Reader, why did I marry him -blogin Ompun emännöimä novellihaaste tulee päätökseensä huomenna, ja on aika kirjailla itsekin yhteenvetona ylös marraskuun ja toukokuun välisenä aikana luetut novellit. Asetin ensin tavoitteeni neljäänkymmeneen, sitten suoraan sataan, sillä kokoelmien lukeminen kävi koko ajan vain helpommaksi. Ja vaikka usein mutisenkin, etteivät haasteet ole minua varten, sillä ne pahimmillaan tuovat mukanaan pienimuotoista lukustressiä ja pakko lukea -ajatuksia, tämän kanssa onneksi ihan vain sai lukea.
Haaste käynnistui Munrolla, koska minulle hyvin pitkään laadukkaat novellit olivat yhtä kuin Alice Munro. Ovat ne sitä toki edelleenkin, mutta onneksi myös hyvin paljon muuta. Munro on laadukkaan tasaista, ja vaikkei hän ehkä vieläkään ole henkilökohtaisella tasolla noussut minulle mitenkään supersuosikiksi, eivät hänen kokoelmansa koskaan petä. 8 novellia.
Novellihaaste oli myös mitä mainioin syy tarttua viimein vuosia hyllyä lämmittäneeseen Xiangjianin kokoelmaan, ja se todella kannatti. Vaikka mitä muuta laadukasta ja ihanaa tämänkin jälkeen vielä haasteeseen luin, pysyy tämä ehdottomana novellikokoelmasuosikkina, ehkä jopa kautta aikojen. Koskettavia, samaistuttavia ja silti niin maagisen erilaisesta maailmasta kertovia pieniä tarinoita, tätä rakastin. Ja siis rakastan edelleen. Suosittelen kenelle tahansa. 16 novellia.
Saundersin esikoinen järkytti, vavisutti ja oli tulla painajaisiin mukaan, ja silti veti jalat mennessään niin, ettei ihan toista samanlaista kokoelmaa varmaan hetkeen vastaan tule. Viimeinen novelli oli kaiken muun jälkeen hieman pettymys, mikä laski fiilistä koko kokoelmasta, mutta vahva ja voimakas lukukokemus on kyllä edelleen voimakkaasti mielessä, vaikka tämän viime vuoden puolella luinkin. 7 novellia.
Kuuntelija oli kaunista, herkkää ja varmaa Janssonia, ja vaikkei tämä ihan niin voimakas lukuelämys ollut minulle kuten aiemmat Janssonin aikuiskirjat, jäi mieleen muutama vahva ja kaunis novelli tästäkin. Jansson kirjoittaa visuaalisesti ja älykkäästi, ja tämän kokoelman novellit ansaitsevat vielä tulla uudelleenluetuiksi, jotta niistä saisi vielä himpun verran enemmän itselleenkin irti. 18 novellia.
Piippuhylly oli tuttua Kettua, rujoa, raivokasta ja rouheaa. Kokoelma toimi, toi luokse tuttuja hahmoja ja uusia kokemuksia, ja sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Kettu on tosiaan yksi elämäni nykykirjailijoista. Hienoa tekstiä, jonka ymmärrän täysin jakavan mielipiteitä. 10 novellia.
Ainoa uusintalukuun tullut kokoelma, sellainen, jonka ensimmäisestä lukukerrasta oli jo niin monta vuotta, että tuntui kuin olisin lukenut tämän kokoelman ensimmäistä kertaa. Voimakkaita ja Adichien tyylille uskollisia tarinoita, mukaansatempaavia ja uusia maailmoja avaavia. Toimii myös novellikammoisemmillekin. 12 novellia.
Saundersin tyyli on hieman rauhoittunut sitten esikoiskokoelman, mutta seesteinen ja selväjärkinen se ei edelleenkään ole. Joulukuun kymmenes nousi kokonaisuutena todella korkealle, ja se oli lukukokemuksena ehdottomasti huikea. Ehkä tästä olisi ollut helpompi aloittaa kuin Sotapuistosta, mutta lukukokemukset toimivat ehdottomasti näinkin päin. 10 novellia
Gappahin Tanssimestarin luin, ja pidin siitä hurjasti enemmän kuin vastaluetusta kyseisen kirjailijan romaanista. Hieman se vaati oman asenteen kohdalleen laittamista, tunnelmaan tietoista virittäytymistä, mutta lopulta pienet osat loksahtelivat niin sujuvasti paikalleen, että tästäkin tuli neljän sydämen kirja. Hieno kokoelma, suosittelen tätäkin kulttuurisukellusta. 13 novellia.
Yhteensä luettuna siis 95 novellia.
Yhteenvetona sanoisin, että olipa ihana haaste. Olen vierastanut novelleja liian pitkään ja liian ponnekkaasti, ja vaikka toki jo ennen tätä haastetta aloin niille hieman lämmetä, sain tämän myötä paljon uusia lemppareita, lukuideoita ja inspiraatiota myös tulevaa varten. Loppujen lopuksi kun luin hieman varman päälle, jo valmiita lemppareita ja kehuttuja kokoelmia, ehkä jatkossa uskaltaudun myös novellien parissa hieman kokeellisimmille vesille. Onneksi oli tämä haaste ja sen muissa blogeissa pyörivät loputtomat lukuideat, minusta kun tuntuu, että novellit ovat tulleet luokseni jäädäkseen.
