PETTER KARLSSON : MUUMIMAAILMA JA TODELLISUUS.
TOVE JANSSONIN ELÄMÄ KUVINA
♥ ♥ ♥ ♥
242s.
WSOY 2014
242s.
WSOY 2014
En tiedä miten tämä kirja onkin unohtunut näin pitkäksi aikaa kirjahyllyyn. Olen tämän saanut joululahjaksi jo pari vuotta sitten, ja nyt viikonloppuna kirjahyllystäni jotain muuta kaivellessani sain viimein tartuttua Tove Janssonin elämään kuvina.
Petter Karlssonin Muumimaailma ja todellisuus tuo Tove Janssonin jotenkin hirmuisen vahvasti nykypäivään, se tuo lähelle henkilökohtaisetkin kuvat, mikä tuntuukin tällaiseen visuaaliseen ja sosiaaliseen mediaan tottuneelle jotenkin hyvin tutulta tavalta käydä läpi toisen elämää. Kirja tarjoilee kuva-aarteita niin Toven lapsuudesta, nuoruudenvaiheista kuin vanhuudestakin, se tuo näytille muumikuvituksia ja esittelee se muutamat kuuluisimmat taidemaalaukset ja freskotkin. Teos onkin ehkäpä noin 80% kuvakirja, ja se esitteleekin Toven visuaalisen puolen mallikkaasti. Kuvien puolesta kirja voisikin saada jopa viisi sydäntä, mutta se teksti. No, se pyörisi ehkä kahden paikkeilla, ja se ehkä hieman tätä "luku"kokemusta häiritsikin.
Olen aiemmin lukenut Tove Janssonin elämäkerroista vain Tuula Karjalaisen Tove Janssonin: Tee työtä ja rakasta -teoksen. Ja voi, sitä minä rakastin. Boel Westinin Sanat, kuvat, elämä -elämäkertaa olenkin sitten säästellyt, antanut ajan kulua tuosta uudemmasta, jotta silläkin olisi jotain uutta tarjottavaa. Ja en tiedä mitä sitten tältä kirjalta odotin kuvien lisäksi, ehkä edes jonkinlaista syventymistä ja tarkkuutta asioihin? Nyt teksti oli kuitenkin tiivistetty niin pieneen osaan, että siitä tuli väkisinkin hieman turhautunut olo. Mutkat vedettiin aika rankasti suoriksi, asiat yleistettiin aivan kummalla tavalla faktoiksi, ja tuntuipa, että siinä missä toisessa lauseessa kritisoitiin Toven ylitulkintaa, joka toisessa siihen syyllistyttiin jatkuvasti itse, milloin sijoittaen vaikka ja ketä mihinkin Muumi-rooliin tai romaanin hahmoon ja syntytarinaan. Tekstiosuudet ja kuvatekstit taas loivat vähän ärsyttävääkin toistoa, olisi riittänyt, että jotkin asiat mainitaan vain jommassa kummassa, ei aina molemmissa. Hieman siis tähän osaan petyin, nyt vain mietin, että jos tekstit on sivuosassa, miten paljon painoarvoa tekstille edes tulee antaa? No, nyt tämä toimi mainiona jatkona aiemmalle Karjalaisen kirjoittamalle elämäkerralle, ja siitä tai tuosta Westinin teoksesta suosittelenkin aloittamaan, jos Tovesta haluaa lisää lukea. Tämä on sitten se valloittava kuvakirja siihen tueksi, kyllä näitä valokuvia varmasti jatkossakin tulee vielä selailtua uudelleen.
Petter Karlssonin Muumimaailma ja todellisuus tuo Tove Janssonin jotenkin hirmuisen vahvasti nykypäivään, se tuo lähelle henkilökohtaisetkin kuvat, mikä tuntuukin tällaiseen visuaaliseen ja sosiaaliseen mediaan tottuneelle jotenkin hyvin tutulta tavalta käydä läpi toisen elämää. Kirja tarjoilee kuva-aarteita niin Toven lapsuudesta, nuoruudenvaiheista kuin vanhuudestakin, se tuo näytille muumikuvituksia ja esittelee se muutamat kuuluisimmat taidemaalaukset ja freskotkin. Teos onkin ehkäpä noin 80% kuvakirja, ja se esitteleekin Toven visuaalisen puolen mallikkaasti. Kuvien puolesta kirja voisikin saada jopa viisi sydäntä, mutta se teksti. No, se pyörisi ehkä kahden paikkeilla, ja se ehkä hieman tätä "luku"kokemusta häiritsikin.
Olen aiemmin lukenut Tove Janssonin elämäkerroista vain Tuula Karjalaisen Tove Janssonin: Tee työtä ja rakasta -teoksen. Ja voi, sitä minä rakastin. Boel Westinin Sanat, kuvat, elämä -elämäkertaa olenkin sitten säästellyt, antanut ajan kulua tuosta uudemmasta, jotta silläkin olisi jotain uutta tarjottavaa. Ja en tiedä mitä sitten tältä kirjalta odotin kuvien lisäksi, ehkä edes jonkinlaista syventymistä ja tarkkuutta asioihin? Nyt teksti oli kuitenkin tiivistetty niin pieneen osaan, että siitä tuli väkisinkin hieman turhautunut olo. Mutkat vedettiin aika rankasti suoriksi, asiat yleistettiin aivan kummalla tavalla faktoiksi, ja tuntuipa, että siinä missä toisessa lauseessa kritisoitiin Toven ylitulkintaa, joka toisessa siihen syyllistyttiin jatkuvasti itse, milloin sijoittaen vaikka ja ketä mihinkin Muumi-rooliin tai romaanin hahmoon ja syntytarinaan. Tekstiosuudet ja kuvatekstit taas loivat vähän ärsyttävääkin toistoa, olisi riittänyt, että jotkin asiat mainitaan vain jommassa kummassa, ei aina molemmissa. Hieman siis tähän osaan petyin, nyt vain mietin, että jos tekstit on sivuosassa, miten paljon painoarvoa tekstille edes tulee antaa? No, nyt tämä toimi mainiona jatkona aiemmalle Karjalaisen kirjoittamalle elämäkerralle, ja siitä tai tuosta Westinin teoksesta suosittelenkin aloittamaan, jos Tovesta haluaa lisää lukea. Tämä on sitten se valloittava kuvakirja siihen tueksi, kyllä näitä valokuvia varmasti jatkossakin tulee vielä selailtua uudelleen.
