sunnuntai 5. marraskuuta 2017

ELENA FAVILLI & FRANCESCA CAVALLO : ILTASATUJA KAPINALLISILLE TYTÖILLE

ELENA FAVILLI & FRANCESCA CAVALLO : 
ILTASATUJA KAPINALLISILLE TYTÖILLE
200 s.
S&S 2017
Alkuteos: Good Night Stories for Rebel Girls: 
100 Tales of Extraordinary Women (2016)
Suomennos: Maija Kauhanen
Arvostelukappale

Kun keväällä selailin syksyn kirjakatalogeja, ehdottomasti suurin kiinnostukseni heräsi syksyllä julkaistavaa Kapinallisten tyttöjen iltasatukokoelmaa kohtaan. 100 suurta naista ja 60 eri kuvittajan upeat teokset jokaisesta, voisiko tässä vaiheessa hurjasti parempaa toivoakaan?

"Tuli mitä tuli, älä pelkää vaikeita hetkiä.
Niistä syntyvät parhaat asiat.
-Rita Levi Montalcini"

Favilli & Cavallo ajattelivat, että maailma on liian täynnä satuja, joissa nainen on olemassa vain suhteessa mieheen, ja istuu sankarin paikan sijaan taustalla, nostamassa heidän itsetuntoaan ja osoittamassa miehen aidon paikan perheen ja yhteiskunnan päänä. Johan tuo kuvio nähdään Disneyn prinsessaelokuvissakin, jossa kuka tahansa prinsessa seikkailuistaan huolimatta elää vain ajatukselleen prinsisstä, siitä valkoisella ratsulla pelastavasta, ja oli tuo random suutelija sitten kuka tahansa prinssiasemaan päässyt höppänä, jonka luonteella tai muullakaan suurinpiirtein merkittävällä ei ollut mitään väliä, hänen kanssaan eletään aina elämä onnellisena loppuun saakka. Tuohon tarpeeseen tämä lastenkirjailijakaksikko päätti vastata, ja he perustivat joukkorahoitushankkeen, jonka 20 025 osallistujan turvin he saivat rakennettua tämän satukirjan, sen, jossa naiset kerrankin ovat pääosassa.

Kirja esittelee 100 upeaa naista aina ennen ajanlaskun ajoista vuonna 2007 syntyneeseen transtyttöön. Kattaus on ihailtavan monipuolinen, kuvitus on uskomattoman upea ja idea kirjasta tulee todella tarpeeseen. Ajattelin ensin, että olisin mielummin lukenut kymmenestä supernaisesta pitkän tarinan kuin sadasta lyhyen, mutta lopulta juuri tuo valtavan suuri kattaus ja pintaraapaisut jokaisesta naisesta toimivat kuitenkin paremmin, toivat sanomaa perille siitä, että meillä on tosiaan ollut vahvoja, rohkeita, kapinallisia ja upeita naisia pitkin maailmanhistorian rinnallamme. Kirjan rakenne ja tarinat toimivat, ainakin siihen asti, kun sitä lukee vain ilolauluna upeille naisille, niille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa.

Mutta koska minä olen kaikessa pohdinnassani minä, on kaikessa aina mutta.

Näitä kun nimittäin voi lukea myös hieman syvemmin kuin vain ilolauluna, ja yhtäkkiä tuossa kauniissa kappaleessa onkin pieni riitasointu. Nimittäin vaikka 100 upeaa, ehdottomasti tarinansa ansainnutta naishahmoa esitelläänkin vaikuttavasti, on tarina harmillisen usein aina sama: miehet/yhteiskunta eivät uskoneet, että hän voi, mutta hän voikin. 

Eli jälleen kerran, naiset ovat olemassa suhteessa miehiin sekä miehiseen yhteiskuntaan ja sen odotuksiin. Tavallaan voisi sanoa, että tietysti, ovathan kaikki olemassa suhteessa toisiin, jos asiaa haluaa oikein halkoa. Mutta kuinka usein tarinoiden miehet ovat olemassa suhteessa naisiin? Kuinka usein heidän tarvitsee pohtia voiko heistä tulla ihan mitä ikinä tahansa? Pintaa syvemmin rapsuttaen kun tuntuu, että jälleen kerran lapsille tarjotaan sitä yhtä ja samaa tarinaa: perusajatus on, että naiset eivät voi, mutta jos oikein taistelee, niin kyllä kapinallinen ehkä sittenkin saattaa! Kunhan olet tarpeeksi rohkea ja vahva, niin taivaat aukeaa, mutta tavallisten tyttöjen paikka on silti edelleen siellä, missä tyttöjen paikka nyt on.

Kukaan ei esimerkiksi uskonut, että Hilary Clinton voisi olla presidenttiehdokas, mutta Clinton sanoi, että "tytöstäkin voi tulla", ja hänestä tuli. Ja samalla hän taas asetti kielen voimalla presidenttiyden lähtökohtaisesti miehen tehtäväksi. Frida Kahlokin oli taiteilijana kantaaottava, monipuolinen ja upea, ja silti hänen alle sivunmittaisessa luvussaan yksi Kahlon elämän merkkipaaluista näytti olevan naimisiin meneminen, eli tadaa, oman prinssin löytäminen. Nyt hänellä on mies, joten Kahlokin oli viimein kokonainen nainen. Puhumattakaan siitä, että Williamsin sisarusten tarina alkoi siitä, että olipa kerran mies, joka myi tacoja heidän harjoitustenniskenttänsä lähellä, ja päättyi siihen, että tyttöjen isä ja tämä satunnainen tacosetämies tulivat ylpeiksi. Niin kenen tarina tämä nyt sitten olikaan?

Yhteiskunta rakentuu kielen ja tarinoiden varaan, siinä Favilli & Cavallo ovat ehdottomasti oikeassa. Ja siksi minä olisinkin odottanut tältä kirjalta hieman enemmän. Se on toki jo paljon, ja sen kuvaukset ovat upeita, esille nostamat naiset ehdottoman tärkeitä, 1990-luvulla syntyneistä keksijöistä poliitikkoihin, mikä on ihan mieletöntä. Mutta silti, silti olisin toivonut, että tämä olisi ollut ajatusketjussaan himpun pidemmällä, himpun terävämpi ja himpun rohkeampi. Olisi toivonut, että  tausta-ajatus ollut enemmän tasa-arvossa, eikä naisissa, jotka pärjäsivät miesten maailmassa. Sillä sanoessaan, että "tyttökin voi olla" / "poikakin voi olla", on tehtävä asetettu alunperin sen toisen sukupuolen omaksi. Ja näin vahingossa vahvistetaan sitä, mitä kuviteltiin vastustavansa. 

Joten pieni pyyntö. Seuraavan kerran kun teette satukirjaa kapinallisille lapsille, jotka viisveisaavat sukupuolirooleista, tehkää se kaikille. Opettakaa tytöille, että he voivat olla poikien rinnalla ihan mitä tahansa ja opettakaa pojille, että he voivat olla tyttöjen rinnalla ihan mitä tahansa, ilman, että ovat automaattisesti suhteessa sitä toiseen sukupuoleen. Ottakaa mallia Peppi Pitkätossusta, joka ei ole millään tavalla olemassa suhteessa miessukupuoleen, vaan suhteessa omaan itseensä. Ja tehkää tarina, jossa oletusarvo ei ole se, että nainen on miehen alla. Olkaa oikeasti kapinallisempia, sukupuoleen katsomatta.

Helmet-haaste 2017: 22. Kuvitettu kirja

38 kommenttia :

  1. Jälleen kerran ihailen sun terävänäköisyyttä ja tekstinlukutaitoa. Mä luin tätä väsyneenä iltaisin, ilolauluja tytöille ja naisille. Mutta "Niin kenen tarina tämä nyt sitten olikaan?", sä onnistut pureksimaan kaiken ja summaamaan asiat niin hienosti, että välillä tuntuu, että miksi ees ite yritän kirjoittaa. Oon niin kiitollinen, että kirjoitat ja että voin yrittää oppia itsekin paremmaksi. Kiitos Laura <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tiedätkö Katri toivoisin, että osaisin ihan vain lukea näitä kirjoja, nauttia kauniista ideoista, enkä aina kompastua jokaiseen epäkohtaan, joka vastaan tulee. :D Tässäkin oli hurjasti hyvää ja ihanaa, ja sellaisenaan tästä todellakin saa pitää, kovastikin!

      Poista
    2. Joo ymmärrän tuskan! Yhdessä vaiheessa tuntui, että luin kirjoja vaan "mitä tästä voi kirjoittaa blogiin"-lasien läpi, mikä söi uppoutumista ja tarinasta nauttimista paljon. Siksi en etukäteen päätäkään, kirjoitanko vai en! Pysyy se pääasia, eli lukeminen, kivana<3

      Poista
  2. Hieno analyysi! Olisipa kiinnostava itsekin kurkistaa tähän teokseen: se on taatusti tarpeellinen, mutta on tosiaan oltava tarkkana, etteivät naisten tarinat määrity vain miehisyyden kautta. Saatan itse vierastaa hieman sitäkin, että naiset aina voisivat - eiväthän he voi, vaikka kuinka haluaisivat. Miten puhua lapsille siitä, miten paljon sukupuoli tai muu seikka voi vähentää mahdollisuuksia. Lapset pitää saada uskomaan parempaan tulevaisuuteen mutta yhtä tärkeä on ymmärtää sitäkin, mistä tasa-arvo syntyy ja miksi se ei aina toteudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kerronta on ollut vuosisatoja hieman kärjistäen vain yhdentyyppistä, maskuliinista ja heidän kauttaan kerrottua ja koettua, on toki aikamoisissa haasteissa, jos sellaisesta yrittää pyristellä irti. Sitä ei aina huomaakaan, mihin kaikkeen se patriarkaalisuus on ulottunut. Mutta tosiaan on todella mielenkiintoinen keskustelu pohtia sitä, missä vaiheessa lapselle tulee kertoa epätasa-arvoisuudesta, sen lähtökohdista ja siitä työstä, mitä sen tasoittamisen eteen tulee tehdä, ja missä vaiheessa ihan vain valaa uskoa siihen, että kaikki pystyvät kyllä. Sillä eihän se aina niinkään mene, ja toisten täytyy edelleen ponnistella kaksinkertainen määrä siihen, mitä jotkut saavat suurin piirtein valmiiksi eteen kannettuina.

      Poista
  3. Minua on kiinnostanut tämä kirja niin kauan kuin olen tiennyt sen olemassaolosta. Kyllä minä tähän vielä joskus tartunkin, mutta on hienoa, ettet lukenut kirjaa niiden kuuluisien vaaleanpunaisten silmälasien läpi. On tosiaankin surullista, että naisista kertovissa tarinoissa tunnutaan aina sortuvan tähän samaan sudenkuoppaan, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Ehkä vielä joskus saamme Peppi Pitkätossun seuraajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, ja sen kerronnan rikkomisessa on vielä paljon tekemistä. En kuitenkaan täysin halua tätä kirjaa lytätä, sillä se on tärkeä avaus tälläkin kentällä, tuntuu vain hieman nurinkuriselta, että on vuosi 2017 ja NYT se avaus sitten tehdään. Jos tämä olisi kirjoitettu tällaisenaan 20 tai vaikka kymmenenkin vuotta sitten, se olisi ollut kyseenalaistamattomammin paikallaan.

      Poista
  4. Kuulostaa kerta kaikkiaan kannatettavalta projektilta, mutta "ostan" myös kritiikkisi. Haluaisin autenttista palautetta lapsilukijoilta, nimittäin teos vaikuttaa myös aika raskaalta ja temaattisesti itseään toistavalta. Täytyypä käydä kirjakaupassa kuikuilemassa tätä, niin sen jälkeen osaan sanoa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsipalaute olisi kyllä hurjan mielenkiintoinen! Jos olisin vielä itse eskarissa töissä, lukisin tämän lapsille ihan ehdottomasti, muutamia kohtia hieman muutellen tai väliin jättäen. Olisi hurjan mielenkiintoista tietää, mikä heille tästä päällimäiseksi mieleen jää. Tarinat olivat sen verran lyhyitä pintaraapaisuja, että ainakaan itselle se ei lainkaan raskas ollut, mutta tiedä sitten miten näin lyhyet oikeasti lasten kanssa toimisivat. Ainakin keskustelua tämän avulla saisi mielettömän hyvin aikaiseksi. :)

      Poista
  5. Hienosti kirjoitat! Ehdin jo innostua tästä kirjasta, mutta sitten tuli se "mutta". Jostakin viime aikoina olen miettinyt juuri tätä tematiikkaa, sitä, että naiseus esitetään suhteessa mieheen ja ärsyyntynyt siitä koko ajan enemmän. Kun ajattelen omaa maailmankuvaa ja millaisessa ympäristössä olen saanut kasvaa, ei minua ole, eikä itseni ole tarvinnut määritellä minuutta sillä tavoin. Sellaisia tarinoita haluaisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muttani takia ainakaan kokonaan hylkää, on tämä edelleen ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokoelma! Tän kompastuskivet onkin monella tapaa oikeastaan lähinnä vain merkki siitä, miten rakenteellista ja syväänjuurtunutta patriarkaalinen kulttuuri oikeastaan on, ja sen kyseenalaistaminen vaatii niin syvää metatason ajattelutyötä, ettei siinä oikeastaan kukaan varmaan täydellinen voi olla. Mutta kyllä, tilausta vielä paremmalle, sukupuolen kautta määrittelemättömälle lastenkirjallisuudelle todella olisi enemmän!

      Poista
  6. Mahtava kirjoitus. Eli jotenkin niin, että tässä kirjassa elämässään pitkälle päässyt ja onnistunut nainen on kuitenkin poikkeustapaus. Jos on ihan hirmu ahkera ja sinnikäs, niin sitten saattaa ovet aueta. Hmmm. Kuten tuot esiin, on tämä asetelma lähtökohtaisesti ongelmallinen, koska se vahvistaa niitä rakenteita, joita pitäisi purkaa.

    Olen ajatellut, että ostaisin tämän tyttärelleni joululahjaksi, mutta täytyy nyt vielä miettiä, kun teoksen piiloviesti (ja onko se edes niin piilo) näyttää kääntyvän itse tarkoitusta vastaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin hienosti tiivistit tämän ihan vain postaukseni perusteella! Olen jotenkin todella ristiriitaisissa fiiliksissä tän kirjan kanssa, sillä tavallaan se on aiheeltaan niin tärkeä, ettei sitä tekisi mieli ampua alas, mutta sitten taas toisaalta, jos tästä aiheesta lähdetään kirjoittamaan niin kuin siitä on kuitenkin aina kirjoitettu, en osaa olla yhtään vähemmän kriittinen. Ehkä sitä on kirjoitettu eri lähtökohdista kuin itse olisin toivonut, ja ehkä se on suunnattu vähemmän kriittisille lukijoille, sille "suurelle yleisölle", joka ei automaattisesti ajattele kaikkea feminismin kautta, mutta niinkin se vain tosiaan vahvistaa jo olemassa olevaa, eli ainakin jollain tasolla tekee karhunpalveluksen pyrkiessään hyvään.

      Mutta jos vain käsiisi tämän saat jostain, suosittelen selailemaan ja tutustumaan itsekin lisää. Toivoton tapaus tämä ei ole, mutten oikein itsekään tiedä minkä ikäisten kanssa tätä oikeasti kannattaisi lukea.

      Poista
    2. Mulle tulee tässä nyt vähän tuo Toinen tuntematon novellikokoelma mieleen, jossa oli tarkoitus kertoa naisten tarinat mutta vähintään joka toinen novelli kertoo niistä miehistä siellä sodassa, että mitä niille siellä tapahtuu ja miten se sitten vaikuttaa niihin naisiin.
      Ja jos teos on lähtökohtaisesti suunnattu ei-kriittisille lukijoille, on siinä jotain aika masentavaa, että toivottavasti kukaan ei huomaa ettei tämä nyt ihan niin tasa-arvoinen kirja ollutkaan.

      Mutta, tosi hieno ja tärkeä sun teksti (ja luku), luen tämän lähiaikoina tyttären kanssa, katsotaan miten käy.

      Poista
    3. Helmi, odotan hurjasti muidenkin ajatuksia tästä, vähänlaisesti vielä on blogimaailmassa näkynyt! On tosiaan vähän halpamaista mennä mistä aita on matalin, ja toivoa, että se uppoaa valtaporukkaan, mutta tän kirjan englanninkielisiä arvioita luettua sitä se todella on tehnyt.

      Ja äh, olin jotenkin ajatellut, että tuo Toinen tuntematon olisi ollut aidosti naisnäkökulmaisempi. Se keskustelu jo elokuvan ympärilläkin, "no anteeks kun Linna ei kirjoittanut tarinaansa naisia", on taas ollut aika raivostuttavan yksinapainen ja marttyyrimainen, olisin odottanut, että novelleilla olisi edes jonkinlainen vastaus tähän ollut.

      Poista
  7. Olipa kiinnostava teksti ja kritiikkisi pidän mielessä, kun tämän luen. Koska lukea aion, tai ainakin tutustua. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue, ehdottomasti, aika monienkin pitäisi, sillä jokaikinen näistä sadasta naisesta ansaitsee oman tarinansa tulevan tutuksi!

      Poista
  8. Tämä kirja kiinnostaa kovasti! Ikävää, että siitä löytyy kuitenkin syvälle juurtuneita käsityksiä siitä, mitä nainen voi tai ei voi tehdä. Yritin miettiä syytä. Onko tämä sitten tsemppikirja tytöille? Jos yhteiskunta tai miehet eivät usko tytön/naisen kykyihin niin silti pitää uskoa itseensä ja ponnistella omien unelmien eteen ja lopulta saavuttaa ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sitä, ja muistutus siitä, kuinka moni suurnainen on pystynyt tekemään mitä merkittävämpiä asioita, vaikka ovatkin "vain naisia". Mutta pitääkö tytöille erikseen terottaa sitä, että miehet ja yhteiskunta eivät usko heidän kykyihin, eikö ennemminkin miehille ja yhteiskunnalle pitäisi terottaa, että kaikkien kykyihin uskotaan? :)

      Poista
  9. Täytyisi itsekin vihdoin lukea tämä, tuolla se odottelee pinossa. Ja ihailtavaa pohditaa kirjaan liittyen!

    En voi kuin allekirjoittaa tuota "tyttökin voi olla" lausetta ja sen jonkin sortin vaarallisuutta, asettaahan se tietyn ennekko-odotuksen siihen, kenen todellisuudessa kuuluisi tehdä mainittua roolia. Oli kyseessä sitten lääkäri, presidentti tai astronautti.

    Samaan aikaan täytyy kuitenkin vähän kiitellä sitä, että näitä naisia ja tyttöjä on edes nostettu pinnalle. Omalla alalla kuulee vähän liian usein sitä, ettei naisia saisi väkisin yrittää nostaa "suurmies"asemaa historiassa, koska heitä ei vain yksinkertaisesti ole. Yritä siinä sitten kertoa esimerkkejä, kun ei niitä itsekään perehtymättä noin vaan keksi... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ehdottomasti totta, ja jotenkin pysäyttävää kuulla, ettei naisia saisi "väkisin" nostaa, sillä sehän juuri johtaa siihen vääristyneeseen kuvitelmaan, ettei heitä ole. Heistä on vain aika systemaattisesti vaiettu, tämäkin kirja toi esiin esimerkiksi ensimmäisen naispuolisen Faaraon kohdalla sen, miten häntä on systemaattisesti yritetty pyyhkiä pois historiankirjoista, ihan vain koska hän on nainen, ja eihän nainen voi hallita.

      Tämän kirjan ehdoton ansio onkin sen monipuolisuus, tuntuu, että nopeasti katsottuna tässä on naisia aloilta kuin aloilta, ja ihailtavan moni lopulta kuitenkin on myös kerrottu niiden omien saavutustensa kautta, ei aina miesnäkökulmasta tai miesten vastustuksen kautta. Kun tämä linja olisi pitänyt kautta kirjan, olisi tämä ollut lähes täydellinen. :)

      Poista
  10. Hyvin analysoitu. Mikäli tarinan ytimenä on, että tyttö(kin) voi tehdä jotain, ollaan vielä kaukana tasa-arvoisesta ajattelusta. Silti lienee edelleen tarpeen myös nostaa tyttöjen saavutuksia, jotteivat häviä ja pysy siellä samassa piilossa kuin historian aikana. Vielä ei olla edes siinä, että tuo kävisi tarpeettomaksi. Toki mielellään sitten muuten kuin suhteessa miesten hyväksyntään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aivan ehdottomasti tulee nostaa, sitä en missään nimessä halua vähätellä tai piilottaa sen alle, että se tehdään väärin. Sen kanssa vaan jotenkin on sitten erityisen tarkkana, toivoisi jotain täydellisyyttä hipovaa, kun aihe ei lainkaan ole samantekevä. :)

      Poista
  11. Minua on kiinnostanut tämä kirja kovasti siitä saakka, kun siitä (aika hiljattain) kuulin, ja se on lukulistallani. Nyt muutuin epäileväksi teoksen suhteen, koska analyysisi on niin tarkkanäköinen ja ilmiselvästi asianmukainen. Oivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunpalvelus karhunpalvelukselle! Mutta toisaalta nyt epäilevistä lähtökohdista voisi olla ihan hyväkin lähteä tätä lukemaan, saattaa saada vielä vaikka positiivisen yllätyksen. :)

      Poista
  12. No hitsi mikä analyysi! Minä ostin tämän kirjamessuilta, mutta en ole vielä ehtinyt lukea ja näillä univajeaivoilla en olisi kyllä tuollaisia piiloja huomannut (vaikka myönnettäköön, että tacosetämies nauratti nyt kovasti). Todella, todella harmi jos tekstiin on kuitenkin eksynyt tätä kuitenkin ja tyttökin voi -ajatusta. Ehkäpä kotimaisessa versiossa sudenkuopat on osattu kiertää, sellainen nimittäin pitäisi olla tulossa ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne piilot on jotenkin niin syvällä rakenteissa, että itseltäkin menee varmaan vähintään puolet jatkuvasti ohi. Mutta ehkä tässä tuleekin se tärkein oppi, että lapsillekin luettaessa kirjan pitäisi olla itselle jo ennalta tuttu, jotta sen mahdollisista ongelmakohdista voisi, jos nyt ei sensuroida, niin ainakin virittää syventäviä keskusteluita. Myönnän kyllä, että en itsekään kaikkia töissä eskareille lukemiani kirjoja etukäteen tuntenut, ja sen kyllä välillä aina huomasi.. :D

      Mutta ooh, minulta on tuo suomalainen versio mennytkin ihan ohi, kiitos kun siitä vinkkasit, pitää olla hereillä sen suhteen!

      Poista
  13. Aion kyllä tutustua tähän kirjaan jossain vaiheessa, ihan jo siitäkin ilosta, että saan sitten tehtyä oman tulkintani aiheesta.

    Minulla on vaikeuksia sellaisen "sinusta tulee ihan mitä vaan" -puheen ja -eetoksen kanssa, koska kuten ylempänä keskustelussakin todetaan, se ei pidä paikkaansa. On niin paljon syviä rakenteita ja syitä siihen, miksi kaikki eivät vain ole samalla viivalla, että on mielestäni väärin herätellä sellaisia ajatuksia lapsissa ja nuorissa. En minä ketään tai kenenkään unelmia ole tyrmäämässä, mutta aika usein on töissäkin saanut tehdä töitä (heh) ollakseen jonkinlainen järjen ääni ilman, että latistaa ja että kuitenkin samalla hoitaa oman virkavelvollisuutensa. Tämä nyt koskee ihan kaikkia sukupuolia, ei pelkästään tyttöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ehdottomasti kannattaakin, en missään nimessä ole halunnut sanoa, että tämä oma mielipiteeni ko. kirjasta olisi miläänlailla yleinen totuus, se on vain oma näkemykseni, yksi niistä monista, ja jokainen muodostakoon toki omansa itse. En halua, että kukaan jättäisi postaukseni takia tätä lukematta, ennemminkin haluaisin, että sitä sen lukemisen jälkeen mietitään vielä pidemmälle, niin tahtoessaan. :)

      Ja ihan ehdottoman hyvä näkökulma! Olet oikeassa, ja sait minutkin pohtimaan asiaa vielä hurjasti lisää, kiitos siitä. On haastavaa tasapainotella sen kanssa, miten ketäkin lasta ja nuorta kannustaa, vahvistaa samalla heidän omia vahvuuksiaan ja luoda uskoa minäpystyvyyteen, mutta olla kuitenkin asettamatta täysin epärealistisia tavoitteita. Yhteiskunnassa ihaillaan muutenkin jo liikaa sankareita ja ihanne-esikuvia, olisi jollain tapaa lohdullista kasvattaa lapsia myös ajatukseen siitä, että joskus (/oikeastaan lähes aina) se ihan vain tavallisuus ja omassa elämässä pärjääminenkin on niitä suurimpia sankaruuksia, jota elämänsä aikana kannattaa tavoitella.

      Poista
  14. Vou, täällä on nyt niin vakavaa ja moninäkökulmaista kommenttia, etten tiedä mitä sanoisin... En muista kirjaan kiinnittäneeni mitään huomiota katalogeissa, mutta ilmeisesti siihen pitäisi tutustua ennen kuin sanon yhtään enempää, kuin että sait kiinnostumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakavasta en tiedä, mutta keskustelusta kirjan ympärillä olen ehdottoman onnellinen. :) Kannattaa lukea ja tutustua lisää, ehdottomasti sen arvoinen kirja!

      Poista
  15. Hyvä idea, mutta ilmeisesti puolivillainen toteutus, joten saa jäädä lukematta. Minulla on joku vastaava 100 merkkinaista -teos ja siinäkin on isoimmalla Hillaryn kuva. Ostin sen hänen uusimman kirjansa tietämättä, että se taitaa olla melkoista katkeruutta, harmi. Maailma on täynnä upeita naisia, mutta maailma pyörii edelleen miesten ehdoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ja siksi tällaisten kirjojen kirjoittaminen ON tärkeää, eikä niitä kannata sen takia jättää lukematta, että ne eivät ole täydellisiä. :)

      Poista
  16. Tästä on ollut viime päivinä puhetta vähän siellä ja täällä ja katsantokannatkin ovat olleet ristiriitaisia. Itselläni hieman empivä kanta, mutta kenties jossain välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kanssa ei kuitenkaan onneksi mitään voi menettää, se antaa kyllä paljon, vaikka sen kanssa saakin olla tarkkana! Tärkeä ajatus tässä kuitenkin taustalla on, sitä ei soisi unohdettavan.

      Poista
  17. Kommenttini ei ilmeisesti tullut läpi, mutta piti vain sanomani, että tykkään teksteistäsi tosi paljon, kun bongaat kirjoista kaikenlaista mitä itse en olisi tullut millään ajatelleeksi. Yritän itsekin vähän avartaa ajatteluani:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus se on palkitsevaa, ja kaikkein parasta on kun niistä ajatuksista pääsee tällalailla kommenteissa vielä keskustelemaan. Ja joskus taas olisi ihan kiva ihan vain lukea ilman suurempia ajatuksia.. :D

      Poista
  18. Kirjoitin tästä juuri ja linkitin oivan bloggauksesi. Kirjoitat hyvin ja hyviä huomioita, joiden kanssa olen osin (aika pitkälle samaa mieltä). Ja sitten taas pohdin sitä, että kirjan tekijät ovat italialaisia ja käsittääkseni lasikatto on Italiassa vielä korkeammalla kuin Suomessa. Naisten siellä täytyykin ehkä todistella asioita eri tavalla kuin meillä. Kuitenkin, tärkeä kirjahan tämä on: oma lapsilukijani tuntui vaikuttuneen ja innostuin googlailemaan lisää. Ajatuksia herättävä, kaunis kirja.

    VastaaPoista