keskiviikko 24. tammikuuta 2018

SUSINUKKE KOSOLA : AVARUUSKISSOJEN LEIKKIKALU

SUSINUKKE KOSOLA : AVARUUSKISSOJEN LEIKKIKALU
- TUTKIELMA IHMISYYDEN VALTAVIRRASTA
80s.
Sammakko 2016

Olenko jokaisen runokokoelman kohdalla kertonut, että ne eivät ole ennakkoon minun juttuni? Ovat jotain, joita on pitänyt tulkita aina yläasteen äidinkielentunneilta, mutteivat koskaan, niin kuin ikinä milloinkaan, ole auenneet minulle? Ja että minusta on ihan ok, jos niistä ei niin pidä.

Todennäköisesti olen. 

Entä oletko sinä joskus, ainakin salaa, syyllistynyt siihen uniikki lumihiutale -syndroomaan, jossa kuvittelet koko valtavan maailmankaikkeuden sisällä olevasi ihan vähän erilainen kuin kukaan muu, joka ainakaan parasta aikaa kanssani elää? Sellainen, jota ymmärtää vain harvat ja valitut, näkee aidosti vain muita hieman paremmat tyypit, kokee ihmisyydenkin jotenkin aivan toisella tavalla sisällään kuin kukaan muu ympärilläsi?

Todennäköisesti olet. Sillä kukapa ei olisi.

Ja eivätkö sinustakaan nuo kaksi ylläolevaa kappaletta liittyneet toisiinsa? Ei se mitään. Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu sitoo ne yhteen.

Tai on sitomatta.

Ihan miten sinusta parhaalta tuntuu.

"olet heräillyt öisin 
mutta et enempää kuin yöt ovat heräilleet meissä"

x

"kulkevat ympyrää koska
neliön kulkeminen vaatii tietoisia käännöksiä"

Sitoi joku jotain tai vaikka jonkun, näihin runoihin ja säkeisiin minä ihastuin täysin, löysin näistä itseni ja ennen kaikkea sen paradoksin, että niin oli tarkoituskin, koska olemme koko kokoelma, avaruuskissojenkin näkökulmasta lopulta vain valtavaa massaa, jossa jokainen kuvittelee olevansa hippusen enemmän, parempi, älykkäämpi, kauniimpi ja keskimääräistä kivempi kuin toinen, mutta paradoksaalisesti on vain sitä täysin samaa valtavirtaa kuin kuka tahansa muukin. Ja sitä mantraa saamme kuulla jatkuvasti myös ympäriltämme, kulttuuristamme, mutta silti se tulee suurimmalle osalle yllätyksenä.

"yö nostaa 
kuolleita muistoja silmien korkeudelle
maito murot kulhon reunalle"

x

"omiin hermoratoihin ei 
kannata eksyä etsimään
mitään itseään suurempaa"

Kokoelma jakautui eri osiin, ja vaikkei näennäisesti niiden parissa kuljettukaan minnekään, osoittautui tämäkin oletus loppua kohden varsin vääräksi. Runot välissä olivat kauniita, sana kerrallaan kudottuja kielellisiä taideteoksia kaikessa arkisuudessaan, murokulhoineen ja sylissä olevine kissoineen, listat välissä taas muistutus siitä, miten nämä olivat juuri minulle, joka on niin persoonaton, että minä voisin olla kuka tahansa. Runotkin ovat ihan vain runoja hetkellisesti, niiden kauneuden yksittäisestä ihailusta jää kiinni, kun Kosola kirjoittaa kokoelman viimeisessä osassa:

 "Sinä tiesit näin käyvän. Kerroin siitä jo ensimmäisellä sivulla. Mutta sinä jatkoit eteenpäin sana kerrallaan. Sinä halusit toisen lopun. Oman loppusi. Ja sinä saat sen - kukaan muu ei tule ymmärtämään kuin sinä."

Vaikka tällaisessa kokoelmassa on ehkä vaara, että niiden takana olevasta kertojasta tulee hieman ylimielinen, toisen valtavirrasta erottumisen osoitteleva kaikkitietävä ylihahmo, joka niin kuin oikeasti on se, joka on vähän enemmän, parempi, älykkäämpi ja kauniimpi, ei tästä sitä tunnetta kuitenkaan tullut. Nämä on kirjoitettu jollain tapaa lempeästi, ihmisestä on tehty hellästikin avaruuskissojen leikkikalu, massa, johon kuuluminen on lopulta lohdullisempaa kuin siitä poispyristely. 

"aamuisin olen katsonut kanssanne ikkunasta miten
aurinko kattaa päivää

meille kiittämättömille
lohduttomille ja 
vähän noloille

                                             osille tätä kattausta"

En väitä toki yhtäkkiä alkaneeni runoutta nyt kovin syvällisesti ymmärtää, mutta tästä jäi silti selkeä, kaunis ja viimeistelty tunne. Ja minä pidin siitä, näistä runoista, yksittäisistä riveistä, rappioromantiikasta paljon, mutta pidin siitä myös kokonaisuutena. Ehkä nyt jokin portti runouden maailmaan aukesi, kun ymmärsin, ettei kaikki olekaan sitä einoleinomaista, minulle etäistä loppusointuilua, se voi olla muutakin. Ja koska en vielä tiedä, mistä muualta kuin Kosolan parista sitä lähtisin etsimään, taidan seuraavaksi lukea hänen esikoisensa. Siinä välissä saa sitten vinkkailla myös muuta runoutta tämän bloginkin kautta minulle.

Tammikuussa 2018 minusta tuli noin viikoksi runotyttö.

"hätätapauksessa 
riko pääsi"

Avaruuskissoista on kirjoittanut myös ihana Bookishteaparty-Katri, jolle ylipäätään menee suuri kiitos ja kunnia siitä, että tämä runoilija on minulle jollain tapaa tutuksi käynyt, runoista kirjoittamisen esikuvani Reader, why did I marry him?, sekä muuten mainiot postaukset blogeissa Kirja vieköön!, Rinkka ja nojatuoli, Kaikkea kirjasta & Kirjavarkaan tunnustuksia.

Helmet-lukuhaaste 2018: 02. Kotimainen runokirja

Avaruuskissoilla korkkaan myös #runo18 -haasteen osaltani käyntiin. (juupajuu, "en juurikaan osallistu lukuhaasteisiin". Se on jo varsin nähty.)

8 kommenttia :

  1. Tämä oli ihana, vaikka minä olen täti-ihminen ja Susinukke avantgardistinen nuori mies :) Ei haitannut tippaakaan. Ja voi miten fiksu ja symppis hän oli Helsingin kirjamessuilla 💕 Asettui kiltisti kuvattavakseni, mutta harmikseni lähiksestä tuli epätarkka susi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se menee, että mainioin taide yhdistää, oli kyse sitten ikäeroista tai näkemyksistä!

      Poista
  2. Nyt on hyvä päivä. Ei ollut ihan yhtä hyvä vielä hetki sitten, mutta sitten näin, että olit kirjoittanut Susinuken runoista. Tämä kokoelma on mulle hyvin rakas.

    Esikuva, hah-hah-haa. Kiitos kuitenkin, kun niin kaunisti sanot. Pus!
    Suosittelen suht kaikille Henriikka Tavin Esim. Esaa, Sirpa Kyyrösen runoja, Tiina Lehikoisen Multaa, Eino Santasen Yleisöä, Anja Erämajan runoja, Jarkko Jokista, Tomi Kontiota, Satu Mannista nyt näin alkajaisiksi ja mitä äkkiä tuli mieleen ja mitä viime vuonna olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos! Tiedän keiden perässä seuraavan kerran kirjaston runohyllyllä pyöriä! Ehkä tästä tulee vaikka jopa tapa!

      Poista
  3. Minähän en runojen päälle ymmärrä, mutta saatoinpa jopa kiinnostua. Katri tästä on niin monta kertaa maininnut ja sitaattisi antaa kirjasta ymmärrettävän kuvan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä niiden päälle alkaa ymmärtämään vasta kun niitä myös lukee. Suositukseni tälle ehdottomasti :)

      Poista
  4. Oon niin onnellinen, että ihmiset löytää itsensä tän kokoelman äärestä. Tää on mun ehdoton lempirunokirja, ihan paras. Edith Södergranin Tulevaisuuden varjo ja Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on myös ihan huikeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä voisin kokeillakin seuraavaksi, kiitos vinkeistä! :)

      Poista