JANE AUSTEN : YLPEYS JA ENNAKKOLUULO
505s.
Teos 2013
Alkuteos: Pride and Prejudice / 1813
Suomennos: Kersti Juva
Lukuvika-podcastin vetäjillä Essillä ja Jennillä on mitä mahtavin osio jaksoissaan mukana: jokaisella kerralla kumpikin heistä paljastaa yhden lukuvian, sellaisen kirjan, jonka kaikkien kirjallisuudesta kiinnostuneiden olisi oletettu jo aikoja sitten lukevan, mutta se on syystä tai toisesta väliin jäänyt. Osio on mainio, ja se muistuttaa paitsi siitä, ettei kukaan yksinkertaisesti ole kaikkia maailman pitäisi-kirjoja lukenut myös siitä, että ei se ole lopulta edes kovin vakavaa. Tai jos onkin, ääneen asian myöntäminen tekee ihmeitä. Häpeällä ja noloilla jutuilla kun on tapana kadota, jos niistä puhutaan.
Olen lukenut aina paljon, siitä asti kun lopulta viitsin kyseisen taidon opetella joskus ekaluokalla. Toki väliin on mahtunut aina enemmän tai vähemmän pitkiä taukoja, kun ei vain ole huvittanut tai ehtinyt, mutta siitä nyt ei ainakaan lähiaikoina ole juurikaan tarvinnut huolehtia, ettei siis ehtisi. Nuorempana luin paljon helppoa ja kepeää, olen ehdoton Neiti Etsivä -fani, ja saatoinpa The Baby-sitters club -kirjojakin lukea yhden jos toisenkin. Muita ehdottomia oli esimerkiksi Bertin päiväkirjat ja Suvi Kinoksen seitsemän enoa -sarja. Kaikkea ja paljon, mutta klassikot nyt eivät varsinaisesti lukemisiini kuuluneet.
En suostu kuitenkaan nyt noloilemaan enempää tätä tunnustusta, saati syventyä sellaisen kirjallisuussnobismin pariin, jossa arvotetaan enemmänkin kirjallisuutta oikeaksi ja vääräksi, hyväksi ja huonoksi. Joten ystävät hyvät, olen viimein korjannut yhden suurimmista lukuvioistani. Olen lukenut ensimmäisen Jane Austenini.
" 'Sinä itse tanssit salin ainoan kauniin tytön kanssa', sanoi herra Darcy ja katsoi vanhinta neiti Bennetiä.
'Niin! Häntä kauniimpaa en ole eläissäni nähnyt! Mutta aivan sinun takanasi istuu yksi hänen sisaristaan, joka on hyvin sievä ja, uskallan väittää, oikein miellyttäväkin. Anna kun pyydän, että partnerini esittelee sinut.'
'Ketä tarkoitat?' Mies kääntyi ja katseli hetken Elizabethia, kunnes kohdattuaan hänen silmänsä käänsi pois omansa ja sanoi kylmästi: 'Siedettävä, muttei niin sievä, että houkuttelisi tätä miestä; minua ei juuri nyt huvita pelastaa nuoria naisia, joita muut eivät huoli.' "
Veikkaanpa, ettei Austenin pääteokseksi kutsuttu tarina nyt varsinaisesti esittelyjä kaipaa, onhan tätä tarinaa toisinnettu kerran jos toisenkin tässä hieman yli 200 vuoden aikana. En oikeastaan edes osaa sanoa, mitä tältä kirjalta odotin itse, mutta vaikka siitä olin luonnollisestikin paljon kuullut, yllätti Austenin kupliva terävänäköisyys ja herkullinen huumori silti. Vaikka tarinan keskiössä on ylpeyden ja ennakkoluulon lisäksi hyvinkin säädellyt avioitumistavat ja ihmissuhteiden muodostus, en osannut odottaa näin ajankohtaista kerrontaa. Austenin tarkkanäköisyys ja hersyvän upea tapa kuvata aikaansa, luokkaeroja, ihmissuhteita ja aikeita kohteliaiksi tarkoitettujen sanojen takana on jotain sellaista, johon moni nykykirjailijakaan ei todella yllä.
Ja kyllähän minä tästä kirjasta tosiaan nautin. En usko, että tälle vääränikäinen voi ollakaan, juoksinhan nytkin anniskeluravintolasta vauhdilla viime viikon lauantai-iltana kotiin ihan vain jatkaakseni Elizabethin ja herra Darcyn suhteeseen syventymistä. Kersti Juvan uusi suomennos päästi myös tarinan oikeuksiinsa. Se sai toivomaan, että koko Austenin tuotanto olisi käännetty näin, ja ehkäpä julkaistu sarjana Elina Warstan yhdenmukaisesti suunnittelemin kansin. Tämä kun on jo ulkoakin niin herkullinen, että se täytyy vielä joskus koettaa itsellekin kierrätyskeskuksilta kenties metsästää.
En tiedä osaanko muuta enää Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sanoa, kai tästä muutaman sadan vuoden aikana on aika tyhjentävästi puhuttu. Ehkä siis sanonkin vielä lähinnä sen, että vaikka lukuvikojaan saa myös vaalia osana lukijaidentiteettiää, eikä kaikkea tule korjata vain ulkoisen paineen vuoksi, oli tämän lukuvian oikaiseminen silti enemmän kuin kannattavaa. Ehkä jatkossa keskitynkin tähän aikaansa edellä olleiden naisten kirjoittamaan klassiseen kirjallisuuteen, ja jätän "täällä nää etuoikeutetut miehet ryyppää ja pohtii eksistentiaalisia kriisejään Pariisissa" -kirjallisuuden vähemmälle. Onneksi on mistä valita.
Mutta nyt haluaisin kuulla mikä on sinun suurin lukuvikasi, jonka haluaisit korjata? Tai tiedät jo valmiiksi, että se todennäköisesti lopulta myös lukematta jää? Antakaa palaa, tämä kiinnostaa minua erityisesti!
Helmet-haaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo (jos kuvasta ei näy, niin kannen oikeassa yläkulmassa kulkee siis kauniit hevoskärryt!)
