JAAKKO HÄMEEN-ANTTILA : ISLAMIN KÄSIKIRJA
♥ ♥ ♥ ♥
256s.
Otava 2004
Yksi lempiaineistani koko kouluhistoriani ajan on ollut uskonto. Ei niinkään se oppi Jeesuksen eri vaiheista, vaan nimenomaan uskontotieto, se sellainen oppiaine, jonka henkilökohtaisesti toivoisin kauttaaltaan syrjäyttävän sen oma uskonto vastaan elämänkatsomustieto -opetuksen peruskouluissa. Omalla tavallaan lempiuskontojani on ollut aina buddhalaisuus sekä ikivanhat muinaisuskonnot, mutta lähiaikoina olen ollut koko ajan vain enemmän kiinnostunut myös islamilaisuudesta, ja juurikin nimenomaan siitä kiihkottomasta mystiikasta, joka kaiken länsimaisen mediamyllytyksen taakse täysin piiloon jää. Ja kun bongasin Eniten minua kiinnostaa tie -blogin tietohaasteen ja sitä kautta sain muistutuksen tästä Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjasta, nappasinkin sen heti seuraavalla kirjastoreissulla kotiin luettavakseni.
"Euroopan 1900-luvun alkupuoli lienee kiistatta maailmanhistorian verisin aikakausi, eikä 1800-lukukaan tarjoudu hyväksi malliksi maailmanrauhalle. Tästä ei silti yleisesti tehdä johtopäätöstä, että Euroopan syvimmässä olemuksessa on sisäänrakennettu ylitsepääsemätön verisyys, saati sitten, että tuo aikakausi riittää todistamaan kristinuskon poikkeuksellisen raa'an ja sivilisoimattoman luonteen. Silti vastaavat johtopäätökset hyväksytään vastalauseitta Lähi-Idän huomattavasti vähemmän veristen vuosikymmenien perusteella."
"Euroopan 1900-luvun alkupuoli lienee kiistatta maailmanhistorian verisin aikakausi, eikä 1800-lukukaan tarjoudu hyväksi malliksi maailmanrauhalle. Tästä ei silti yleisesti tehdä johtopäätöstä, että Euroopan syvimmässä olemuksessa on sisäänrakennettu ylitsepääsemätön verisyys, saati sitten, että tuo aikakausi riittää todistamaan kristinuskon poikkeuksellisen raa'an ja sivilisoimattoman luonteen. Silti vastaavat johtopäätökset hyväksytään vastalauseitta Lähi-Idän huomattavasti vähemmän veristen vuosikymmenien perusteella."
Jaakko Hämeen-Anttila ei ole mikään aivan turha heppu. Tuo Helsingin ylipiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori on kirjoittanut aiheesta yhden jos toisenkin teoksen, ja sen lisäksi kääntänyt suomeksi myös niinkin kevyet teokset kuin Tuhannen ja yhden yön tarinat sekä Koraanin. Ajattelin ottaa tämän teoksen sellaiseksi useamman viikon välikirjaksi, välipalaksi, jota luetaan luku silloin ja toinen tällöin, mutta yhtäkkiä huomaankin ahmineeni siitä alle viikossa kolme neljäsosaa, ja viimeiset sivut putkeen puistonpenkillä auringossa istuen. Kirja onkin varsin hiirenkorvilla (anteeksi kirjasto), ja monien kohtien, seuraava mukaanlukien, kohdalla en meinannut malttaa olla alleviivaamatta tekstiä: "Keskustelussa huntupakon oikeudenmukaisuudesta on hyvä välttää sitä erehdystä, että hunnuttamisella ja naisen asemalla katsottaisiin olevan ehdoton yhteys. --- Hiukset peittävä mutta kasvot paljaaksi jättävä hunnuttaminen ei eristä naista yhteiskunnasta sen enempää kuin suomalainen talvipipokaan. Mikäli nainen on eristetty tai heikommassa asemassa kuin mies, syitä tähän on etsittävä yhteiskunnan rakenteista, ei pukeutumismalleista." Ihan kun jo suvaitsevaisissakin tarkoituksissa keskustelu lähtee usein niin kauhistelevalle tai länkkäriläisittäin maailmaa hyväksyvälle linjalle, jossa kaikki erilainen on jotenkin väärää, sortavaa tai muuten omaa maailmankuvaa tuhoavaa. Ei se niin mene, mutta jos ymmärrys tavoista ja taustoista puuttuu, tulee hyvääkin tarkoittavista aikeista vain itsensä vastaisia kun yhtäkkiä se hunnun käyttäminen onkin kaiken sorron symboli.
Vaikka tämä kirja on jo yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettu, se on edelleen äärimmäisen avartava, ajankohtainen ja täydellisen kaivattu vastapaino nykyisen klikkihuorausmedian yksipuoliselle islam-kuvalle. Se on rauhallinen ja kiihkoton islaminuskon perusteos, joka kolmessa pääosassaan paneutuu niin islamin uskon historiaan, islamin oppiin kuin nykytilaankin. Se on eheä, sivistävä ja ennen kaikkea äärimmäisen kiinnostava. Se kansantajuistaa, saa oivaltamaan ja pitää yllä sitä vastakeskustelua, jota tällä hetkellä ihan jo täällä Suomessakin erityisen paljon kaivataan. Kun Suomessa ja Euroopassa ylipäätään vallitsee tällä hetkellä raivostuttava me vastaan te -asetelma ja rasistinen vihapuhe ja käyttäytyminen on sallitumpaa kuin koskaan pienen olemassa oloni aikana, tarvitaan teoksia ja keskusteluita, jotka paneutuvat oikeasti uskonnon historiaan ja ilmiöihin niiden takana. Kuten Hämeen-Anttila myöhemmässä Islamin miekka -teoksessaan toteaa "On älyllistä epärehellisyyttä poimia omasta viiteryhmästään vain parhaat ja kauneimmat piirteet ja verrata niitä vastapuolen varjokohtiin." Ja siihen hän vastaa vahvasti jo tässä kirjassaan. Hyvä ja ajatuksia herättävä teos, jonka pitäisi olla jollain tapaa pakollinen peruskoulun uskontotiedon opetuksessa. Lukekaa tämä, jos sitä ette vielä ole tehneet. Ei minä vastaan muut, vaan me ihan täällä yhdessä, samalla maapallolla.
