perjantai 27. tammikuuta 2017

ÄÄNENI BLOGISTANIAN FINLANDIA- & GLOBALIA-PALKINNOILLE

Blogimaailma valitsee tänään omat Blogistanian kirjallisuuspalkintonsa kategorioista Finlandia, Globalia, Tieto & Kuopus. Koska kahta viimeistä en juurikaan ole tänä vuonna lukenut, en ainakaan niin, että voisin milläänlailla uutuuksia arvottaa, hyppään vain Finlandian ja Globalian kelkkaan. 

Suurin lukumuutokseni viime vuonna ehdottomasti aiempaan verrattuna oli paitsi ylipäätään koko tämä kirjablogi ja sen perustaminen, myös sen mukana tuoma uutuuskirjojen maailmaan sukeltaminen. Ennen luin milloin sattui ja mistä sattui, en edes tiennyt kuka julkaisi, koska ja mitä. Mutta koska nyt suurinpiirtein tuli luettua jo ihan kohtalaisen mukava määrä uutuuskirjojakin, on ihan mukava olla mukana äänestämässä myös vuoden parhaita sellaisia. Toki niin sanottuihin ammattiraatien järjestämiin kilpailuihin verrattuna ongelmallista saattaa olla jo se, että aika pienen siivun toki uutuuksista olen lukenut, kotimaisista 15 ja käännöskirjoista 7 viime vuonna julkaistua, mutta toisaalta, johan luetuksi pääseminenkin jonkinlainen kriteeri on. Ja no, vakavaa puuhaa tämä ei onneksi ole, enemminkin rakkaudesta lukemiseen ja kirjallisuuteen. Ja tässäpä tulee omat ehdokkaani:
FINLANDIA

3 pistettä: Pajtim Statovci : Tiranan sydän
Mielettömän upea tarina, jonka jälkimaku maistuu edelleen suussa. Rohkea ja vahva, jos nuorten kirjailijoiden taso on Suomessa tätä, voi kaunokirjallisuutemme hurjan hyvin,

2 pistettä: Inkeri Markkula : Kaksi ihmistä minuutissa
Runsas ja haikeankaunis esikoinen, joka vei mennessään. Viidakontuoksun haistaa edelleen, vaikka lukemisesta on jo yli puoli vuotta.

1 piste: Minna Rytisalo : Lempi
Rohkean vahva romaani, joka osasi yllättää. Tämän luen vielä monta kertaa uudelleen.

GLOBALIA
3 pistettä: Chigozie Obioma : Kalamiehet
Upea esikoinen, jonka tarina sai aivan uudet mittasuhteet jälkisanojen jälkeen. Pala maailmaa ja kulttuuria, johon pääsee vain kirjan kansien välissä.

2 pistettä:  Haruki Murakami : Miehiä ilman naisia
Lempeän koskettava novellikokelma, joka hurmasi täysin. Maaginen, ja silti samaistuttavan kaunis.

1 pisteGeorge Saunders : Sotapuiston perikato
Raju, rouhea ja kamala. Ja ihan vain kamalan hyvä.



Huh, ei ollut helppoa valita, sen verran vahvoja oli viime vuosi täynnä. Epäonnen ja parjauksenkohteen vuosi 2016, olit sinä ainakin kirjallisuuden kannalta varsin onnistunut.