torstai 29. syyskuuta 2016

JUKKA VIIKILÄ : AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA


JUKKA VIIKILÄ : AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA
 ♥ ♥ ♥ ( ♥ )
215s.
Gummerus 2016


Kaksi runokirjaa aiemmin julkaisseen Viikilän esikoisromaani jatkaa syksyn uutuusputkeani, vaikka itse kirja jo reippaasti aiemmin tänä vuonna onkin kirjoitettu. Itse en Viikilän aiempaan tuotantoon ole koskaan tutustunut, mutta kun tämä sai vallan suosiollisen blogivastaanoton ja kuulosti noin Helsingin historiankin kannalta mielenkiintoiselta, oli lukupäätös varsin helppo tehdä.

"Olen aina ahdistunut ihmisistä, joilla on vahvoja mielipiteitä tai jopa ideologia, sellainen tarkoittaa aina kyvyttömyyttä ajatteluun tai ajattelun tietoista lopettamista useimmiten seuraelämän helpottamiseksi. Tunteet ja ajatukset on tarkoitettu vain käväisemään ihmisessä. Tämän kiistäminen on terveydelle vaarallista, sillä seisovassa vedessä syntyvät kulkutaudit. Parhaat ystäväni muuttavat nauraen mielipiteitään"

Akvarelleja Engelin kaupungista sukeltaa 1800-luvun alkuun, keskeneräiseen ja takapajuiseen Helsinkiin, johon Venäjän keisari on palkannut saksalaisen Engelin pystyttämään loistoa ja kimallusta. Se on Engelin fiktiivinen päiväkirja, aidontuntuinen historiankuvaus taiteilijanvapauksilla, pikkusievä ja silti vahvasti tunteva. Kirjaa lukee yhtaikaa hetkessä ja silti huomattavan kauan, se on näennäisen helppo, mutta syvempi kuin antaa aluksi ymmärtää.

Viikilän runoilijataustan huomaa kaikessa. Herkänoloinen proosa vie mukanaan, se on melkein jopa vähän liian kaunista ja päälleliimattua, mutta vain melkein. Sen lukeminen on yllättävän haastavaa, päiväkirjamuotoon kirjoitettu romaani on niin tiukasti kiinni pienissä hetkissä ja yksittäisissä ajatuksissa, että omansa on vaikea pitää mukana. Kun luen kuvausta tuulesta, huomaan tuijottaneeni sen jälkeen viisi minuuttia bussissa ulos, ensin ajatusta makustellen ja seuraavaksi pohtien muistinko ottaa työavaimet mukaan. Kun luen lapsen sairaudesta, tulee mieleen särkylääkereseptin viimeinen noutamispäivä tai lopulta huomion vain vie yli lentävä kurkiaura. Teksti on sievää ja jouhevaa, mutta se on myös irrallista ja rikkinäistä. Merkintöjen välillä voi olla kuukausia, mikä toki tekee teoksesta aidonmanoloisen (terveisin ihminen, joka kirjoittaa päiväkirjaa kerran kahdessa vuodessa), mutta se rikkoo asioiden merkityksiä, kuolemia, jäämisiä, lähtemättä jättämisiä. Akvarellit on kuin pitkä runo, joka yhtaikaa selitettiin liian alleviivaavasti ja jätettiin avaamatta kenellekään. 

Mutta ei se huono ole. Toisena hetkenä, keskittyneempänä, omalta mieleltäni levollisempana olisin pitänyt tästä varmaan kovinkin paljon. Nytkin pidin, erityisesti Helsingin kuvauksesta, samaistuin ulkopuolisuudentunteeseen, rakastuin yksittäisiin historiahetkiin, arkkitehtuuriin, ajatukseen siitä, miten rakastamallani yliopiston päärakennuksellakin on tarinansa. Hieman  tuo aidon historiallisen henkilön fiktiiviseksi päähenkilöksi ottaminen toi pieniä uskottavuuspulmia, toki Engelin näkökulma oli erityisen hieno ja mahtava, se loi sellaista perspektiiviä, jollaista täysin keksityllä hahmolla ei olisi aikaan saanut, mutta vähän minua häiritsi silti se oikealle ihmiselle, joskus näitä kanssani samoja katuja kävelleelle ja jopa suunnitelleelle keksityn äänen antaminen. Se ei ehkä antanut ihan kaikkein parasta kunniaa kaupunkiarkkitehtiämme kohtaan.

Mutta niin. Pisteet ehdottomasti kauniille ja tarkalle historiantuntemukselle, pienille ajatuksille, sieville lauseille ja omanlaiselleen rakenteelle, joka rohkeasti on kirjailijansa näköinen. Pienille faktoille kadunnimistä, vanhoista rakennuksista, Bulevardin ensimmäisille puutarhoille. Lisää niitä olisi saanut vielä pienestä yhteenhiomisesta, tiivistämisestä ja vahvistamisesta, mutta hyvin se pärjäsi näinkin. Kaunis, pieni lukukokemus, jota mielellään suosittelee aiheesta kiinnostuneille eteenkin päin.

8 kommenttia :

  1. Minulle tämä oli ennen kaikkea hyvin kaunis ja rohkea teos! Olisin voinut siteerata melkeinpä sen jokaista lausetta. Mutta oman aikansa se otti myös minulta, kesti tovi ennen kuin pääsin sisään Engelin merkintöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minulle tästä ehkä hieman hankalan tähän tilanteeseen tekikin, kun jokainen lause on jo itsessään kaunis ja erityinen, ei itse tarina oikein kehity. Mutta kaunis se oli, jonain rauhallisena hetkenä varmasti vielä kauniimpikin minunkin päässäni. :)

      Poista
  2. Minä lainasin tämän joku aika sitten kirjastosta ja se odottelee lukuvuoroaan. Ihan vakuuttunut en ole, koska minulle kaunis kieli ei saa olla liian korumaista tai koukeroista, mutta katsotaan. Nyt kuitenkin luvussa ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olisi pitänyt ehkä alunperin pitänyt lähteä lukemaan enemmän runoutena kuin romaanina, se olisi ehkä itselle ainakin helpottanut sisälle pääsemistä. Ehdottomasti luettava, mutta hieman haastava tähän väliin :D

      Poista
  3. Tämä teos alkaa olla niin puhkikehuttu, että en tiedä, pystynkö vielä toviin jos toisenkaan tähän tarttumaan. Pisti silmääni sun ilmaisu "sievä lause." Se on ehkä kauheinta mitä tiedän, tuo sievä lause, mutta luultavasti se on sulle eria asia kun mulle. :D Kirjoituksesi on muutoinkin mainio ja tykkään, että otit esiin myös niitä kohtia, jotka ei ihan niin veitsivoihin -uponneet lukiessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan sanana sievä se ehkä kaikkein mairittelevin ole, mutta onpa sitä tälleen jälkeen päin omaa postaustaan lukiessa tullutkin toistettua tässä useasti :D Sievä olisi muuttunut kauniiksi, jos olisin saanut tunneotteen tähän kirjaan, nyt se on tässä ehkä hieman päälleliimatussa merkityksessä. :)

      Poista
  4. Hei, tunnistan tuon ajatusten harhailemisen tosi hyvin. Tämän kirjan kanssa kävi niin, vaikka lähes sen jokainen lause olikin syvä ja kaunis. Sama ajatusharjailu tapahtui mulle hiljattain kun luin Riitta Jalosen Kirkkautta. Ehkä näistä kirjoista puuttui joku "upottamismekanismi" :D Mutta silti: hienoja lukukokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kyllä, mutta hieman etäinen! Tuo Kirkkaus pitäisi itsekin jossain vaiheessa lukea, ei ehkä ihan vielä kun se on nyt joka paikassa niin esillä enkä tiedä osaanko siihen suhtautua ilman yliodotuksia ihan vielä :D

      Poista