ELENA FAVILLI & FRANCESCA CAVALLO :
ILTASATUJA KAPINALLISILLE TYTÖILLE
200 s.
S&S 2017
Alkuteos: Good Night Stories for Rebel Girls:
100 Tales of Extraordinary Women (2016)
Suomennos: Maija Kauhanen
100 Tales of Extraordinary Women (2016)
Suomennos: Maija Kauhanen
Arvostelukappale
Kun keväällä selailin syksyn kirjakatalogeja, ehdottomasti suurin kiinnostukseni heräsi syksyllä julkaistavaa Kapinallisten tyttöjen iltasatukokoelmaa kohtaan. 100 suurta naista ja 60 eri kuvittajan upeat teokset jokaisesta, voisiko tässä vaiheessa hurjasti parempaa toivoakaan?
"Tuli mitä tuli, älä pelkää vaikeita hetkiä.
Niistä syntyvät parhaat asiat.
-Rita Levi Montalcini"
Niistä syntyvät parhaat asiat.
-Rita Levi Montalcini"
Favilli & Cavallo ajattelivat, että maailma on liian täynnä satuja, joissa nainen on olemassa vain suhteessa mieheen, ja istuu sankarin paikan sijaan taustalla, nostamassa heidän itsetuntoaan ja osoittamassa miehen aidon paikan perheen ja yhteiskunnan päänä. Johan tuo kuvio nähdään Disneyn prinsessaelokuvissakin, jossa kuka tahansa prinsessa seikkailuistaan huolimatta elää vain ajatukselleen prinsisstä, siitä valkoisella ratsulla pelastavasta, ja oli tuo random suutelija sitten kuka tahansa prinssiasemaan päässyt höppänä, jonka luonteella tai muullakaan suurinpiirtein merkittävällä ei ollut mitään väliä, hänen kanssaan eletään aina elämä onnellisena loppuun saakka. Tuohon tarpeeseen tämä lastenkirjailijakaksikko päätti vastata, ja he perustivat joukkorahoitushankkeen, jonka 20 025 osallistujan turvin he saivat rakennettua tämän satukirjan, sen, jossa naiset kerrankin ovat pääosassa.
Kirja esittelee 100 upeaa naista aina ennen ajanlaskun ajoista vuonna 2007 syntyneeseen transtyttöön. Kattaus on ihailtavan monipuolinen, kuvitus on uskomattoman upea ja idea kirjasta tulee todella tarpeeseen. Ajattelin ensin, että olisin mielummin lukenut kymmenestä supernaisesta pitkän tarinan kuin sadasta lyhyen, mutta lopulta juuri tuo valtavan suuri kattaus ja pintaraapaisut jokaisesta naisesta toimivat kuitenkin paremmin, toivat sanomaa perille siitä, että meillä on tosiaan ollut vahvoja, rohkeita, kapinallisia ja upeita naisia pitkin maailmanhistorian rinnallamme. Kirjan rakenne ja tarinat toimivat, ainakin siihen asti, kun sitä lukee vain ilolauluna upeille naisille, niille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa.
Mutta koska minä olen kaikessa pohdinnassani minä, on kaikessa aina mutta.
Näitä kun nimittäin voi lukea myös hieman syvemmin kuin vain ilolauluna, ja yhtäkkiä tuossa kauniissa kappaleessa onkin pieni riitasointu. Nimittäin vaikka 100 upeaa, ehdottomasti tarinansa ansainnutta naishahmoa esitelläänkin vaikuttavasti, on tarina harmillisen usein aina sama: miehet/yhteiskunta eivät uskoneet, että hän voi, mutta hän voikin.
Kirja esittelee 100 upeaa naista aina ennen ajanlaskun ajoista vuonna 2007 syntyneeseen transtyttöön. Kattaus on ihailtavan monipuolinen, kuvitus on uskomattoman upea ja idea kirjasta tulee todella tarpeeseen. Ajattelin ensin, että olisin mielummin lukenut kymmenestä supernaisesta pitkän tarinan kuin sadasta lyhyen, mutta lopulta juuri tuo valtavan suuri kattaus ja pintaraapaisut jokaisesta naisesta toimivat kuitenkin paremmin, toivat sanomaa perille siitä, että meillä on tosiaan ollut vahvoja, rohkeita, kapinallisia ja upeita naisia pitkin maailmanhistorian rinnallamme. Kirjan rakenne ja tarinat toimivat, ainakin siihen asti, kun sitä lukee vain ilolauluna upeille naisille, niille, jotka voivat olla ihan mitä tahansa.
Mutta koska minä olen kaikessa pohdinnassani minä, on kaikessa aina mutta.
Näitä kun nimittäin voi lukea myös hieman syvemmin kuin vain ilolauluna, ja yhtäkkiä tuossa kauniissa kappaleessa onkin pieni riitasointu. Nimittäin vaikka 100 upeaa, ehdottomasti tarinansa ansainnutta naishahmoa esitelläänkin vaikuttavasti, on tarina harmillisen usein aina sama: miehet/yhteiskunta eivät uskoneet, että hän voi, mutta hän voikin.
Eli jälleen kerran, naiset ovat olemassa suhteessa miehiin sekä miehiseen yhteiskuntaan ja sen odotuksiin. Tavallaan voisi sanoa, että tietysti, ovathan kaikki olemassa suhteessa toisiin, jos asiaa haluaa oikein halkoa. Mutta kuinka usein tarinoiden miehet ovat olemassa suhteessa naisiin? Kuinka usein heidän tarvitsee pohtia voiko heistä tulla ihan mitä ikinä tahansa? Pintaa syvemmin rapsuttaen kun tuntuu, että jälleen kerran lapsille tarjotaan sitä yhtä ja samaa tarinaa: perusajatus on, että naiset eivät voi, mutta jos oikein taistelee, niin kyllä kapinallinen ehkä sittenkin saattaa! Kunhan olet tarpeeksi rohkea ja vahva, niin taivaat aukeaa, mutta tavallisten tyttöjen paikka on silti edelleen siellä, missä tyttöjen paikka nyt on.
Kukaan ei esimerkiksi uskonut, että Hilary Clinton voisi olla presidenttiehdokas, mutta Clinton sanoi, että "tytöstäkin voi tulla", ja hänestä tuli. Ja samalla hän taas asetti kielen voimalla presidenttiyden lähtökohtaisesti miehen tehtäväksi. Frida Kahlokin oli taiteilijana kantaaottava, monipuolinen ja upea, ja silti hänen alle sivunmittaisessa luvussaan yksi Kahlon elämän merkkipaaluista näytti olevan naimisiin meneminen, eli tadaa, oman prinssin löytäminen. Nyt hänellä on mies, joten Kahlokin oli viimein kokonainen nainen. Puhumattakaan siitä, että Williamsin sisarusten tarina alkoi siitä, että olipa kerran mies, joka myi tacoja heidän harjoitustenniskenttänsä lähellä, ja päättyi siihen, että tyttöjen isä ja tämä satunnainen tacosetämies tulivat ylpeiksi. Niin kenen tarina tämä nyt sitten olikaan?
Kukaan ei esimerkiksi uskonut, että Hilary Clinton voisi olla presidenttiehdokas, mutta Clinton sanoi, että "tytöstäkin voi tulla", ja hänestä tuli. Ja samalla hän taas asetti kielen voimalla presidenttiyden lähtökohtaisesti miehen tehtäväksi. Frida Kahlokin oli taiteilijana kantaaottava, monipuolinen ja upea, ja silti hänen alle sivunmittaisessa luvussaan yksi Kahlon elämän merkkipaaluista näytti olevan naimisiin meneminen, eli tadaa, oman prinssin löytäminen. Nyt hänellä on mies, joten Kahlokin oli viimein kokonainen nainen. Puhumattakaan siitä, että Williamsin sisarusten tarina alkoi siitä, että olipa kerran mies, joka myi tacoja heidän harjoitustenniskenttänsä lähellä, ja päättyi siihen, että tyttöjen isä ja tämä satunnainen tacosetämies tulivat ylpeiksi. Niin kenen tarina tämä nyt sitten olikaan?
Yhteiskunta rakentuu kielen ja tarinoiden varaan, siinä Favilli & Cavallo ovat ehdottomasti oikeassa. Ja siksi minä olisinkin odottanut tältä kirjalta hieman enemmän. Se on toki jo paljon, ja sen kuvaukset ovat upeita, esille nostamat naiset ehdottoman tärkeitä, 1990-luvulla syntyneistä keksijöistä poliitikkoihin, mikä on ihan mieletöntä. Mutta silti, silti olisin toivonut, että tämä olisi ollut ajatusketjussaan himpun pidemmällä, himpun terävämpi ja himpun rohkeampi. Olisi toivonut, että tausta-ajatus ollut enemmän tasa-arvossa, eikä naisissa, jotka pärjäsivät miesten maailmassa. Sillä sanoessaan, että "tyttökin voi olla" / "poikakin voi olla", on tehtävä asetettu alunperin sen toisen sukupuolen omaksi. Ja näin vahingossa vahvistetaan sitä, mitä kuviteltiin vastustavansa.
Joten pieni pyyntö. Seuraavan kerran kun teette satukirjaa kapinallisille lapsille, jotka viisveisaavat sukupuolirooleista, tehkää se kaikille. Opettakaa tytöille, että he voivat olla poikien rinnalla ihan mitä tahansa ja opettakaa pojille, että he voivat olla tyttöjen rinnalla ihan mitä tahansa, ilman, että ovat automaattisesti suhteessa sitä toiseen sukupuoleen. Ottakaa mallia Peppi Pitkätossusta, joka ei ole millään tavalla olemassa suhteessa miessukupuoleen, vaan suhteessa omaan itseensä. Ja tehkää tarina, jossa oletusarvo ei ole se, että nainen on miehen alla. Olkaa oikeasti kapinallisempia, sukupuoleen katsomatta.
Helmet-haaste 2017: 22. Kuvitettu kirja
