keskiviikko 19. toukokuuta 2021

KEVÄÄN UPEIN KURIOSITEETTI – HAKKARAINEN & HÄIKIÖ : CURIOSITAS

ANNA-KAARI HAKKARAINEN & PÄIVI HÄIKIÖ :
CURIOSITAS – ESINEITÄ, TARINOITA 1100–1917
336s.
Suomen kansallismuseo 2021
Saatu arvostelukappaleena

Curiositas on kevään kiinnostavin hybridi. Se on kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen sekä graafikko Päivi Häikiön yhteisteos Suomen kansallismuseon esineiden historiasta, ajanjaksolta 1100–1917, ajasta jolloin Suomi oli vielä Ruotsin Itämaa, ajalle kun samat maat olivat liikkuneet Venäjän keisarikunnan osaksi. Curiositas kurkistaa esineiden, taideteosten ja tarinoiden kautta mennesseen, ja se yhdistelee upeasti niin tieto, fiktiivistä kaunoa, taidetta kuin visuaalistakin näyttämistä. 

Curiositas jakautuu kuuteen eri teemaan, ja se tutkii niin esineitä kuin taidettakin nautinnon, elämysten, tarinoiden ja raikkaiden näkökulmien kautta. Kirja on jo esineenä itsekin kuin taidetta: paksut, mattapintaiset sivut, kaunis taitto ja graafinen suunnittelu tekevät siitä jo itsestään esineen, esineen esineistä, esineen tarinoista. Vaikka historia ei olisikaan se kaikkein suurin mielenkiinnon kohde, kirjaan uppoaa jo sen visuaalisuuden, runsauden ja polveilevuuden kautta niin varmasti, että pian on jo jonottamassa lippuja Kansallismuseon Toista maata -näyttelyyn.


Curiositas on kirja, joka pitää kokea itse. Sitä voi lukea sivu kerrallaan, tai särppiä sieltä täältä. Itse syvennyin perinteisempään lukemiseen, halusin imeä kaiken, kokea, tutkia, palata ja pohtia. Pohdittavaa tämä teos antaakin, sillä näkökulmat ovat kaukana siitä pölyisestä, mieskeskeisestä sankarikerronnasta, johon oman kouluaikani historiankirjat järjestään sortuivat. Curiositas on kirja kauneudesta, ihmisen yleisinhimillisestä halusta ilmaista itseään esineiden ja vaatteiden kautta. Eikä itseilmaisu kuulu vain ylimmille säädyille, kirja tuo esiin myös ne esineet, joiden kautta alemmat säädyt ovat pyrkineet nauttimaan niistä samoista asioista kuin muutkin, omilla tavoillaan vain.


"Historiaa ei koskaan voi perinpohjaisesti ymmärtää, tieteellisesti kuvata tai järjestää ilmiöitä omiin luokkiinsa niin kuin Carl von Linné teki kasveille. Historiasta on mahdotonta tehdä kattavaa kokonaisesitystä, sitä ei voi täysin alistaa valtaansa. Se on kuin kaleidoskooppinen kuva, joka muuttuu jos näkökulmaa vaihtaa vähäisenkin. Jälkikäteen historia näyttäytyy assosiaatioiden verkostona, jota olisi mahdotonta keksiä etukäteen. Totuus on aina fiktiota ihmeellisempää."

Curiositasin ehdoton vahvuus palaa juuri tähän: kieppuvaan, kaleidoskooppimaiseen historiankuvaan, joka viimein alkaa haastaa sitä vanhaa europatriarkaalista tapaa hahmottaa menneisyyttä, jonka alle ainakin oma ikäluokkani on vielä koulunpenkillä alistettu. Historiaa on tähän asti kirjoittaneet ja tutkineet miehet, miesten valitsemista näkökulmista, eurooppalaisen viitekehyksen sisällä. Historia on pakotettu kovien faktojen alle, "näin tämä nyt vain meni" -selityksiin, käsitykseen, jossa kerran lausuttu pitää paikkansa, vaikka eihän tarinat ja muistot koskaan absoluuttisesti pidä, ne elävät, muuntuvat, inhimillisesti paikasta ja ajasta, ihmisestä ja kertojasta riippuen. Ja jos on vuosisatoja kuunnellut vain yhdenlaista näkökulmaa, on siitä tarpeeksi monta kertaa toistettuna muodostunut totuus, yksi ja oikea, totuus yhden näkökulman sijaan. Ja sitä onneksi sekä nykyinen historiakäsitys että tämä Curiositas jo alkaa haastaa, Tarina ja katsoja kerrallaan. Objektiivista tietoa ei ole olemassakaan, tieto, tiede ja historia syntyvät aina yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän intresseistä. Yhdessä ne rakentavat uutta tietoa vanhan päälle. Usein se on johtanut upeisiin läpimurtoihin, kuten monissa esimerkiksi monissa lääketieteellisissä saavutuksissa. Mutta usein se on mennyt myös alusta asti vinoon; kuten monissa lääketieteellisissä saavutuksissa, joita on hieman huomaamatta tutkineet miehet, testanneet miehet, soveltaneet miehet ja läpimurron saavuttaneet, niin, miehet. Onneksi tuo käsitys alkaa jo viimein murtua, ja sillä polulla vahvasti jatkaa myös tämä teos.

Helmet-haaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa

tiistai 4. toukokuuta 2021

HIMOTUIMMAT 2021 (JA MITÄ EN LUKENUT VUONNA 2020)


Jo perinteeksi muodostunut Oman hyllyn himotuimmat on taas täällä! Listaan aina tällälailla keväisin kymmenen kirjahyllyni kirjaa, jotka ehdottomasti haluaisin lukea, unohdan listan ja palaan vuoden päästä kurkistamaan, onko näistä yhtäkään luettu. Hauska konsepti, etenkin tällaiselle totaaliselle fiilislukijalle, joka ei koskaan edes kirjan loppumetreillä tiedä mitä haluaisi seuraavaksi lukea. Ennen kuin kuitenkaan avaan enempää tämänvuotisia valintoja, tässä vielä vuoden 2020 himotuimmat (ja kursivoituna ne kaikki huikeat kolme, jotka listaltani luin!)

2 0 2 0   H I M O T U I M M A T

Boel Westin : Tove Jansson – Sanat, kuvat elämä
Virginia Woolf : Kiitäjän kuolema ja muita esseitä
Svetlana Aleksijevitš : Tšernobylista nousee rukous
Petina Gappah : Pimeydestä loistaa valo
Sara Stridsberg : Rakkauden Antarktis
Leena Krohn : Hotelli Sapiens
Lucia Berlin : Ilta paratiisissa


Kiinnostava lista, etenkin nyt jälkikäteen pohdittuna. Woolfin, Aleksijevitšin, Gappahin ja Strindsbergin teokset haluaisin edelleen kovasti lukea, ehkäpä tänä vuonna? (I wish..) Westinin Jansson-elämäkertaa itseasiassa aloittelinkin viime syksynä, mutta se muistutti niin paljon aiemmin lukemaani Tuula Karjalaisen kirjoittamaa elämäkertaa, etten jaksanut kiinnostua samoista asioista uudestaan. Kolmesta luetusta Pienen hauen pyydystys taas oli ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoa, odottelen sitä jo lainareissultaan takaisin, sillä haluaisin palata siihen uudelleen! Olen luetuttanut Hauen koko lapsuudenperheelläni, isän lukuvuoron jälkeen sen varmaan viimein saankin jo kotiin. Mutta nyt tämän vuoden himoituimpiin!


2 0 2 1   H I M O T U I M M A T

Tibor Noé Kiss : Inkognito Unkarilaisen transkirjailijan autofiktiivinen kasvukertomus kiinnostaa, se vaikuttaa hienolta ja suurelta jo lukematta. Alunperin jo yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettu teos on edelleen hurjan ajankohtainen, etenkin kun Unkarin ihmisoikeustilanne on ottanut aikaimoisia harppauksia ajassa taaksepäin. 

Bernardine Evaristo : Girl, Woman, Other Tämän kirjan aloitin jo itseasiassa vuosi sitten, mutta se oli niin hieno, etten senhetkisessä elämäntilanteessa jotenkin osannut keskittyä siihen laisinkaan sillä intensiteetillä, jonka kirja tuntui ansaitsevan. Se on jäänyt siis odottamaan ns. "oikeaa hetkeä", tai parempaa nyt ainakin. Ehkä sellaisia on luvassa tänä kesänä?

Virginia Woolf : Oma huone Joka vuosi tällä listalla on joku Woolfin teos, ja lähes joka vuosi jätän sen suvereenisti lukematta! Tällä kertaa listalle palaa ehdoton klassikko Oma huone, jonka haluaisin kimppalukea yhdessä ystäväni kanssa. Joku päivä vielä!

Alice Munro : Nuoruudenystävä Munron novellit ovat ehdotonta turvalukemistani, helppoja, hienoja, rakkaita. Tämä kokoelma tarttui mukaan alennuslaarista, ja koska novellit ylipäätään kiinnostaa nyt erityisesti, haluaisin näitä Munronkin pitkästä aikaa taas lukea.

Lucia Berlin : Ilta paratiisissa Sama kuin yllä, paitsi Berlin-versiona! Myös Lucia pyörii tällä listalla vuodesta toiseen, tai ainakin nyt jo toista vuotta samalla teoksella peräkkäin!

Vigdis Hjorth : Perintötekijät Heti Onko äiti kuollut -alkumetreillä tajusin, että Hjorthia on ehdottomasti saatava luettua lisää, ja niinpä ostin suorilta tämän edellisenkin suomennetun teoksen. Tavallaan haluaisin tarttua tähän kaikista eniten ihan heti, ja toisaalta taas antaa edellisen teoksen vielä hetken hengähtää ennen kuin palaan saman kirjailijan pariin. Joka tapauksessa tämän kirjan luetuksi saamiseen minulla on kaikista vahvin usko!

Marisha Rasi-Koskinen : REC Kovasti palkintojakin kahminut REC kiinnosti syksyllä enemmän, mutta sitten se tuli vastaan niin joka paikassa, että lukemiseen alkoi syntyä kumma kynnys. Muutama vähän skeptisempi arviokin vei minua kirjasta kauemmas, mutta kiinnostaa se edelleen, etenkään kun en Rasi-Koskista ole koskaan aiemmin lukenut.

Simone de Beauvoir : Toinen sukupuoli 1 & 2 Ostin tämän feministisen klassikon yhteisniteen alennusmyynneistä, ja ehkä hieman utopistista ajatella, että sen tällaisena pakettina suoraan lukisin, mutta aina voi toivoa! Kirjan tekstit ovat sieltä täältä tuttuja sukupuolentutkimuksen opinnoista, mutta olisihan se ehkä paikoillaan lukea tämä teos noin kokonaisuudessaankin.

Simone de Beauvoir : Erottamattomat ...ja jos kynnys Toiseen sukupuoleen on liian suuri, ehkä voisin aloittaa tästä pienoisromaanista! 

Saara Turunen : Järjettömiä asioita Olen pitänyt hurjasti Turusen kahdesta aiemmasta teoksesta, ja niinpä ostin tämän suoriltaan omaksi sitä lukematta. Nyt tästä on tullut hurjan ristiriitaisia arvioita, enkä oikein tiedä millä fiiliksin lähtisin kirjaa lukemaan. Toivottavasti luen kuitenkin, Turusella on omanlaisensa taito kuvata aikaa, jossa elämme. Tällä kertaa sitten ilmeisesti rakkauden kautta.

Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Mistä ehdottomasti kannattaisi aloittaa?