torstai 8. maaliskuuta 2018

10 + 5 NAISTENPÄIVÄN KIRJAVINKKIÄ



Ihanaa kansainvälistä naistenpäivää kaikille kanssasisarille ja sisarmielisille! Tänään on hyvä päivä paitsi aloittaa jokin aivan mahtava naisen kirjoittama kirja, tai vaikkapa hypätä Katrin blogin puolella mukaan ihanaan Prinssoja ja astronautteja -lukuhaasteeseen tai sitten ihan muuten vain nostaa esiin upeita taiteilijoita, jotka tekevät naisilta naisille. Tai oikeastaan naisilta ihan kaikille, emmehän toki jumiudu ajatukseen, että vain toiset naiset voisivat lukea tai nauttia toistensa tekemästä kulttuurista ja taiteesta. Sen kunniaksi listasin tännekin lukuvinkkejä, ihan kaikille.


N A I S I L T A  N A I S I S T A 

Minna Canth : Köyhää kansaa Tämä klassikko lienee kuulunut monen lukulistalle jo kouluaikoina, mutta jos olet onnistunut ohittamaan sen kuten minä, korjaa tilanne pikimmiten. Maamme ensimmäinen feministi ja mahtava kirjailija todella kuvaa sen vähemmän nähdyn kansanosan murheita ja arkea sellaisella voimalla, ettei näiden kirjojen uskoisi olevan yli sadan vuoden takaa. 

Anna-Kaari Hakkarainen : Kristallipalatsi Hakkarainen kirjoittaa maailmasta, jonka lähtökohtaisesti kai katsotaan olevan naisille, ja mikä on naisille, on toki stereotypisissä ennakkoluuloissa hömppää. Blogimaailmaan sijoittuva romaani on kuitenkin kaikkea muuta, se on herkkävireinen kuvaus täydellisyyden illuusiosta, korkeammalle tähtäämisestä ja paineista täyttää tietyt odotukset tuoreine pioneineen pellavalakanoiden keskellä. Kirja onnistui yllättämään minut täysin, ja tämä olikin yksi parhaita kotimaisia muutaman vuoden takaa.

Soili Pohjalainen : Käyttövehkeitä Niin ikään muutaman vuoden takaa on myös Pohjalaisen esikoinen, reteän kipeä kuvaus isän ja tyttären suhteesta, käytännöllisistä tehtävistä, kun isä yhtäkkiä kuolee. Tietynlainen sukupolviromaani, mutta myös taitava ja lämmin tarina kasvamisesta ja itsekseen tulemisesta. Tämän soisi edelleen tulla luetuksi. 

Joan Didion : Iltojen sinessä Asioita, joista kirjoitetaan vähän: vanheneminen, ja etenkään naisten vanheneminen. Didion tarttuu aiheeseen terävästi, vaikka toki kirjan pääteemana on myös tyttären menetyksen aiheuttama tuska, suru siitä, ettei pystynyt toista kannattelemaan vaikeuksien yli. Hurjan taitava kirja kirjailijalta, jolta haluaisin ehdottomasti lukea itsekin pian lisää. 

Terhi Törmälehto : Vaikka vuoret järkkyisivät Haikean kaunis tarina Kolumbiasta ja Kajaanista, kahdesta maailmasta, joista kumpaakin yhdistää kuitenkin rakastetuksi tulemisen halu. Voimakas esikoinen käsittelee uskontoa upeasti, ja jättää jälkeensä hyvin vahvan, eteläamerikkalaisen tropiikin tuoksun.

Helmi Kekkonen : Suojaton Uskomattoman kaunis ja herkkä tarina erilaisuudesta, ja siitä, saako tässä maailmassa edes lainkaan toisenlainen olla. Äidin ja tyttären suhde on kipeä, välillä lohdutonkin, mutta taustalla on niin kaunis lupa hyväksyä toinen, nähdä hänet sellaisena kun hän aidosti on. Ihana, ihana kirja.

Minna Rytisalo : Lempi Lempi ei liene juurikaan esittelyä kaipaa, sen verran paljon se on blogi- ja mediatilaakin saanut. Jos kuitenkin se edelleen on lukematta, suosittelen siihen tarttumaan, sillä se on harvinaisen lahjakas ja omaääninen romaani naisesta, Lempistä, joka ei itse ääneen pääse. Tämä kirja on kaikki hehkutuksensa ansainnut.

Yaa Gyasi : Matkalla kotiin Yksi viime vuoden odotetuimmista käännösuutuuksista oli ehdottoman hieno tarina sukupolvista, riistosta ja oman kunnian sekä paikan löytämisestä. Kohtalo repi sisarukset täysin toisille puolille maailmaa, mutta kaunis tarina kietoo heidät hienosti yhteen. Tarina, jonka ei soisi katoavan.

Lucia Berlin : Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia Upean omaääniset novellit kuuluivat ehdottomasti viime vuoden laadukkaimpiin lukukokemuksiin. Berlin kirjoittaa niin voimakkaasti ja tarkkanäköisesti, että nämä tarinat eivät yhdellä lukukerralla loppuun kulu. Onnea on saada odotella tämän kokoelman toista puolikasta vielä tänä vuonna julkaistavaksi.

Alison Bechdel : Äideistä parhain - koominen draama Bechdelin tarina äitisuhteesta on vaikuttava, monikerroksinen ja äärimmäisen kiinnostava. Itselleni se kasvoi hyvin henkilökohtaisiin mittasuhteisiinkin nähden valtavaksi, mutta siitäkin huolimatta sitä uskaltaa suositella muillekin. Sarjakuvaromaanien parhaimmistoa, sopii siis myös #lukemattomatnaiset-haasteen useampaankin kohtaan, naisten tekemään sarjakuvaan tai omaelämäkerralliseen teokseen.


+
v i i s i k k o,  j o t k a 
m u u t t i v a t  m a a i l m a a n i


Mitkä teidän lähiaikojen naisten kirjoittamia lempikirjojanne ovat olleet? 

JA PST! Olettehan huomanneet tämän Sankaritarinoita tytöille -saitin, jossa ideoita maamme omista supermimmeistä, joiden tarina ansaitsee tulla kuulluksi hieman Kapinallisten tyttöjen iltasatukirjan tapaan? Aikaa on vielä tämän kuun loppuun saakka ehdottaa omaa sankarinaista mukaan kirjan suomalaisversioon, ja lisäksi sivuilta löytyy linkki kirjan joukkorahoituskampanjaan. Vaikka hieman olenkin allergisoitunut lähiaikoina tälle sankaripalvonnalle ja ihmisten jalustalle nostamiselle, odotan mielenkiinnolla projektin lopputulosta, sormet syyhyää jo päästä siihen käsiksi ja ehkä keskustella siitä täällä blogissakin! Käykää tekin ehdottomassa niitä hienoja naisia, joiden tarina ansaitsee tulla kuulluksi. 

6 kommenttia :

  1. Sain muutama päivä sitten luettua loppuun Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman Haru, pieni saari -teoksen. Oli upea! Ja ne kuvat vasta upeita olivatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin minulla vielä Tovelta lukematta. :)

      Poista
  2. Hienot vinkit! En tosin ole lukenut näistä yhtään, mutta Bechdel ja Strömquist ovat sentään tuttuja muista kuin listaamistasi kirjoista. Canthia varmaan *pitäisi* kokeilla, mutta jotenkin mulla on jonkinverran ennakkoluuloja hänen teoksiaan kohtaan... Hubaran kirja minulla on lukulistalla, se on yksi niitä viime vuoden kirjoja joiden lukemattomuutta suuresti harmittelin Blogistanian-äänestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin itse tuon Köyhää kansaa -teoksen lähes yhdeltä istumalta äänikirjana, se oli vaikuttava. Ja toimi ainakin hurjan hyvin niin! Ja ihana että Hubara on, sitä toivon ehdottomasti kaikkien lukevan!

      Poista
  3. Kiitos Laura! Ihana huomata, että Käyttövehkeitä muistetaan vielä. Tämä oli hieno uutinen ja päätös kolmen viikon mittaiselle Lapin reissulle. Sanojesi siivittämänä voi huomenna lähteä kotiin erityisen hyvällä mielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että ilahdutti, kirjasi todella on sellainen, jolle lukijoita edelleen toivoisi. :)

      Poista