (pahuksen lukujumi sentään, ainoa mikä tuntuu tällä hetkellä etenevän, on keskinkertainen dekkarikirjallisuus...), ajattelin kuitenkin oman spontaanin instagram-postaukseni innoittamana vinkata nyt täälläkin sopivaa luettavaa tälle viikolle. Ja omia suosituksia otan vastaan myös enemmän kuin mielelläni, ehkä näiden lukemista voi jatkaa lähiviikoillekin varsin hyvällä omallatunnolla!
PAJTIM STATOVCI : TIRANAN SYDÄN
Upea kirja transsukupuolisuudesta, ulkopuolisuudesta, stereotypioista ja sukupuolisuudesta, niin Italiassa, Albaniassa, New Yorkin hämärillä kujilla kuin omassa koti-Suomessammekin. Vahva ja koskettava romaani, jonka soisi kuuluvan hieman jokaisen lukulistalle, aatemaailmaan katsomatta.
INKERI MARKKULA : KAKSI IHMISTÄ MINUUTISSA
Suosittelin tätä kesälukemiseksi kaksi postausta sitten, ja suosittelen tätä nyt uudestaan. Kirja, jolle soisi huomattavasti enemmän lukukertoja, tarina, jonka toivoisi huomattavan monien tietävän. Kaksi ihmistä minuutissa on paitsi tarina lääketeollisuudesta ja eriarvoisuudesta, se on myös tarina kahden äidin lapsesta, joka ei kuulu toiselle, jos toista ei ole.
TOMMI KINNUNEN : NELJÄNTIENRISTEYS & LOPOTTI
Kinnusen kahteen osaan päässyt sukuromaani kurkistaa ensimmäisessä osassaan homoseksuaalisuuden riipaisevaan historiaan ja toisessa osassa elää sitä jo avoimemmin, vanhojen traumojen varjossa. Etenkin Onnin tarina tuli itselle hyvin lähelle, ja onnistui vaikuttamaan suuresti, sen kipeys tuntui omassa sydänalassa saakka. Tuomaksen tarina lähempänä nykyaikaa taas toi eteen sellaista raadollisuutta ja epäreiluutta, ettei sitä täysin kuivin silmin voinut lukea.
TOVE JANSSON : REILUA PELIÄ
Toven omaelämäkerrallisenoloinen pienoisromaani on kaunis tarina kahdesta naisesta, jotka paitsi jakavat yhteisen käytävän työtilojensa välillä, jakavat myös arkensa, tunteensa, pelkonsa ja toiveensa. Kaunis, rauhallinen ja hurjan lähelle tuleva kirja ei tee itsestään numeroa saati huutele sensaatiohakuisesti, mutta antaa silti enemmän kuin moni muu kirja yhteensä.
PAJTIM STATOVCI : KISSANI JUGOSLAVIA
Statovci on niin upea, että häneltä voi olla samalla listalla koko tähänastinen tuotanto, olkoonkin, että se on vasta kaksi kirjaa. Siinä missä Tiranan sydän tietyllä tapaa laajempi kannanotto seksuaalisuuden muotittamiselle ja leimaamiselle, on Kissani tarina yhdestä ihmisestä, yhdestä suhteesta, sen taustoista, kivuista ja nousuista. Kaunis tarina vie mukanaan ensisivuilta lähtien.
HANYA YANAGIHARA : PIENI ELÄMÄ
Pieni elämä ei ole ehkä mikään joutuisin hyvänmielenkirja, mutta kaikessa traagisuudessaan on senkin pohjavire kuitenkin valoisa, ja vaikka tarina etenee kauhuista toiseen, voi pahimmastakin selvitä kun vierellä on oikea ihminen. Rakkaus ei katso sukupuolta, se kiinnittyy hyvyyteen ja hyväsydämisyyteen, ja sen kauniin kaihosassa tunnelmassa Yanagihara tarinaansa kuljettaa lähes tuhannen sivun läpi.
HAUSKAA PRIDE-VIIKKOA KAIKILLE!
