MAIJA SALMI & MEERI KOUTANIEMI : ILOPANGON VANKILAN NAISET
162s.
Like 2017
Tästä kirjasta kertovan postauksen luonnos on vilkkunut tyhjillään blogini loputtomassa julkaisemattomien postauksien säilössä ties kuinka kauan. No - kauan ja kauan, helmikuun alussa tämän olen lukenut, mutten osaa sanoa siitä mitään. Tämä nimittäin jättää varsin hiljaiseksi.
Maija Salmen kirjoittama & Meeri Koutaniemen kuvaama tietokirja raivaa tiensä vehreän kauniiseen El Salvadoriin ja taistelee piinaavien lupaviidakoiden kautta itsensä pahamaineiseen naisten vankilaan, Ilopangoon. Ilo ja hyvinvointi tuosta paikasta kuitenkin on kaukana, sillä kuten muutkin El Salvadorin vankilat, on se nurkkiaan myöten täynnä niin, että suljetulla osastolla ihmiset nukkuvat lattialla kylkikyljessä kun muuallekaan ei mahdu. Kovan linjan politiikka on yrittänyt kitkeä jengiväkivaltaa ja -valtaa pois, mutta on saanut vain täytettyä vankilat ääriään myöten onnistumatta puuttumaan itse ongelmaan lainkaan. Usein istumaan joutuvat vielä pahnanpohjimmaiset - naiset - koska patriarkaalinen ja syvästi katolinen yhteiskunta pyörii täysin miesten ehdoilla, eikä heillä ole aikaa eikä halua jäädä kiinni rikoksistaan. Toki moni naisista itsekin on rikoksiin syyllistynyt, mutta järjetön määrä vankilaan joutuneista on joko täysin syyttömiä tai kiristyksen uhalla rikoksen tehneitä. Tai kaikkein järkyttävimmissä tapauksissa: ainakin 17 naista El Salvadorissa istuu tälläkin hetkellä vankilassa, koska he ovat saaneet keskenmenon. Äärimmäisen aborttivastaisessa valtiossa sen rikosnimike kun on harkittu murha.
Vaikka aiheet ja naisten kohtalot ovat rankkoja, Salmi kirjoittaa niistä kiitettävän kiihkottomasti ja niin neutraalisti kuin tällaisista oloista vain mahdollista on kirjoittaa. Hän pidättäytyy tekemästä lukijan puolesta johtopäätöksiä, joka on mielestäni tietoteoksen luotettavuuden ehdoton kulmakivi. Hän osaa ja uskaltaa päästää ääneen salvadorilaiset naiset, eli juuri heidät, joiden kohtalo kiinnostaa kaikkein eniten, eikä maalaa tai väritä tarinoita omilla länsimaalaisilla värikynillään. Ehkä itsestäänselvyys monelle, mutta toisaalta vastapa meillä muutama vuosi sitten palkittiin Finlandian Tieto-kategoriassa kirja, joka ei samaan pystynyt. Ja ne kohtalot todella puhuvat puolestaan, ei tämä kirja värikyniä kaipaakaan.
Ja ne kohtalot kirpaisevat. Vaikka täällä Suomessakin on vielä tekemistä patriarkaalisen yhteiskunnan norminpurkutalkoissa, osoittavat Salmi & Koutaniemi raadollisen tarkasti sen, miltä näyttää yhteiskunta, jossa naisen asemaa ei käytännössä ole. Ilopangon vankilan naiset ovat pääsääntöisesti kouluttamattomia, suurin osa heistä käy ensimmäistä kertaa jonkin koulun loppuun vasta osana vankilan koulutusohjelmaa. Se on paradoksaalista, sillä jos he olisivat kyenneet käydä koulunsa loppuun vankilan muurien ulkopuolella, he olisivat epätodennäköisemmin edes kyseenalaiseen linnaansa joutuneet. Miehet kuitenkin ohjaavat koko maan kulttuuria ja käytäntöjä, ja kaksi jengiä koko El Salvadoria. Eikä sisällissotaan verrattava humanitaarinen kriisi todennäköisesti maassa ainakaan helpota, kun eräs oranssi heppu heidän pohjoispuolellaan on aloittanut massakarkoitukset myös Yhdysvalloista. Palaamaan joutuneilla ei ole välttämättä minkäänlaista kytköstä omaan, tai jopa ainoastaan vanhempiensa entiseen kotimaahan, ja useille ainoa mahdollisuus on liittyä jengiin, jos ylipäätään hengissä tahtoo selvitä.
Salmen & Koutaniemen kirja on raadollinen, mutta välttämätön. Se on muistutus, miksi ihmisoikeuksien puolesta pitää taistella, ja se on muistutus siitä, mihin äärimmäinen patriarkalismi ja epäinhimillisyys johtavat. Se on sellaisten naisten tarina, jotka eivät ääneen yleensä pääse. Joten valtava kiitos Salmelle & Koutaniemelle tämän kirjan toteuttamisesta, Likelle julkaisemisesta, kanssakirjabloggaajille bloggaamisesta, jotta mahdollisimman moni myös meillä kuulee nämä äänet. Ne eivät ole mukavaa kuultavaa, mutta sitäkin välttämättömämpiä ymmärtää.
Kirjasta muualla: Lukuisa, Eniten minua kiinnostaa tie, Reader, why did I marry him?
Lue koko maailma -haaste: El Salvador
Helmet-haaste 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
