tiistai 4. syyskuuta 2018

VIELÄ KERRAN TYTTÖKIRJOISTA: TARU ANTTONEN & MILLA KARPPINEN (TOIM.) : SANKARITARINOITA TYTÖILLE


TARU ANTTONEN & MILLA KARPPINEN (TOIM.) : SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE)
220s.
Into 2018

Syksyn kolmas sankarinaisten tietokirja on täällä. Kaksi aiempaa käsittelin muutama viikko sitten jo yhdessä, mutta koska postilaatikosta tipahti itse ennakkoon joukkorahoituksen kautta tilaamani Into-kustantamon versio, mahtunee sekin vielä tänne muiden kirjapostausten sekaan.

Anttosen & Karppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille noudattaa tuttua ja turvallista kaavaa, sitä samaa kuin kaksi aiempaakin. Se on yhtä uskollinen esikuvalleen kuin Tuomenkin teos, mutta toisaalta sen taustalla näkyy positiivisesti suurempi työryhmä sekä Kapinallisten tyttöjen jälkeen jättämä aiheellinen kritiikki ja keskustelu. Tämän kirjan tekoon on osallistunut yhteensä 24 kirjoittajaa sekä 41 kuvittajaa. Esittelyssä on 60 suomalaista naista, joista osa menee päällekkäin muutamaa viikkoa aiemmin julkaistujen Tuomen sekä Salmisen & Salmisen kirjojen naisten kanssa, mutta onpa mukaan päässyt hurjan moni sellainen, joka ei noissa aiemmissa kirjoissa sivuilla ollut.  Vaikka painopiste on edelleen valkoisissa, keskiluokkaisissa naisissa, joiden taustan vaikutusta menestykseen ei juurikaan reflektoida, on mukana useampi saamelainen, romani, rodullistettu suomalainen sekä pakolaistaustainen nainen. Taustoja ja erilaisuutta kuitenkaan liikaa korostamatta. 

Kirjan lukemisen aikoihin kuuntelin myös Lukuvika-podcastia, jonka toimittajat Essi ja Jenni ovat myös yksiä kirjan tekoon osallistuneita kirjoittajia. Osittain tämä kirja-arvio menee nyt keskusteluksi tuoreimman podcast-jakson kanssa, sillä oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla ajatuksia kirjan teosta tekijöiden näkökulmasta. 

Aiempia kirjoja käsitellessä yksi kritiikkini kohdistui tietynlaiseen sankari- ja julkkispalvontaan, siihen, että yhteiskunnassamme on jatkuva tarve nostaa yksilöitä ylitse muiden. Myös tämä kirja esittelee useita jo ennestään hyvinkin tuttuja naisia, vaikka ihailtavan paljon uusia nimiäkin se on onnistunut nostamaan esille. Lukuvika-podcastissa puolustettiin tätä "julkkislinjausta" kysymällä, miten "arjensankarius" rohkaisee esimerkiksi tyttöjä tavoittelemaan pörssiyhtiön toimitusjohtajan paikkaa, jotain poikkeuksellista, ja sellaista, missä tyttöjä ei ole totuttu näkemään. Näkökulma on oivallinen, tavallaan, ja tokihan poikkeuksellisten saavutusten ihailu on helpompaa kuin sen arjensankaruuden. Tässä kohti itse haluaisin tosin vielä jatkaa keskustelua hieman eteenpäin: onko arjen sankarin ja poikkeuksellisen naisen välille silti todella tarpeellista tehdä rajalinja? Eikö näitä käsikirjoittajia ja tähtitieteilijänaisia voitaisi nähdä enemmän arjen sankareina? Aivan tavallisina naisina, jotka ovat saavuttaneet elämässään erinäisiä asioita? Onko jonkun nostaminen sankariksi todella tässä ajassa edelleen tarpeellista? Etenkin kun tämä kirja todella onnistuu tuomaan mukaan huomattavan erilaisia naisia. Monipuolisimmin koko syksyn uutuuskolmikosta. 



No, myyvää se ainakin on, sen Lukuvian Essi & Jenni nostivat myös esille. On totta, että vaikka nämä kirjat ovat jonkinlaisia tekoja paremman yhteiskunnan puolesta, ne ovat myös nykyjärjestelmässämme tuotteita, jotka täytyy saada kaupaksi. Ja tokihan kuuluisa myy paremmin kuin täysin tuntematon arjen puurtaja. Ehkä oma kyseenalaistamiseni kilpistyykin enemmän tähän: jos tarinoita myydään aina yksi, tuttu kärki edellä, tuleeko niistä myös yksi ainoa totuus? Voisiko sankaruutta kyseenalaistaa laajemminkin, ja mahduttaa sen alle huomattavasti erilaisempia ihmisiä ja kohtaloita? Tarvitseeko kaikkea aina tehdä samoin riittävä? Eikö se ole hieman vastoin jo koko kirjankin pohjimmaista ideaa?

Onneksi itse kirja vastaa useammassakin kohdassa tähän tarpeeseen, ja painottaa sankaruuden olevan usein ihan vain arkisuutta, sitä, että tekee asioita, joissa on hyvä tai joita rakastaa. Toki vallan etuoikeutettu näkökulma sekin, mutta kiinni ajassaan, keskiluokkaisuuden tiukassa ihannoinnissa.  Se ei tämän kirjan vika ole, eikä se muutamalla yksittäisellä kirjalla ole korjattavissa, mutta onneksi siihen on kuitenkin edes jollain tasolla jo kiinnitetty huomiota. Sankaripalvonnalla kun on hieman kiistanalainen kääntöpuoli: jos julkkiksen ja "arjen sankarin" väliin tehdään selkeä rajanjako ja tällöin tietynlaisista ihmisistä tehdään jotain yli-inhimillistä. Se saa aikaan kuvan, ettei kenestä tahansa ole mihin tahansa. Jalustalle nostetuista ihmisistä nähdään vain hyvin tarkoin vaalittu kiiltokuvamainen puoli, joka ei virheitä tee saati syyllisty inhimillisiin negatiivisiin puoliin: he eivät ole kateellisia saati tee virheitä ja vääriä valintoja. He vain menevät eteenpäin aurinkoisesti eläen helppoa elämäänsä, joka on kuitenkin sellaisenaan varsin monien saavuttamattomissa. Kuva on vahingollinen, koska se ei ole totta. Se ei myöskään anna kunniaa taustatekijöille, rakenteille, etuoikeuksille ja valta-asemille. Tai vie sitä niiltä pois. Se laittaa suuret suoritukset vain yksilön harteille, ja saa aikaan ilmiön, jossa kaikki pyörii entistä enemmän yksittäisten napojen ympärillä. Ja siksi sankaruuden määritelmää tulisi tuulettaa ja huolella. 

No, takaisin itse kirjaan. Kuten aiemman kahden kohdalla sanoin, en missään nimessä halua osoitella näitä, vaatia valmiimpaa saati täydellistä. Nämä kirjat ovat hienoja, ja niillä on tärkeä paikka juuri tässä ajassa. Ne muistuttavat, että tyttö ei voi koskaan olla liian fiksu, fyysisesti levottomasta voi tulla sirkustaiteilija siinä missä muistakin eikä kaikkea tarvitse osata saati sietää yksin. Tyttöyden määritelmä laajenee kauniisti, kun mukana on moninaisuutta ja monenlaisia elämänpolkuja. Tässä tullaan jo pitkälle ajatuksesta, jonka mukaan kunnon tyttö on kiltti ja hiljaa, ei tunteile saati nosta omaa mielipidettään esiin. Ja se jos mikä on mahtavaa.

Elämäkertahyllyjä täyttävät miesten kasvot, parhaillaan samalla hyllyllä on samasta ihmisestäkin kaksi kirjaa, kuten Lukuvika-podcastissa oivallisesti huomautetaan. Siksi tilausta naisista kertovaan kirjallisuuteen todella on, ja toivon, että tämänkaltaiset kirjat ovat portti johonkin uuteen ja erilaiseen. Aidosti moninaisempaan ja monipuolisempaan. On oivallista, että tällainen innostus kohdistuu juuri lastenkirjallisuuteen, sillä luetaanahan sitä lähtökohtaisesti yhdessä, aikuinen ja lapsi. Jospa seuraava vaihe olisi nostaa vahvuutta ja erilaisten naisten kohtaloita myös elämäkerta-, kaunokirjallisuus- ja tietokirjahyllyille. Ihan yksittäisten, syventyen, tai useampien, sukupuolisuuden moninaisuuttakin paremmin esiin nostaen. Jospa nämä kirjat olisivat jonkinlainen sysäys laajemmallekin näkökulmamuutokselle.

19 kommenttia :

  1. Odotan tätä kirjastosta, joten en ole vielä päässyt sisältöön tutustumaan.

    Hienoa, jos tässä on mukana vähän tuntemattomampiakin sankareita! Kuvittajien runsas määrä on sekin hieno juttu, sillä se tuo visuaalista vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi. Ja todella, tämän kirjan tekijäkaarti on ollut ihailtavan monipuolinen, se jo osaltaan lisää tähän kirjaan moninaisuuden huomioimista! Se huokuu läpi niin teksteissä kuin kuvituksissakin. :)

      Poista
  2. Ehkä kirjan nimen pitäisi olla 'Sankaritarinoita tytöistä'? Olisiko ideaali tehdä kirja, jossa olisi kaikenlaisia tarinoita ihmisistä erilaisissa ammateissa? Olisiko parempi, jos korostetaan itse tekemisen sijasta yhteistyötä? Näitä kysymyksiä olen itse pohtinut näihin kirjoihin liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "tytöistä" olisi kieltämättä minunkin korvaani parempi muoto, se ei sukupuolittaisi sitä, kenelle nämä tarinat on suunnattu. Lapset ovat kautta aikojen saaneet kuulla sankaritarinan jos toisenkin miehistä, joten tällaisenaan se ei vaatisi sulkuja tai sukupuolimääritelmiä kenelle tarinoita tytöistä ylipäätään kuuluu lukea. Ja hyvä huomio myös ehdottomasti yhteistyöstä, sen arvo aina välillä tahtoo näissä sankarikeskusteluissa unohtua. :)

      Poista
  3. Olen lukenut näistä kirjoista vain Iltasatuja kapinallisille tytöille, ja nyt kun näitä on ilmestynyt näin monta, olen runsaudenpulassa jättänyt tarttumatta muihin. Kuuntelin kyllä suurella mielenkiinnolla samaista Lukuvika-podcastin jaksoa ja postauksesi luettua mietin, että ehkä palaan sittenkin vielä sankarityttöjen maailmaan. Ehkä juuri tähän?

    Yhteen kommenttiin on nyt hankala tiivistää ristiriitaista suhtautumistani näihin kirjoihin ja liityn keskusteluun paremmin, kun ehdin lukemaan ja bloggaamaan, mutta tiivistetysti voin sanoa, että allekirjoitan ison osan kritiikistäsi esimerkiksi tuohon sankari-käsitteeseen liittyen. Silti kirjan esimerkkiarvo on mielestäni merkittävä, varsinkin kun käy katsomassa minkä tahansa kirjakaupan elämäkertahyllyä... Uskon, että vaikka kirjat osaltaan puutteellisia ovatkin, niiden ympärillä käyty keskustelu (ja etenkin kriittinen sellainen) auttaa seuraavan askeleen ottamista ja nyt kritisoitujen ja huomiotta jääneiden asioiden huomioimista tämänkaltaisissa projekteissa tulevaisuudessa. Ne ovat lähtökohta, jolla on myös paljon hyviä puolia, mutta joista voi lähteä vielä pidemmälle purkamaan helposti kyseenalaistamatta jääviä asioita ja muita ongelmakohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Joo suosittelen ehdottomasti tutustumaan ainakin johonkin näihin suomalaisiin versioihin myös, näissä ollaan kuitenkin menty tuosta esikuvateoksesta jo askel eteenpäin! Tässä nimenomaisessa etenkin, näistä paistaa läpi se keskustelu ja ajatuksella teko, mikä prosessin taustalla on selkeästi ollut.

      Ja juuri tämä! "Uskon, että vaikka kirjat osaltaan puutteellisia ovatkin, niiden ympärillä käyty keskustelu (ja etenkin kriittinen sellainen) auttaa seuraavan askeleen ottamista ja nyt kritisoitujen ja huomiotta jääneiden asioiden huomioimista tämänkaltaisissa projekteissa tulevaisuudessa."

      Olen tuosta täysin samaa mieltä, ja toivon oikeasti, että tämä keskustelu ja nämä kirjat johtavat johonkin, eivät vain jää "yhden syksyn ihmeeksi". Tässä kirjassa on ainesta paljoon, ja tuo esimerkkiarvo on todella kiistämätön. Kirjakauppojen elämäkertahyllyt ovat kieltämättä varsin surullinen näky noin sukupuolten moninaisuuden näkökulmasta, eikä ole kerta eikä toinenkaan kun olen kuullut esimerkiksi naisten vähäisyyden perusteeksi että "ei tässä enää ole tilaa". Niinpä niin. Joskus se tila nimenomaan täytyy erikseen tehdä, joten näiden kirjojen avulla on hyvä lähteä liikkeelle.

      Poista
  4. Minusta on erinomaista, että tällaisia kirjoja (vihdoin) julkaistaan, mutta luulen silti, etten näitä itse lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi toki mielenkiintoista kuulla miksi näin. :)

      Poista
  5. Minulla on kahtiajakoinen suhtautuminen näihin kirjoihin. Itsekin tyttären äitinä pidän näitä kirjoja hyvin tärkeinä ja luen lapsille. Minulla on myös poika ja pidän erittäin tärkeänä, että hänkin saa nämä tarinat kuulla. Toisaalta huomaan, että 7- ja 9-vuotiaideni maailmassa ei vielä ole tasa-arvo-ongelmaa. Ehkäisenkö niitä lukemalla tytöille suunnattuja sankaritarinoita vai päin vastoin pidänkö yllä niitä rakenteita, että tytön menestyminen elämässä on jotenkin erikoista tai poikkeuksellista?

    Tämähän linkittyy tuohon ansiokkaasti pohtimaasi arjen sankaruus/julkkis -tematiikkaan myös. En tiedä, hankalia kysymyksiä. Toisaalta hyvä kirja on hyvä kirja, ehkä problematisoin turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten maailman tasa-arvo-ongelman olemattomuus on hurjan hyvä näkökulma. Se on tosiaan pohtimisen arvoinen asia, antaako tällainen kirjallisuus mallia paremmasta huomisesta vai muistutus nykyisestä epätasa-arvoisuudesta. Toki olet oikeassa myös siinä, että nää kirjat ovat ansiokkaita näinkin, mutta ilman problemasointia ja eteenpäin vievää keskustelua jäädään herkästi vain paikoilleen, eikä nähdä mitä kaikkea on vielä tehtävänä, joten itse näen tän keskustelun myös tärkeänä ja oleellisena osana tämänkaltaista kirjallisuutta. :)

      Poista
  6. Tässä äsken kirjoitin jo kommentin, mutta sitten pieni koirani kapusi syliin ja ilmeisesti painoi Julkaise-nappia.
    Jos kommentti katosi ruudulta jostain muusta syystä, niin tässä vielä uudestaan:
    Naistarinat ovat hyviä nostaa esiin. Toivon, että Sankaritarinoita on kirjoitettu niin vetävästi, että ne kiinnostavat tyttöjä ja poikia. Kapinallisia tyttöjä luin mökillä sukulaistyttöjen kanssa ja hienosti he olivat tarinoiden viestin omaksuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni koira taisi kadottaa kommentin kokonaan, mutta hyvä että tämä tuli perille. :) Toivottavasti monet muutkin nämä todella omaksuvat, ja ottavat tietyllä tapaa esimerkkeinä elämissään käyttöön, tasa-arvon kannalta ennen kaikkea!

      Poista
  7. Minua vähän harmittaa, etten ole vieläkään lukenut Iltasatuja kapinallisille tytöille enkä mitään muitakaan näistä sen teoksen seuraajista. Pidän ydinajatusta näissä kirjoissa tärkeänä, mutta minua hämmästyttää se, miten samantyylisiä teoksia on pienen ajan sisällä ilmestynyt niin monta.


    Aloitin itse juuri eilen Marjo T. Nurmisen teosta Tiedon tyttäret, alaotsikolla Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen. Se on julkaistu jo vuonna 2008, mutta tuli mieleen, että se on vähän niin kuin aikuisten versio näistä lastenkirjoista, jotka nostavat esiin naissankareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä useammasta samankaltaisesta kaikista onneksi huokuu se rakkaus tekemiseen, aito mielenkiinto aiheiden äärellä. Ihan ymmärrettävästikin tuo esikuvakirja antoi sysäyksen useammallekin tekijälle tahtoa itse tuoda myös kotimaisia naisia vastaavalla tavalla esille. Jokaisessa kirjassa on myös omat vahvuutensa, joten päällekkäisyys ei mielestäni juurikaan haittaa.

      Ja kiitos kovasti muuten tuosta Nurmis-vinkistä, mielenkiintoista tietää, että vastaavanlaisia on tehty jo kymmenen vuotta sitten! Täytyy siihen ehdottomasti tutustua. :)

      Poista
  8. Minä en ole yhtäkään näistä kirjoista vielä lukenut. On hienoa tarjota tytöille esikuvia, mutta tosiaan arjen sankaruutta ei pitäisi myöskään unohtaa. Minua vähän ihmetyttää se, miten aina pitäisi olla jotenkin erikoinen ja erinomainen, kelvatakseen tarinaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se erinomaisuuden ihailu ja jalustalle nostaminen on kieltämättä varsin ongelmallista. Mutta onneksi siihenkin pääsee pureutumaan juuri tällaisen keskustelun kautta, ehkäpä edessä päin on entistä enemmän monipuolista lasten- ja nuortenkirjallisuutta juurikin keskustelun ja kriittisen ajattelun seurauksena. :)

      Poista
  9. Nämä kirjat eivät ole minulle mitenkään tuttuja enkä usko että tulen lukemaankaan. Voisin kuitenkin selata, jos vaikka kirjaston Vippi-hyllyssä tulisi vastaan. Tosin pitäisi kai poistua aikuisten osastolta että niin kävisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä ihan ehdottomasti edes johonkin tutustumaan, nämä todella nostavat esiin sellaisia naisia, jotka huomionsa ansaitsevat. :) Lasten puolelta varmaan ainakin löytyy, mutta kannustan vaikka varaamaan ihan oman kappaleenkin, jos yhtään vain aihe kiinnostaa!

      Poista
  10. Minä olen odottanut tätä kirjaa kovasti ja meillekin se tupsahti mesenaattikampanjan kautta. Hyllyssä on ollut jo viime vuodesta tuo Iltasatuja kapinallisille tytöille mutta en ole senkään pariin vielä ehtinyt. Kiinnostuneena olen kuitenkin lukenut teidän kanssabloggareiden fiksuja kommentteja ja pohdintoja kirjojen hyvistä ja huonoista puolista ja odotan innolla tämän lukemista ja sitä, että joskus (eli muutamien vuosien päästä) pääsisin lukemaan näitä oman lapsen kanssa.

    Huikattakoon tähän loppuun, että arjen sankaruuden puolesta jee!

    VastaaPoista