Kevään uutuuspino muutamaa kiinnostavaa lukuunottamatta alkaa olla varsin hienosti jo luettu, ja vaikka ehkä neljännen kevään 2017 teoksen jälkeen vannoin, että nyt luen vain ja ainoastaan vanhaa ja klassista, en ehkä ihan niin olekaan tehnyt, ja sitten kuinkas sattuikaan, aloin jo selailemaan syksyn uutuuskatalogeja ja bongailin jo sieltäkin yhden jos toisenkin kirjan mitä lukea. Vaikka oikeastaan jos valita pitää, millään muulla ei ole väliä kuin syksyn uudella Kjell Westön kirjalla. Sitä on odotettu. Mutta tässä nyt silti, illan ratoksi ja noin muutenkin, muutama muukin kiinnostavan oloinen teos, joita lukea kesän jälkeen kun kaikki on omassakin elämässä kirjaimellisesti toisin.
Aula & CO
Yu Hua : Xu Sanguanin elämä ja verikaupat, elokuu 2017. Viisihenkisen työläisperheen tarina Maon aikaisessa Kiinassa. Huan Elämänkaari kiinnostaa myös, senkin voisi tätä uudempaa suomennosta odotellessa lukea.
Atena
Jennifer Ackerman : Viisaat linnut, toukokuu 2017. Tämä on jo kevään uutuus, mutta mennyt minulta aiemmin ohi. Tietokirja lintujen sosiaalisista suhteista, älykkyydestä ja kaikesta muusta, mikä ihmiseltä usein tuntuu menevän ohi. Kuulostaa kirjalta, josta nauttisin kesällä mökkilaiturilla hurjasti.
Miikka Voutilainen : Nälän vuodet - nälänhätien historia, syyskuu 2017. Suomen nälkävuosista punavankileireille ja nykyaikojen rock-konsertteihin, jotka keräävät varoja nälänhätien uhreille. Tietokirja, joka sukeltaa syvemmille nälänhädän juurille, sinne, missä nälkä ei johdu vain luonnonoloista.
Bazar
Yuval Noah Harari : Homo Deus - huomisen lyhyt historia, syyskuu 2017. Hararin edeltäjä, Homo Sapiens on minulla ikuisuuskirjana kesken, ja vaikka sen kahlaamisessa onkin mennyt kauan, kiinnostaa jo nyt sen seuraajakin, tulevaisuuden kuviin suuntaava evoluution seuraava askel, Homo Deus.
Gummerus
Nathan Hill : Nix, elokuu 2017. Suuri amerikkalainen romaani totuudenjälkeisestä ajasta, jossa esimerkiksi Norjaa ei enää ole. Kirjailijan esikoisromaani on ollut menestys kotimaassaan, ja sen salaisuudet haluaisin itsekin vielä löytää kansien välistä.
Eka Kurniawan : Kauneus on kirous, elokuu 2017. Indonesialaista kirjallisuutta, ihanaa! Kirjailija maalaa kuvaa kansakuntansa nuoresta historiasta tarjoten kurkistuksia paitsi sen kansanperinteeseen, myös periksiantamattomaan sieluun. Maailmankirjallisuus on tänä vuonna ollut lähellä sydäntäni, joten tältä käännöskirjalta odotan paljon.
Selja Ahava : Ennen kuin mieheni katoaa, syyskuu 2017. Nainen haluaa merkitä miehensä ylös, ennen kuin tämä pala palalta katoaa ja vähenee. Kahdesta edellisestä Ahavasta pidin kovin, joten tämä kolmaskin tuntuu kiinnostavalta.
Otava
Kjell Westö : Rikinkeltainen taivas, elokuu 2017. Kasvutarina ja kertomus kolmesta sukupolvesta, kuinka westömäistä. Ja silti juuri niin ihanaa, sitä sellaista, jota on useamman vuoden jo kuumeisesti saanut odottaa. Westö on yksi minulle tärkeimpiä nykykirjailijoita, joten uuden romaanin käsiin saaminen on jo nyt kutkuttavaa.
Arundhati Roy : Äärimmäisen onnen ministeriö, elokuu 2017. Sukellus Intiaan, itsenäisyyttä havittelevaan Kashmiriin sekä talouskasvun sivuvaikutuksiin, jossa köyhät köyhtyvät, naiset joutuvat joukkoraiskauksien uhriksi ja kastijako on edelleen osa modernina pidettyä yhteiskuntaa. Vahvaa intialaisromaania odotellessa voisin lukea Royn esikoisromaanin Joutavuuksien jumalan.
Johanna Holmström : Sielujen saari, syyskuu 2017. Tarina terveyden ja hulluuden rajasta ja siitä, onko sellaista olemassa. Saarelle karkoitetaan ne, jotka eivät muualla pärjää, ja useamman naisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Mielenkiintoisen oloinen kotimainen romaani sai pienen esittelynsä kohdalla kiinnostumaan kovasti.
Johanna Holmström : Sielujen saari, syyskuu 2017. Tarina terveyden ja hulluuden rajasta ja siitä, onko sellaista olemassa. Saarelle karkoitetaan ne, jotka eivät muualla pärjää, ja useamman naisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Mielenkiintoisen oloinen kotimainen romaani sai pienen esittelynsä kohdalla kiinnostumaan kovasti.
(kuva: Favilli & Cavallo : Iltasatuja kapinallisille tytöille, tarkempi taiteilija kirjassa)
S&S
Elena Favilli & Francesca Cavallo : Iltasatuja kapinallisille tytöille. Miltä näyttää lapsista maailma, jossa saduissa miehet ovat aina sankareita, ja naisille riittää elämän loppuun asti kestävän onnen takeeksi se, että he sellaisen miehen itselleen saavat? Kun olen nyt lukenut kolme vuotta ääneen erilaisia satuja kuusivuotiaille, olen itsekin kerran jos toisenkin törmännyt pulmaan, jossa sukupuoliroolit kaipaavat pientä päivitystä. Paljon toki voi tehdä jo satuvalinnoilla (Pepit ja Ronja Ryövärintytär nyt nopeasti mainittuna), mutta silti tämä uusi sankarinaisten kirja kiinnostaa myös, ihan jo työnkin puolesta.
Tammi
Haruki Murakami : Rajasta etelään, auringosta länteen, syyskuu 2017. Murakamia riittää jos ei julkaistavaksi vuosittain uutta, niin käännettäväksi vanhaa. Se toki ilahduttaa, etenkin kun edellinen suomennettu Miehiä ilman naisia -novellikokoelma nousi kerralla ehkäpä kaikkien aikojen murakamikseni, mutta saa nähdä joko kohta tulee yliannostus. Toivottavasti ei, vielä ainakin jaksan kiinnostua!
Mikä syksyn uutuus tietä kiinnostaa eniten? Muita Westön odottajia?
