Jo perinteeksi muodostunut tapani tilastoida puolikkaan vuoden luetut kirjat, muuttaa teokset ja kokemukset luvuiksi ja listoiksi on taas ajankohtainen, kun kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi. Näitä on hauska tehdä, laskea asioita, joita ei lukiessa välttämättä tiedostakaan. Täältä tullaan siis, jälleen kerran!
Tähän asti tänä vuonna olen lukenut...
59 kirjaa, joista on
28 suomalaisten kirjoittamia
41 naisen/naisten kirjoittamia
41 kirjailijalta, jolta en ole aiemmin lukenut mitään
14 keskenään erimaalaisen kirjailijan kirjoittamaa
30 enemmän luettu kuin viime vuonna tähän aikaan
13 sarjakuvakokoelmia
6 runoteoksia
6 tietokirjaa
7 maailmanvalloitushaasteeseen sopivaa kirjaa
45 Helmet-haasteeseen sopivaa kirjaa
14 yhdessä päivässä luettua kirjaa
14 yhdessä päivässä luettua kirjaa
13 omasta hyllystä
11 arvostelukappaletta
35 kirjastolainaa
6 julkaistu ennen 2000-lukua
21 julkaistu tänä vuonna
10 kirjaa, joissa on yli 400 sivua
26 kirjaa, joissa on alle 200 sivua
255-sivuisia kirjoja keskimäärin
3 yhden tähden kirjaa
6 viiden tähden kirjaa
1 kirja kesken juuri nyt
ja
4 parasta kirjaa ovat olleet
Jane Austen : Ylpeys ja ennakkoluulo
Tove Jansson : Kesäkirja
Susinukke Kosola : Varisto
Maggie Nelson : Argonautit
Olen lukenut alkuvuonna valtavasti. Toki varsin suuri määrä sarjakuvakokoelmia ja muita nopealukuisia kirjoja on jonkin verran jo omillaan nostanut luettujen kirjojen määrää, mutta on tässä ollut aikaa lukea ihan kunnon romaanejakin aivan eri tavalla kuin ennen. Tällaista on siis kun ei ole muuta kuin aikaa lukea. Kun on opintovapaalla, asuu yksin puolivieraassa kaupungissa, kun jättää vuodeksi taakseen totutut sosiaaliset piirit ja kotikaupunkinsa menot. Ja kun asuu kirjaimellisesti kirjaston naapurissa.
Useamman viikon olen tällä vuoden alkupuoliskolla vietellyt myös täysin lukematonta aikaa, parannellut kirjaähkyä ja jälleen suunnannut sen jälkeen uusien tarinoiden pariin. Tiedän, ettei sitä tahdista ehkä varsinaisesti huomaa, mutta itselle se on ollut tärkeää. Olen myös tässä viime vuosien aikana löytänyt muutenkin tapani lukea, ne paikat, jossa mieluiten kirjan otan esiin ja pienen särppimisen, jolloin suvantovaiheessa olevan kirjan kaveriksi sallin itselleni muitakin teoksia yhtaikaa kesken. Juuri tällä hetkellä olen kuitenkin ensimmäistä kertaa ainakin kahteen vuoteen lukemassa vain yhtä kirjaa, ja sekin on Murakamin 1224-sivuinen trilogiajärkäle. Mutta enköhän viimeistään huomenna aloita siihen pienemmän novellikokoelman rinnalle.
Loppuvuoden suhteen ei ole suurempia lukusuunnitelmia, vuositavoitteekseni asetettuun kahdeksaankymmeneen kirjaan on enää hassut 21 kirjaa jäljellä, joten eiköhän se täyteen tule. Helmet-haasteesta puuttuu vielä muutama kirja, mutta elokuvan tekemisestä kertovaa kirjaa lukuunottamatta tiedän jo suurinpiirtein mitä niihinkin luen. Opintovapaanikin jatkuu taas elokuussa, ja vaikka pääsinkin kevään yhteishaussa opiskelemaan vielä vähän lisää, uskoisin lukemisajan olevan aivan yhtä runsasta myös tänä syksynä Joensuuhun palatessani.
On ollut ihana lukea. Ja on ihanaa kun aikaa siihen jatkossakin. Ainoa asia, josta hieman tällaisilla kirjamäärillä yliannostuu, on kirjoista kirjoittaminen, mutta ehkäpä löydän loppukesän aikaan siihenkin jonkinlaisen balanssin. Ja annan vaikka luvan itselleni olla kirjoittamatta kaikista, koska ei jokaisesta yksinkertaisesti vain riitä sanottavaa. Sekin kaiketi on aivan ookoo.
