
Voin vaikka vannoa, että eilen oli syyskuun ensimmäinen päivä ja ehkä viime viikolla vielä elokuun alku. Tuntuu, etten muistakaan milloin aika olisi tällaisin harppauksin hyppinyt, ja toisaalta taas ainahan se syksyisin. Tein joskus viitisen vuotta sitten päätöksen, että syksyistä on opittava pitämään, koska muuten elo täällä Suomessa käy vähän ankeaksi, ja vaikka ihan tuo pimeys ei vielä kaikkein lohdullisinta aikaa itselleni olekaan, on tästä elo-syyskuusta vuosien mittaan kehkeytynyt jollainlailla oikein mukavaa aikaa. Etenkin aina niinä syksyinä, kun edessä on uutta ja kutkuttavaa.
Mutta jos hieman taaksepäin palataan, elokuu meni tosiaan vielä lomaillessa. Se alkoi syntymäpäivillä, jatkui mökillä ja kiersi Madeiran kautta takaisin asunnonetsimis- ja myöhemmin muuttopuuhiin. Elokuun alussa lukeminen tökki enemmän kuin aikoihin, ja olinkin ensimmäiset kaksi viikkoa oikeastaan ihan tietoisesti lukematta. Piti olla hieman kauemminkin, mutta Ahavan uusin kolahti postilaatikosta arvostelukappaleena, ja sen "ihan vain vilkasein" -selailu muuttuikin 60 ensimmäisen sivun lukemiseksi, joten siitä se taas lähti. Mukava kun lähti, ehkä pieni tauko oli tehnyt hyvää.
E L O K U U N L U E T U T
01. Selja Ahava : Ennen kuin mieheni katoaa (18.8.)
02. Kimmo Ohtonen : Karhu - voimaeläin (29.8.)
03. Toni Morrison : Minun kansani, minun rakkaani (30.8.)
Kaikki lukemani olivat jollain tapaa hyviä, Ohtosen kirja sympaattisella, Morrisonin laadukkaalla ja vaikuttavalla ja Ahavan kirjasta käyty keskustelu taas oli ihan mielettömän hyvää. Ihana kun on blogi, ja ihana kun saa vaihtaa ajatuksia. Haluaisin lukea ehkä enemmän hieman vanhempaa kirjallisuutta, mutta olen huomannut, ettei siitä synny luonnollisestikaan yhtä hedelmällisiä keskusteluita kuin aivan tuoreista teoksista, joten olen nyt antanut luvan itselleni lukea sitä mitä kaikki muutkin, jos sitä nimenomaan sillä hetkellä mieli lukea tekee. Pääseepähän niiden kanssa hieman syvemmälle, ja eipä tässä kai myöskään kirjat lukemalla kesken lopu.

Syyskuu taas käynnistyi jo Joensuussa, pitkästä aikaa ihan yksin. Neljä kurssia ja aineopintojen lopputyöseminaarin tosin starttailivat heti alkuun ja pitivät kiireisinä, etenkin kun lopputyöstä kaiketi pitäisi joskus jatkaa graduun, eli päättää mistä sellainenkin pieni koulutyö tehdä. Saako tehdä kolmesta eri aiheesta?
Syyskuussa suhailin myös suuntaan jos toiseen, piipahdin heti alkuun Helsingissä kanssabloggareiden kanssa kuulemassa Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumista lisää sekä juhlimassa pienenpienen kummityttöni rippijuhlia. Ei ehkä sittenkään enää ihan niin pieni lapsukainen hän. Eikä täällä Joensuussakaan yksin ole tarvinnut olla, se tässä kaupungissa on parasta. Ja ollaanpa tänne Helsingistäkin luokseni tultu jo kahteen otteeseen.
Syyskuussa suhailin myös suuntaan jos toiseen, piipahdin heti alkuun Helsingissä kanssabloggareiden kanssa kuulemassa Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumista lisää sekä juhlimassa pienenpienen kummityttöni rippijuhlia. Ei ehkä sittenkään enää ihan niin pieni lapsukainen hän. Eikä täällä Joensuussakaan yksin ole tarvinnut olla, se tässä kaupungissa on parasta. Ja ollaanpa tänne Helsingistäkin luokseni tultu jo kahteen otteeseen.
S Y Y S K U U N L U E T U T
01. Koko Hubara - Ruskeat tytöt (5.9.)
02. Hanna Hauru : Jääkansi (6.9.)
03. Kjell Westö : Rikinkeltainen taivas (14.9.)
04. Angie Thomas : Viha jonka kylvät (19.9.)
05. Oma isoäitini : Nimettömän tytön muistelmat (24.9.)
06. Alain Mabanckou : Pikku Pippuri (25.9.)
02. Hanna Hauru : Jääkansi (6.9.)
03. Kjell Westö : Rikinkeltainen taivas (14.9.)
04. Angie Thomas : Viha jonka kylvät (19.9.)
05. Oma isoäitini : Nimettömän tytön muistelmat (24.9.)
06. Alain Mabanckou : Pikku Pippuri (25.9.)
Lukeminen lähti syyskuussa hieman paremmin liikkeelle, ja luin pitkästä aikaa kokonaista kuusi kirjaa loppuun. Ehdoton lemppari on Hubaran esseekokoelma ja mummin muistelmat, muuten ehkä jäätiin hieman keskinkertaisen tasolle, ainakin noin omalla tunnepuolella, ei tullut sellaisia suuria sykähdyksiä. Thomasin kirja on kyllä edelleen hyvä ja tärkeä, mutta esimerkiksi hartaasti odottama Westö on tässä muutaman viikon kuluessa jopa hieman kulahtanut, olen harvinaisen pettynyt tarinan lopetukseen. Mitä ihmettä tämä on, eivät ne ennen ole Westön kompastuskivi olleet?!
Elo- ja syyskuussa en muuten ostanut lainkaan kirjoja itselleni, hyvä minä! Kesällä niitä tuli jonkinverran vielä hamstrailtua, mutta nyt voisin taas panostaa vieläkin enemmän noihin lähikirjaston palveluihin. Se nimittäin täällä Joensuussa todella on lähellä, melkeinpä vastapäätä. Täydellinen sijainti kodille, sanoisin.
Ja tästä sitten taas kohti lokakuuta, viimeistä kuukautta noin puoleen vuoteen, jonka kanssa yleensä edes suurinpiirtein olen tullut toimeen. Edessä olisi parin viikon "syysloma", jonka ajattelin käyttää kirjatenttiin lukemiseen. Saa nähdä saanko itsestäni irti muuta lukemista lainkaan, jos jotain nimittäin on työelämästä ikävä, niin työmatkoja, jolloin lähes poikkeuksetta sain käytettyä tunnin päivästä ihan vain lukemiseen. Jonkun pitäisi rutinoida minulle tähän vapaampaankin aikatauluun vastaavat lukuhetket, kun en näemmä meinaa itse osata.
Ja tästä sitten taas kohti lokakuuta, viimeistä kuukautta noin puoleen vuoteen, jonka kanssa yleensä edes suurinpiirtein olen tullut toimeen. Edessä olisi parin viikon "syysloma", jonka ajattelin käyttää kirjatenttiin lukemiseen. Saa nähdä saanko itsestäni irti muuta lukemista lainkaan, jos jotain nimittäin on työelämästä ikävä, niin työmatkoja, jolloin lähes poikkeuksetta sain käytettyä tunnin päivästä ihan vain lukemiseen. Jonkun pitäisi rutinoida minulle tähän vapaampaankin aikatauluun vastaavat lukuhetket, kun en näemmä meinaa itse osata.