torstai 8. helmikuuta 2018

MIKE POHJOLA : SINÄ VUONNA 1918

MIKE POHJOLA : SINÄ VUONNA 1918
527s.
Gummerus 2018
Arvostelukappale


Pohjola hurmasi vuosi sitten hulvattomalla 1827-romaanillaan, joka paljasti kuka todella oli syyllinen Turun tulipaloon. Jostain syystä tuo kirja jäi yhdeksi mieleenpainuneimmaksi ja viihdyttävimmäksi lukukokemukseksi koko vuonna, ja kun joulun alla kuulin Pohjolalta ilmestyvän tänä kevättalvena immersiivisen lukuromaanin sisällissodasta, kiinnostuin välittömästi. Immersiivisyys on tuttua lähinnä muutamasta Annantalon lastennäyttelystä/-esityksestä, joissa työn puolesta olen päässyt käymään, mutta myös eräästä oman lapsuuteni satukirjasta, jossa sai omilla valinnoillaan jatkaa matkaa valitsemaansa suuntaan. Kuinka koukuttavaa, sama satu kun saattoi loppua ihan miten tahansa!

Mutta nyt on aika lähteä Pohjolan kanssa matkalle kohti viime vuosisadan toista vuosikymmentä. Ja koska Pohjola kertoo oman tarinansa hyvin osallistavasti, on aika tehdä se sama nyt postauksessa. Joten ole hyvä, istu mukavasti ja valmistaudu kokoamaan tästä postauksesta oma arviointisi. Hylkää perinteinen lukeminen, ja keskity tekemään valintoja: niitä seuratessasi siirry aina siihen osaan, jonka valitset, kunnes pääset loppuun asti. Se loppu ei edes ole aivan niin kaukana kun postaus nopealla vilkaisulla saattaisi antaa ymmärtää.

Aloitetaan:

Jos koet, että romaanin, olipa se kuinka immersiivinen tahansa, tulee olla eheä ja kerronnaltaan täysin toimiva, siirry postauksen osaan 1

Jos taas kokeellisuus ja osallisuuden tunne antaa mielestäsi anteeksi pienet yksittäissäröt, siirry postauksen osaan 2.

O S A  1: Ensimmäinen tarinani, kommunistityttö Marian kohtalo oli varsinainen antikliimaksi. Hän tuli huutokaupatuksi, mutta pakeni, joutui vankilaan ja kuoli. Jaaha. 

Seuraavaksi kokeilin pohjanmaalaisen Lars-pojan tarinaa. Se sentään meni pidemmälle, mutta välissä unohtui muun muassa hänen ruotsinkielisyytensä saati sitten aatelisuutensa. Nyt kuitenkin päästiin sotaan asti, taisteltiin ja palattiin sankareina kotikonnuille. Mikään ei tosin ollut enää kuin ennen, olo oli pöllämystynyt kun vielä hetki sitten huutolaislapsesta ottolapseksi tsaarinaikaisella Venäjällä kasvanut nuori olikin itsenäisen Suomen kansalainen. Kaikkea sitä.


Pohjola lähtee kunnianhimoiseen hankkeeseensa rohkeasti, ja valinnat ohjaavat lukusuuntaa jo muutaman ensimmäisen kappaleen parissa. Ja kuten jo ensimmäisistä lukukokemusesimerkeistäni huomaa, lähtevät ne totaalisesti täysin eri suuntiin, ja valinnoista - tai monissakin kohdissa arpaonnesta - riippuen oltiin vaikka minkälaisten käänteiden keskellä. Harmi vain kun se, mitä tässä tavoiteltiin ei ehkä ihan riittänyt. Tiedän, että kokeellisuus ja immersiivisuus vaatii paljon, mutta jos tarinoista tulee epäuskottavia ja ne eivät pidä edes omaa logiikkaansa, on pettymys hieman väistämätön, etenkin kun tältä odotti hurjasti.

Jos käsittelet pettymystä syventymällä kohtiin, jotka olisivat voineet mielestäsi toimia paremmin, siirry postauksen osaan 3.
Jos taas käsittelet pettymystä etsimällä kuitenkin muutamia mukavia valonpilkahduksia, siirry postauksen osaan 4.

O S A   2: Eräässä tarinassani olin juutalaistyttö, joka sattuman sanelemana päätyy punakaartilaiseksi, mutta onnellisen tarinakulkunsa kautta kuitenkin pelastuu ja pääsee takaisin kiinni siihen elämään, josta joskus aikoinaan sotaan riivittiin mukaan. Vaikkei uskonto osallistumiselta pelastanut, ei se johtanut kuolemaan eikä vankileireillekään, joten todennäköisesti kohtalostani sain kaiken kaikkiaan todella olla onnellinen.

Pohjola on kunnianhimoinen ja toteutuksensa kanssa rohkean monipuolinen. Vaikka näin paksu teos pitää sisällään alle kolmesataa lukua (joka siis tässä tapauksessa ei ole mitenkään hurjasti), pääsee jokaisella lukukerralla täysin eri suuntiin ja eri ihmisten päiden sisään. Sinä-kertoja toimii, sillä eläytyminen on tässä tärkeämpää kuin täysin sataprosenttisesti pitävä tarina. Ja siihen Pohjola panostaa, sillä vaikka jokainen kohtalo on oikeastaan vain pintaraapaisu, tekisi niitä mieli itsekin laajentaa entisestään, jatkaa kuvitteluleikkiä, sukeltaa sisällissodan aikaiseen maailmaan. Kirja tekee mieli aloittaa uudestaan ja uudestaan, ja lukutahti kiihtyy vain entisestään, kun tietyissä tutuissa risteyskohdissa voi nopeuttaa tahtia ja hypätä aina vain uuden langanpäähän kiinni. Ja niitä lankoja tässä todella riittää. 

Jos haluat jos haluat käsitellä onnistunutta kirjaa yksittäisen kirjan tasolla, siirry postauksen osaan 5.
Jos haluat käsitellä onnistunutta kirjaa yleisemmällä tasolla, ja pohtia sen vertauskuvallisuutta, siirry postauksen osaan 6.

O S A  3 : Kun samaan ratkaisuun voi päätyä useampaa eri reittiä (mikä toki on täysin järkevää, muutenhan kirja paisuisi aivan mahdottomaksi), huomaa, miten ihan jokainen pala ei kiinnitykään toiseensa palapelin palan lailla, vaan useimmiten sopivuudestaan huolimatta siihen jää ikäänkuin pieni reikä, jota immersiivisyys ei paikkaa. En kirjoita immersiivisiä kirjoja, mutta jos tekisin jotain tämän kanssa toisin, vähentäisin todennäköisesti vaihtoehtojen määrää, panostaisin enemmän niiden laatuun ja pitävyyteen. Toinen vaihtoehto toki olisi ollut syventää jo tämän vaihtoehtomäärän tarinoita, mutta sellaisen lopputulos olisi todennäköisesti ollut yli 2000-sivuinen opus, joten ymmärrettävästikin sitä olisi saattanut olla ehkä hieman haastavaa myydä. Se olisi kuitenkin lopulta ollut se, joka olisi pitänyt syviä, ehjiä ja loogisesti paikkansa pitäviä tarinoita sisällään, ja se olisi ollut se, mitä tältä ehkä odotinkin. Mutta ehkä ihan kaikkea ei aina toiveistaan huolimatta voi saada.

Myös naishahmojen kuvailu ja rakentaminen jäi hieman köyhäksi. Vaikka valkoisissa ei  ehkä todellisuudessa juurikaan naisia olisi taistellut, ei tämän sukupuolen ainoa tehtävä saa olla hahmo, jonka voi jollain tapaa, aina vain uudelleen ja uudelleen raiskata. Jos kirjoittaa fiktiivistä teosta, on yksinkertaisesti laiskuutta olla keksimättä erilaisia kohtaloita myös naisille. Se ei kuvaa todellisuutta, vaan mielikuvituksen rajallisuutta.

Todennäköisesti myös sinua varten on olemassa jossain joku toinen kirja, joka onnistuu tässä paremmin. Siirry seuraavaksi postauksen osaan Loppu.

O S A  4 : Epäuskottavaa tai ei, ehkä tästä kuitenkin voi ajatella, että näin usean eri palan yhteenliimaamisessa täytyy joustaa jossain toisessa. Lopulta tässä jää varsin paljon tilaa myös omalle mielikuvitukselle, ja koska kirjoittaja vastuuttaa lukijansa jo kohtaloiden valinnoissa, voihan ajatella hänen toivovan lukijan samalla täyttävän ne aukot, johon kirja ei itsessään joka kohdassa kykene. Ja toisaalta, jos lopulta kyse on muutaman kymmenen, maksimissaan sadan sivun mittaisista yksittäisistä tarinoista, voiko niiltä odottaakaan syväluotaavia hahmoja ja ympäristön tyhjentävää kuvausta? Tuskin. Ja jos sellaista kaipaa, kannattaa kokeilla Pohjolan omaa, edellistä romaania 1827, joka kertoo Turun palosta. Se oli mainio, kokonainen ja hulvaton. Siirry seuraavaksi postauksen osaan Loppu.

O S A  5 : Kirjan ehdottomia onnistumisia olivat yksittäisten tarinoiden moninaisuuden lisäksi jatkuva risteäminen jo tutuissa tarinoissa: saatat olla samassa paikassa puolueettomana juutalaistyttönä missä äsken olit valkoinen upseeri. Niinhän se todellisuudessakin menee, ja silti kohtalo tai sattuma, kumpaan ikinä uskookin enemmän, johdattaa sinut aivan eri suuntaan kuin muut tilanteen kanssasi jakaneet. Jossain vaiheessa ohivilahtavat luvut alkavat myös koukuttaa: mitä valintoja pitää tehdä päästäkseen siviiliksi kansalaissodassa? Akselin vaimoksi? Kun kolmenkaan yrityksen jälkeen ei onnistu, alkaa tuo tavoiteltu poikamies tuntua haastavalta saaliilta, mutta samalla kirja entistäkin mielenkiintoisemmalta, kun on taas kulkenut uuden ja erilaisen kohtalon, nyt tataarina oikukkaan tarinan seurassa, seuraavaksi venäläisenä murheellisessa tarinassa. Ketä sitten kokeilisin? Tämä kirja ei todella lopu koskaan, oikeastaan vasta sitten kun on päättänyt saaneensa tarpeeksi. Tiedä sitten milloin sellainen hetki vielä eteen tulisi. 

Jos nyt aloit kuitenkin hieman epäillä, voiko näin moniosainen palapeli todellisuudessa toimia, ja ennenkaikkea luoda tarpeeksi uskottavia yksittäisiä tarinoita, siirry postauksen osaan 4.
Jos kaikki vaikuttaa edelleen ihan loistavalta, ja haluat kuulla aiheesta vieläkin lisää, siirry postauksen osaan 6.
Jos tämä kuulostaa jo hyvältä, ja tahtoisit siirtyä lukemaan jo itse kirjaa, siirry seuraavaksi postauksen osaan Loppu.

O S A  6 : Parhaimmillaan tämä kirja on myös meta-tasolle vietynä mainio vertauskuva vuoden 2018 Suomesta: kenestä tahansa on voinut tulla mitä tahansa, ja heistä olisi voinut tulla mitä tahansa, jos he olisivat tehneet minkä tahansa ratkaisunsa toisella tavalla. Se toki näkyy jokaisenelämässä nykyäänkin, ja on sinänsä jo hurjan mielenkiintoinen ajatusleikki itsessään (kunhan ei taivu ikävänpuoleiseksi jossitteluksi), mutta ennen kaikkea se kuvaa kahtiajakautunutta isänmaatamme sisällissodan kynnyksellä lempeän kuvaavasti. Puolensa valitseminen oli vaikeaa jokaiselle, ja jonkinlaisen välähdyksen siitäkin sai itse pohtiessaan mikä laulu laulaa huutolaismarkkinoilla, kenet valinta houkuttelee sinusta markkoja tarjoamaan, mitä taas tehdä kun eteesi tuodaan karannut vanki ja sinun tehtäväsi on päättää toisen hengestä. Ratkaisevia hetkiä harvoin pystyy peruuttamaan, siirtymään sittenkin epämiellyttävästä luvusta edellisen valinnan kautta johonkin toiseen, mutta tämän kirjan sivuilla sekin näkyy ja vankilaan kuolleen tytön kohtalo pysäyttää siinä missä se olisi vartavasten omaksikin romaanikseen rakennettu. 

Jos haluat lukea vielä ihan vähän hehkutusta, joka ei oikeastaan edes enää välttämättä liity varsinaisesti tähän kirjaan, siirry postauksen osaan 7.
Jos tuli kiitos jo ihan selväksi, siirry seuraavaksi postauksen osaan Loppu.

O S A  7 : Osallisuuden ja immersiivisyyden toivoisi olevan sitä jotain, joka voisi niin sanotusti pelastaa myös tulevaisuuden kirjallisuuden ja taiteen. Siinä on jotain koukuttavaa, pelillistäkin. Kun et olekaan vain passiivinen vastaanottaja, vaan pääset aidosti kokeilemaan ja tekemään, olet mukana maailmassa ja huomaat antavasi sen pieniä kauneusvirheitäkin anteeksi, koska kerrankin saat tehdä jotain. Kokemus on sinun käsissäsi, ei vain sen joka sinulle jotain on antanut koettavaksi. Ja silti se on sen kokemuksen tarjoajankin. Välillä, täysin ajatuksenvirtaisena sivuhuomautuksena nyt sanoen, tuntuu, että osallisuuden ajatellaan olevan jotain, joka siirtää vastuun kokonaan tekijältään pois, antaa sen vain osallistujille. Mutta eihän se ole osallisuutta, se on ihan vain laiskuutta. Ja siihen Pohjola ei todellakaan kirjansa kanssa syyllisty, sillä hän on saanut kasaan sen verran mainion paketin, että sen varassa pärjää myös osallistettava. Ilman tuota työtä lopulta meidän pitäisi kirjoittaa teoksemme itse, ja mitä osallisuutta se nyt olisi. Ei ainakaan sitä, mikä idealistinen tausta-ajatus taitaa olla. Siirry seuraavaksi postauksen osaan Loppu.

L O P P U : Päädyit tähän osioon mitä kautta tahansa, voidaan Pohjolan tapaan kiittää osallistumisesta ja kaikenkattavasta lukemisesta. Voit myös palata alkuun ja tehdä valintasi uudelleen, kokeilla miltä tuntuu asennoitua kirjaan toisella tavalla, ja katsoa vaikuttaako se haluusi tarttua tähän itsekin. Tai vaikka jakaa siitä jo omia ajatuksia, jos sellaisia olet ehtinyt kerryttämään. Niin tai näin, onhan tämä omalla kunnianhimoisella tavallaan kyllä mitä mainioin tapa välillä lukea. Ja poistua niiltä kaiken maailman aluilta, joissa nyt mukavinta on. Pohjolaa ei ainakaan rohkeudenpuutteesta voi syyttää, joten ehkä minäkin menen, ja luen vielä kerran kiellon päälle yhden tarinapolun jälleen alusta. Tämä kirja kun ei ainakaan kesken pääse loppumaan.

Helmet-haaste 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan

24 kommenttia :

  1. Mahtavasti kirjoitettu arvio ja äärimmäisen mielenkiintoisen oloinen kirja. Rakastin lapsena noita satuja, joissa sai itse vaikuttaa tarinan kulkuun, joten tähän on ihan pakko jossain vaiheessa tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja, ja sellainen joka ei yhdestä lukukerrasta loppuun kulu. Annoin omanikin jo eteenpäin lainaan, mutta tämän voi aloittaa niin lukemattomia kertoja alusta, että takuulla tulee vielä palattua sen pariin useampaankin otteeseen. Suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan. :)

      Poista
  2. Hieno arvostelu! Pakko arvostaa tyylillistä valintaa.

    VastaaPoista
  3. Vau! Siis arviotasi.

    Olen aika innoissani kirjan rakenteesta ja immersiivisyyden ajatuksesta. Muistan lapsuudestani vampyyrikirjan, jossa oli vähän tätä ideaa. Pohjolalla toki kirjan aihe ja varmasti myös teksti on syvempää ja parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä, tämä oli todella pidemmälle viety ja hienommin toteutettu kuin ne lapsuudessa viehättäneet satukirjat! Koukuttava kaiken kaikkiaan!

      Poista
  4. Oho, mikä arvio! Kyllä olet tämän parissa puurtanut, oli ensimmäinen ajatukseni. :) Kirjasta jäi nyt mieleen tunne, että ehkä ei ole kuitenkaan minun juttuni, vaikka olin niin aluksi ajatellut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joistain kirjoista on vain hurjan helppo kirjoittaa, tämä kuuluu ehdottomasti siihen kastiin! Välillä puurtamisen takana on kaikkein lyhyimmät postaukset, joiden kanssa oma ajatuskin menee solmuun. :) Inspiroiva kirja tämä, monella tapaa!

      Poista
  5. Hieno arvio! (Vaikka huijasin vähän ja luin suoraan alusta loppuun.) Täytyy linkata tämä oman arvion loppuun, moni juttu on sinulla paljon paremmin sanottu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huijaaminen täysin ok, tosin se ei ehkä Pohjolan kirjan kanssa taitaisi toimia? :D kiitos!

      Poista
  6. Minun pitää tulla lukemaan tämä kunnolla uudelleen, kunhan olen itse lukenut (/kokenut) kirjan (tuolla se vilkuttelee lukupinossa). Nyt en halunnut liikaa vaikutteita omaan lukemiseeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta tulee kyllä varmasti varsin kirjavat vaikutteet ja tulkinnat, eniten taitaa olla niistä omista hahmovalinnoista kiinni mihin ja miten minnekin päätyy. :)

      Poista
  7. Miten nerokas arvio! Odottelen Pohjolan kirjaa kirjastosta. Tuo pelillisyys kiinnostaa kovasti, mutta pelkään että petyn sen toimivuuteen. Minäkin olen lapsena lukenut pelillisiä kirjoja, joissa vaihtoehtojen valitsemisen lisäksi taisteltiin pahiksia vastaan heittämällä noppaa. Se oli todella koukuttavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan kyllä mielenkiinnolla miten muut tämän kokevat, hirveästi ei ole vielä ehtinyt arvioita tulla vastaan. Toivottavasti tykkäät, ajatuksiasi ainakin tästä haluan kyllä lukea! :)

      Poista
  8. Wau, immersiivinen arvio! Lainasin kirjan juuri kirjastosta ja odotan innon ja inhon sekaisin ajatuksin sen lukemista. Onkohan minusta siihen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että on, ja saahan tämän kuitattua luetuksi vaikka vain muutamallakin tarinalla, jos siltä tuntuu! :D

      Poista
  9. Oho! Olipa erikoista!

    Tyylillisesti tällaista kirjaa en olekaan lukenut aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole tällaisia hurjasti tullut vastaan, mutta harvassa joukossakaan Pohjola ei kyllä kalpene. :) Eikä voi ainakaan kunnianhimon puutteesta syytellä!

      Poista
  10. Oh yes! Mahtava postaus. Tämä kirja poltteli muakin jossain vaiheessa, mutta nyt olen hukkumassa kirjoihin, joten on pakko tämän lukemista lykätä. Sun postauksesta saa hyvän kuvan siitä, mitä on tulossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja haha, ymmärrän! Tämä on kuitenkin helppo ja nopea välipala, jos joskus kaipaa kepeämpää luettavaa muiden väliin. :)

      Poista
  11. Vau! Olipa hieno ja aiheeseen sopiva tapa käsitellä kirjaa. Pohjola on ollut minulla jo pitkään mielenkiinnon kohteensa, mutta en ole saanut aikaiseksi tarttua yhteenkään kirjaan. Tämä uusienkin herätti kiinnostukseni heti kun siitä kuulin, lapsena immersiivisyys houkutti erityisen kovasti. Joten nyt olisi viimein aika tutustua Pohjolaan lähemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, sekä tämä että 1827 olivat molemmat varsin viihdyttäviä ja kunnianhimoisia teoksia! :)

      Poista
  12. Olitpa todellakin rakentanut hienon postauksen!
    Minä olen nyt perehtynyt tältä erää sisällissotaan riittävästi, sillä muut historia-aiheet kutsuvat. Tällainen immersiivinen malli on tosi mielenkiintoinen ja saattaa tuoda uusia lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ymmärrän täysin, tosin tässä taitaa toteutus tulla kuitenkin aiheensa edelle niin paljon, ettei ehkä varsinaisesti sisällissotamaailma se päällimmäinen ajatus tämän kanssa olekaan.

      Poista