sunnuntai 21. tammikuuta 2018

ULLA DONNER : SPLEENISH

ULLA DONNER : SPLEENISH
150s.
S&S 2017
Suomennos: Sinna Virtanen

Ennakkokipuilin jo valmiiksi Helmet-haasteen kohdan 12 kanssa, jonka täyttääkseen tulisi lukea sarjakuvaromaani. Oi kyllä, niin pihalla sarjakuvamaailmasta olen, että täytyi ihan tarkastaa mitä sarjakuvaromaanilla tarkoitetaan. Hieman oli toki päättelykykyä vielä tallella, ja olin ehkäpä osannut jollain maagisella tavalla tuosta käsitteestä jo hieman päätellä, mitä se todennäköisesti on, mutta eipä haku varsinaisesti auttanut siihen varsinaiseen pulmaan: mistä löytää vielä luettava sarjakuvaromaani.

Jos hieman vielä alustan, niin suuren ongelmanhan etsintään aiheuttaa oma varsin rajattu visuaalinen silmäni. Se ei ole pettämätön, ja pidän kyllä monenlaisesta kuvitetusta, mutta. Niin, no, mutta. Minusta lähtökohtaisesti sarjakuvat eivät ole visuaalisesti kovinkaan kiinnostavia, vaikka se toki onkin niissä hieman se jutun juoni. Ja siksi koin aikalailla mahdottomaksi, että löytäisin tähän haastekohtaan mitään muuta kuin puolipakkopullaista täyteluettavaa.

Ja sitten törmäsin Goodreadissa jonkun kaverini luetuksi merkitsemään Spleenishiin.


Ja ah! Miten tässä yhtäkkiä yhdistyikin kaikki! Tarina, visuaalisuus, se, kun joku kirjoittaa, kuvittaa ja tuo esiin sen, mikä itselle alkaa olla jo tietynlainen sukupolvikokemus. Puhumattakaan siitä, että se vielä sattuu tulemaan sieltä samojen punaviherkuplien sisältä, reunoilta, liepeiltä ja läheltä, joissa itsekin miellän jonkin verran pyöriväni. (Tai no, sattuu ja sattuu, onpa kummaa, että graafikko on punaviherkuplasta.) Että voihan Fafa's!

Vaikka Spleenish käy sukupolvikokemuksesta, on se myös mainio ja paikoin vakavankin itseironinen sarjakuvaromaani paikkansa etsimisestä ja yhteiskunnasta, jossa jokaisen täytyy olla jollain tavalla se uniikki lumihiutale, joka erottuu joukosta, mutta vain omilla ehdoilla, sillä tahdonvastainen erottuminen on (sosiaaliseksi) kuolemaksi. Donner havainnoi tätä ilmiötä mahtavan tarkasti, ja rakastan myös hänen tapaansa kuvittaa, käyttää tekstiä, viittauksia muuhun taiteeseen, lainoja, fonttejä ja grafiikkaa tehokeinona. Kuvitetut kohtaukset olivat sitä mitä aidostikin, kotibileet niin täynnä melua ja ajatuksia, ettei olennaisesta meinannut saada kiinni, taidenäyttelyt vain tapa tuoda itseään esille. Hyvän elämän etsintäkin on juuri sitä, mitä etuoikeutettu (etelähelsinkiläinen) kuvittelee tärkeimmäksi tehdä, mutta sitäkin on käsitelty niin lempeän ironisesti, ettei siitä voi tulla edes vihaiseksi. Ja tavallaan ironiassa on piilossa koko sarjakuvaromaanin hienous, sillä miten muuten y-sukupolven edustaja edes voisi ongelmiaan 2010-luvun lopulla käsitellä?

Kaiken kaikkiaan tämä oli yksi alkuvuoden vahvimpia lukukokemuksia, ja suosittelen sitä ihan ehdottomasti myös niille, jotka sarjakuvia kirjallisuuden muotona jostain syystä minun tapaani vierastavat. Eniten suosittelen sitä sellaisille, jotka tunnistavat kriisin siitä, kun oma parasta ennen -päiväys on juuri umpeutunut ja niille, jotka kuuluvat siihen maagisen ironiseen ikäpolveen, joka ei voi elää ilman itsetietoisuuttaan. Mutta lopulta, tätä kyllä suosittelen ihan kaikille. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, jonka hetkeen olen lukenut.

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus on ainakin Spleenishin lukenut aiemmin.
Helmet-haaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani 

12 kommenttia :

  1. Hei, kiitos vinkistä, voisin lukea! Luen kyllä paljon sarjiksia, että ei siinä, mutta on aina kiva löytää joku uusi. En muista oletko lukenut, mutta Alison Bechdelin Hautuukoti on tosi hyvä, suosittelen sitä ehdottomasti. Ja Liv Strömquist tietenkin myös! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa, kiitos vinkeistä! Innostuin jo niin, että palasin juuri kirjastosta Bechdelin ja Strömquistin kanssa, vain jälkimmäistä olin jo aiemmin osannut ajatella lukevani! :) Ja joo tää oli kyllä kans hurjan hyvä, toivottavasti tykkäät myös! :)

      Poista
  2. Tämä on kyllä niin ihana ja kamala kirja. Samastuin todellakin, pelottavan hyvin. Pidin paljon Donnerin ronskista piirrosjäljestä, joskin punavalkoinen värimaailma hieman rasitti silmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä yllättävääkin voimaa! Minä taas pidin punavalkoisuudesta, tuntui raikkaalta ja toimi minusta mukavasti. :)

      Poista
  3. Astun tänä vuonna mukavuusalueeni ulkopuolelle osallistuttuani Sarjakuvahaasteeseen, sillä laji on minulle hyvin vieras. En oikein tiedä yhtään, mistä olisi hyvä aloittaa tai minkälaisia kaikkia vaihtoehtoja genre oikein sisältää ja siksi kaikki sarjakuvaan viittaavatkin suositukset otetaan ilolla vastaan :D Taidanpa liittää tämän lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun vahvasti, mulla on todella stereotypinen kuva sarjakuvista, että ne ovat joko Viivi ja Wagner tai Lucky Luke -henkisiä pläjäyksiä kaikki! Tämä oli niin hurjan hyvä yllätys, että nyt tekee mieli kantaa kirjaston sarjakuvaosastolta huomattavasti enemmän myös sarjakuvia kotiin, mutta itsekin tosiaan tarvitsen vielä aika paljon suosituksia löytääkseni lisää tämänkaltaista luettavaa. Mutta lue ihmeessä tämä, itse ainakin pidin siitä hurjasti. :)

      Poista
  4. Miten kiinnostavaa! Mullekin sarjakuvaromaani on hurjan vieras, en ehkä ole koskaan lukenut yhtään alusta loppuun, ja jo sen vuoksi olisi hyvä tähän tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kyllä lämmöllä! Ja Katrin yllä mainitsemaa Bechdelin Hautuukotia myös, se on minulla nyt kesken ja nautin hurjasti! Ihana löytää jotain aivan uudenlaista luettavaa, ehkäpä parasta koko Helmet-haasteesta. Olisi ilman jäänyt nämäkin löytämättä. :)

      Poista
  5. Hah tajusinkin juuri tulla tuolta Katrin postauksesta tänne, oli mennyt ihan ohi että sinäkin kirjoitit tästä! Tosiaan kuten siellä totesin, tämä alkoi kiinnostaa nyt minuakin ja täytyy ehdottomasti laittaa lukulistalle :) Kiva myös että olet löytänyt sarjakuvien pariin, itse olen jo niiden vannoutunut kuluttaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hauska, olisipa mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä! :) Ja juu olen ihan hurmaantunut nyt, ihanan kevyttä tarttua, mutta silti suuriakin lukukokemuksia tästäkin maailmasta jo löytynyt! Hassua, miten ennakkoluuloinen sarjakuvia kohtaan on osannutkin ennen tätä olla!

      Poista
  6. Oi ihanaa, kiitos vinkistä! Mullekin sarjakuva on tosi vieras formaatti enkä oikein ole tiennyt, mistä aloittaisin ja mihin tarttuisin. Näin y-sukupolven edustajana tuo varmaan osuu useammankin kerran maaliinsa... Mut hei, ironian kautta #lol

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tätä ja Liv Strömquistia suosittelen ehdottomasti alkuun! :) Tai no jo paljon sarjakuvia lukeneille myös, nämä ovat vallan timanttisia!

      Poista