tiistai 1. marraskuuta 2016

MURIEL BARBERY : SIILIN ELEGANSSI


MURIEL BARBERY : SIILIN ELEGANSSI
 ♥ ( ♥ ) 
374s.
Gummerus 2010
Alkuteos: L'élégance du hérisson (2006)
Suomennos: Anna-Maija Viitanen

Euron kirppislöytö hetkeltä, kun missasin junan ja jouduin jäämään työpaikkani lähelle odottamaan seuraavaa. Toive jostain keveän lumoavasta, muutaman lempikirjabloggaajani suosikkikirjan muuttumisesta merkitykselliseksi myös minulle. Odotuksia hetkistä, jotka tuntuvat Pariisin auringonlaskuilta, ajatuksia maailmasta, joita en itse olisi osannut ajatellakaan. Tätä ja varsin paljon muuta, ehkä hieman kohtuuttomastikin odotin Siilin eleganssilta. Alku tempaisi mukaansa kauniisti, antoi vastapainoa pimeälle ja hektiselle arjelle, mutta kovin pitkälle en näissä nautinnoissa kuitenkaan tällä kertaa päässyt.

"Tämän päivän syvällinen ajatus kuuluu siis: ensimmäisen kerran tapaan jonkun joka yrittää selvittää mikä ihminen on ja näkee muita kauemmas. Minusta se on syvällistä, vaikka saattaa vaikuttaa kliseeltä. Mehän näemme vain sen mitä odotamme näkevämme,  ja pahinta on ettei muu edes kiinnosta; samat peilit näyttävät aina saman kuvan, oman kuvamme, jota emme kuitenkaan tunnista. Jos tajuaisimme sen, jos tiedostaisimme että katselemme toisessa vain itseämme ja olemme yksin erämaassa, meiltä menisi järki."

Pariisilaisen hienostokerrostalon ovenvartijana on himpun yli 50-vuotias Renée, leskeksi toistakymmentä vuotta sitten jäänyt rouva, joka esittää mainiosti osaansa yksinkertaisena, mutta rehellisenä työläismuurahaisena rikkaiden kuningattarien jaloissa. Pinnan alla piilee kuitenkin sivistynyt ja kultturelli ihminen, persoona, jota Renée kaikin voimin piilottelee muulta maailmalta. 

Samassa talossa asuu nelisataneliöisessä luksuslukaalissa 12-vuotias ministeri-isän ja kymmenen vuotta masennuslääkkeitä popsineen hienostorouvan erittäin älykäs tytär, joka kokee maailman niin jonninjoutavan turhana, että odottaessaan päivää, jolloin aikoo sekä tappaa itsensä että tuikata koko asuntonsa tuleen, hän kirjoittaa päiväkirjaansa syvällisiä ajatuksia koettaen löytää kauneuden, jonka vuoksi muut jaksavat elää. 

Ja toki, jossain hieman kirjan puolivälin jälkeen, kuvioihin astuu japanilainen Kakuro Ozu, joka, ah, niin ihanaa ja ilmiömäistä!, pelastaa koko kuvion, paljastaa todelliset kasvot maskien takaa, riisuu keisarin alastomaksi kansalaistensa eteen.

Ihanaa. Vai...?

Älykästä (tai no, "älykästä") hömppää, sitä tämä kirja ennen kaikkea oli. Ja se olisi ollut aivan ok, jos se olisi antanut jotain uutta. Jos se olisi jaksanut tarjoilla uuden näkökulman kun tarkastellaan eurooppalaisia luokkaeroja, jos se olisi kannatellut henkilöitään hieman omaperäisemmin. Ehkä tästä tähänastisestakin se jo peilautuu, mutta en siis ollut tämän kirjan mikään kaikkein suurin fani. 6 vuotta sitten ilmestyttyään ja tuoreeltaan luettuna se olisi ehkä puhutellut enemmän. Tai sitten ei. Tässä oli paljon aineksia, mistä olisin voinut pitää, mutta oikein miltään kantilta katsottuna se ei riittänyt tarpeeksi korkealle.

Jos antaisin tästä kirjasta hampurilaispalautetta, ensin hyvää, sitten kritiikin ja lopuksi vielä pienen hyvän, sanoisin, että olihan se ihanan rauhallinen. Siinä oli tavoiteltu kauneutta ja syvyyttä arkisessa muodossaan, ja vaikka niiden liikkeet eivät minulle asti yltäneetkään, luulen kyllä löytäneeni nekin sävyt, jotka tästä kehutun teoksen ovat tehneet. Ja sitten toisaalta taas tämä romaani oli kuitenkin aika kömpelö ja no, hieman jonninjoutava. Se "katsokaa, stereotypisten luokkaerojen takana voi olla muutakin kuin pinnalta uskoisi!!" -sanoma paketoitiin sellaiseen määrään hallelujah-huutoja ja valmiiksi pureskeltuja "viisauksia", että minua lähinnä harmitti etten saanut ajatella ja oivaltaa itse. Syvät ajatukset, kulttuurin pohdinta, erilaisuuden hyväksyminen, ennakkoluulojen totaalinen murtaminen, kaikki ne olivat käsillä, mutta kun ne olivat niin ilmeisiä ja kliseisiä, niiden massamarssitus vuoron perään luettavaksi lähinnä haukotutti. Ja niin, jos tarkoituksena on luoda syvä ja ajatteleva hömppäromaani, kannattaa ehkä paneutua sitten siihen kunnolla. Nyt tämä oli lähinnä yhdistelmä keskinkertaista viisautta ja höhliä, jopa vähän itkettävän ennalta-arvattavia juonikuvioita. Mutta silti, on tässä varmasti hienoutensakin, vaikkei se minuun kolahtanutkaan. Jossain tietyssä hetkessä tai vähemmän asioita omatoimisesti pureskelleena olisin tästä ihan varmasti nauttinutkin. Ja koska onhan röyhkesti samaan kastiin niputtamillani Coelhon Alkemistilla sekä Nichollsin Sinä päivälläkin lukijansa, on tälläkin ihan varmasti. Minä se en vain nyt ollut.

16 kommenttia :

  1. Itse laitoin mielessäni Siilin eleganssin juuri samaan kategoriaan kuin sinä. Coelho on mielestäni vielä laskelmoidumpaa "laitteita syvällisyyksiä massoille" -luokkaa kuin Siilin eleganssi ja Sinä päivänä, jotka sentään pystyy lukemaan ihan ok viihteenä.

    (Äh, puhelimella saa näköjään aikaan vain tönkköjä tynkäkommentteja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Coelho on kyllä ihan omaa luokkaansa, tälle Siilin eleganssille siihen vertautuminen on jo lähes loukkaus :D Tässä sentään oli hetkensä ja tunnelmansa, Coelho oli vain juurikin tuota laskelmoitua näennäissuurta suurille massoille mitä mainitsitkin! :D

      Poista
    2. ihanaa et muutkin dissaa coelhoa :D

      Poista
    3. Kyllä musta tuntuu että sitä aika tasaisen paljon dissataan :D

      Poista
  2. Minulle tämä oli positiivisempi lukukokemus kuin sinulle, pidin etenkin kepeästä ranskalaisuudesta, mutta coelhomaisuus ja kliseiden käyttö häiritsivät. Itse tarinaa en kyllä enää paljoa muista, joten eipä tämä kovin suuri ja vaikuttava kirja ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jostain syystä nämä viihteellisemmät ja keveät kirjat tuottavat aina hurjan pettymyksen, siitäkin huolimatta että niitä yritän armollisemmin lukea. Se varmaan kostautuukin tietyllä tapaa sitten ehkä ansaittua suurempanakin negatiivisena fiiliksenä, hyvin harvassa on ne kevyen kirjallisuuden kirjat, joista oikeasti olisin nauttinut. Mutta etsinnät jatkunee edelleen, uskon vakaasti että on niitäkin sellaisia, jotka minuun iskee. :)

      Poista
  3. Minulle tämä oli silloin aikoinaan (näköjään vuonna 2012, apua, onko siitä niin kauan!) aivan täydellinen kirja. Sielukirja. Rakas. Edelleen lasken tämän lempikirjakseni, vaikka toki myönnän, että pääkuvion lisäksi en kirjasta muuta muista. Muistan vain, että pidin. Uudelleen en ole uskaltanut lukea, enkä tiedä uskallankokaan. Tavallaan tekisi mieli, mutta toisaalta en halua rikkoa sitä lumoa, joka minulla tähän kirjaan vielä on tallella.

    Tosin myöhemmin luin kirjailijalta Kulinaristin kuoleman, josta en liiemmin välittänyt ja uutuus ei oikein edes kiinnosta (löytyy lukupinosta, mutta en tiedä luenko koskaan).

    Toivottavasti löydät vielä sen "hyvän hömpän". Minä kokeilin viime kuussa kahta. Luottohömppäkirjailijakseni laskemani Kate Morton aiheutti pettymyksen, mutta Jojo Moyes yllätti positiivisesti - tosin en minä kirjasta sinänsä mitään irti saanut, mutta luin kuitenkin kokonaan. On sekin jo jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muutama ikilempikirja myös, joiden pariin tuskin uskallan palata, en ole varma kestääkö niiden taika uusintakierrosta. Mulle yksi tän vuoden ehkä onnistuneimpia "hömppiä" on ollut Pulkkisen Iiris Lempivaara, vaikka tiedostan kyllä ettei sekään kaikessa höhlyydessään ihan kaikille aukea :D mutta nää viihteellisemmät lempparit ehkä on juuri niitä, jotka eniten myös jakaa mielipiteitä, helppohan se jostain vaikuttavasta klassikosta on yhdessä pitää, huumorintaju ja viihdemaku ovat taas huomattavasti yksilöllisempiä, henkilökohtaisempia juttuja. :)

      Poista
    2. Se on kyllä niin totta, että viihde jakaa ihmisiä. Minulla ja eräällä hyvällä ystävälläni on yllättävän samanlaiset kirjamaut aina siihen pisteeseen, kun aletaan puhua hömpästä :D Meistä kumpikin lukee sitä hyvin vähän ja jos yritämme suositella toisillemme jotain, niin se tuottaa aina pettymyksen.

      Luulen, että ainakin itselleni hömpässä tärkeintä on ajoitus. Muistan varmaan ikuisesti kun luin eräänä yönä Julie Kiblerin Matkalla kotiin ja se oli niin ihana, siis niiiiiin ihana. Seuraavana aamuna ajattelin lukea lempikohtiani uudelleen, mutten pystynyt, kun se oli niin naurettavan laimeaa :D Olin aivan epäuskoinen, että olinko oikeasti pitänyt siitä niin paljon! Sama kun luin Cecilia Samartinin Kaunis sydän. Siis se on kuin hieman paremmissa kansissa olevaa kioskikirjallisuutta, mutta ai että kun sen luin juuri sellaisessa oikeassa hetkessä, niin kyllä vaan osui ja upposi. Ja sitten se lähtikin kiertoon ja ikävä ei ole tullut :D Itseasiassa mulla on aika samanlainen tarina liittyen Jojo Moyesin kirjaan, mutta sitä avaan enemmän kun ehdin kirjoitella siitä blogiin! :)

      Poista
    3. Se on ehdottomasti totta, oikeanlainen hömppä ja kevyempi kirjallisuus tarvitsee huomattavasti oikeammanlaisen fiiliksen kuin sellainen oma ns. tyypillisimmän genrensä kirja! Ja ainakaan itse en osaa ennakoida lainkaan milloin sitä sellaiselle olisi vastaanottavaisin, välillä tulee tunne, että kaipaa kevyempää, mutta kun mikään ei sitten kelpaakaan, olisi vain helpompi lyödä hanskat tiskiin kuin lukea useampia kehnoja kirjoja vain yhden hyvän löytääkseen :D

      Poista
  4. Tämä on lukulistalla ja kehuja lukeneena on ollut pieni pelko, jos odotukset on liian korkealla tätä kirjaa kohtaan ja joudun pettymään. Oli kiva lukea mielipiteesi, siinä oli hyviä pointteja. :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihde on lajina haastava, varmasti niin kirjoittaa kuin etsiä sieltä joukosta niitä, joista oikeasti itsekin pitää, joista saa jotain siihen hetkeen irti. :) Mutta lue ihmeessä, ei tätä ohittaa kannata!

      Poista
  5. Minä pidin tästä niin paljon, että katsoin filminkin ranskaksi, vaikka en ole opiskellut ranskaa:) Tämä on ollut todellinen lukijasuosikki blogissani enkä minäkään takuulla unohda tätä koskaan!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä suosittu ollut, mutta toisaalta, niin useammat viihteellisemmät ovatkin verrattuna hieman raskaampaan kirjallisuuteen. :)

      Poista
  6. Hei, sinulle on haaste blogissani. http://luetaankotama.blogspot.fi/2016/11/unpopular-bookish-opinions-haasteen.html

    VastaaPoista