IBTISAM AZEM : THE BOOK OF DISAPPEARANCE239s.
And Other Stories, 2024
Alkuteos: سفر الاختفاء, 2014
Arabiasta englanniksi kääntänyt Sinan Antoon
Vaikka lukisi neljästäkymmenestä seitsemäänkymmentä kirjaa vuodessa, kuten yleensä itse teen, jokaiseen mahtuu silti ihan muutamia, jopa vain yksi tai kaksi maagisen upeaa kirjaa – kokonaisvaltaista taideteosta, jonka jälkeen on aika ennen ja aika jälkeen kyseisen kirjan. Tänä vuonna sellainen on ollut maaliskuussa luettu Samantha Harveyn Orbital. Ja nyt tämä, joulukuun alussa loppuun saatu palestiinalaiskirjailija Ibtisam Azemin The Book of Disappearance. Ja kuten tällaisten kirjojen kohdalla yleensä, on tästäkin haastavin kirjoittaa: mikään ei tunnu olevan niiden rinnalla tarpeeksi ja toisaalta haluaisin säilyttää mahdollisimman monelle mahdollisuuden lukea tämän samalla tavalla kuin luin sen itse – ilman oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia.
"I used to wonder: Should I tread lightly? Was I walking over the corpses of those who have passed trough, and who were decimated in the nakba? Was I walking over a land, made of decomposed bodies? When I walk in Palestine I feel that am walking on corpses. The images of multitudes of people escaping in terror are always on my mind."
Kun Jaffa ja Tel Aviv eräänä aamuna heräävät, on ilmassa jotain outoa. Ensin ajatellaan, että kaikki arabit ovat lakossa – yksikään ei ole saapunut töihinsä tavalliseen tapaan. Seuraavaksi ajatellaan, että armeija on onnistunut viimein jossain salaisessa operaatiossaan. Ja viimein ymmärretään vain, että kaikki palestiinalaiset Israelin "valtion" rajojen sisäpuolella ovat kadonneet, kokonaan. Jäljelle jääneet juutalaiset ovat hämillään, he pelkäävät pahinta. Mutta pikkuhiljaa outous ja hämmennys vaihtuvat mahdollisuuksien tieltä.
Azemin ensimmäistä kertaa vuonna 2019 englanninnettu, ja nyt And Other Storiesin uutena painoksena International Booker Awardsien lyhytlistalle päässyt tieteis-/spekulatiivisfiktiivinen romaani The Book of Disappearance nousi palkintolistauksen kautta omaankin tietoisuuteeni, ja kolmatta vuotta kansanmurhan keskellä elävien ihmisten tarinoihin sijoittunut romaani ei juuri ajankohtaisempi voisi olla. Se on hyytävä, sydämen särkevä ja yhtaikaa silti raivon valtaan saava. Azem kirjoittaa lyyrisen kauniisti, vaihtaa taiten kielen ja kerronnan rekistereitä kertojasta riippuen, tarjoaa upean ja kipeän taideteoksen keskelle koko läntisen maailman sormien välistä katsomaa Israelin hirmuhallintoa. Azem käsittelee aihettaan viiltävän tarkalla otteella – sekularisoituneen juutalaisen Arielin sekä hänen alakerrassaan ennen katoamistaan asuneen ystävänsä Alaan ja tältä jääneen muistikirjan kautta pääosin vuorotellen. Jaffa ja sen esikaupunkien päälle kolonisoiden rakennettu Tel Aviv muuttuvat kirjassa eläväksi historiaksi, kuvaksi politiikasta ja tarinoista, jotka tämän hetkenkin ovat mahdollistaneet.
Azemin tapa käsitellä Israelin juutalaisten tarinallistettua oikeutta "pyhälle maalleen" toteutuu kriittisen ja väkevän kerronnan kautta, joka ei juurikaan lukijaansa säästele. Azemin taituruus on kuitenkin näyttämisessä, ei valmiiksi ajattelemisessa ja alleviivaamisessa. The Book of Disappearance on älykäs ja kiihkoton tutkielma tarinoiden vallasta, sekulaarinkin kansanosan syötin kohoineen nielemisestä. Kun se yhdistyy Alaan luvuissa lyyrisen kauniisiin muistelmiin, nakban kokeneen isoäidin kuoleman käsittelyyn ja haavoittuvaan ylisukupolvisen traumaan, ei selvemmin lännen silmien ummistusta voisi nähdä. Jopa "suvaitsevaiset" ja maallistuneet juutalaiset kääntävät katseensa omilta teoiltaan, oman pyhän maan satunsa ja modernin valtion perustustarinoiden pauloissa. Kun ensimmäinen osa kansanmurhasta on tehty itsenäisyyssodan nimissä, kokonaisia kyliä ja kaupunkeja väkivalloin itselleen siirtäen, on usko moderniin demokratiaan yhtaikaa naiivi ja pelottava. Journalistina toimiva Ariel toimii äärettömän brutaalina ja häiritsevänä vertauskuvana koko yhteiskunnasta, joka näkee oikeuksia sielläkin, missä kuuluisi olla velvollisuutta ja aitoa syyllisyyttä.
Ibtisam Azemin romaani onkin voimakas Lue maailma vuodessa -haasteen lopetus. Se on niin osuva tarina palestiinalaisten katoamisesta ja kadottamisesta, että se tekisi mieli luetuttaa ihan jokaisella. Vuosi 2023 ja sen jälkeisen ajat ovat näyttäneet, ettei tämä todella ole niin spekulatiivista saati fiktiota kuin ensin saattaisi ajatella.
Lue maailma vuodessa: 12. Kirjailija on maasta, jonka valtiota ei olla (täysin) tunnustettu
