



3 x U U T T A A S I A A
x sain alkukuusta tietää, että muutan joulukuussa. Uusi asunto on valmiiksi jo tuttu siellä käymättäkin, sillä muutan siskoni naapuriin, lähes identtiseen asuntoon. Eniten ihastuttaa eteläikkunat ja -parveke, eniten epäilyttää keltainen tehosteseinä olohuoneessa. Toisaalta siinä, että minä muutan, ei tosin ole varmaan mitään kovin uutta kenellekään, onhan seuraava asuntoni jo aikuisikäni yhdeksäs. Eikä siihen edes lasketa Oslossa asumista. Pahoitteluni kaikille, jotka edelleen ylläpitävät käsinkirjoitettua osoitemuistiota.
x 12. tatuointi. Piti käydä ottamassa ystävän kanssa ex temporena jo kesällä, mutta ei helteillä malttanut (/ehkä kannattanutkaan). Ajattelin jo jonkin aikaa, että alkaa ehkä nämä kuvat jo riittää, mutta nyt tekisi mieli suunnitella kolmattakintoista. Ensimmäisen ottamisesta tulee tammikuussa 10 vuotta, täytyy ehkä ensi vuonna siis ottaa jokin juhlavuositatuointi jonnekin. Hah.
x uudet hiukset. Olen lykännyt kampaajalla käyntiä jo aivan liian kauan, joten pyysin saman tien vielä lyhyemmän kuin normaalisti. Logiikkana kai se, että näin ei taas vuoteen tarvitse käydä hiuksiaan leikkauttamassa, vaan ainakin sinne asti hiukset näyttäytyvät vielä jonkinlaisena polkkatukkana.
3 x M I E L E N K I I N T O I S I N T A H E T K EÄ
x kirjamessut. Päädyin lopulta pyörimään messuilla vain perjantain, mutta sekin kuusituntinen oli omalle hälyä ja ihmispaljoutta tietoisesti välttelevälle päälleni jo hurjan paljon. Jaksoin tosin itsenikin yllätykseksi yllättävänkin kauan (paljon tosin auttoi Katrin ihana seura), ja messuilla ilahdutti paitsi muutkin kirjablogikaverit, myös mielettömien keskusteluiden seuraaminen. Saara Turusen puheenvuorot noin etenkin, hän onnistui ottamaan messuilla kyllä erityisen hyvin oman tilansa haltuun. Pisteet siitä.
x yliopiston kuvataiteen tunti ja hiilipiirtäminen. Rakastuin hiileen tekniikkana, koska se on henkäyksenohuena mahdollista luoda esiin ja kadottaa ties kuinka monta kertaa niin, että lopputulokseen voi aidosti kokea olevansa jopa tyytyväinen. Työn aloittaminenkin oli helpompaa, hiili ei aseta tyhjänpaperinkammoa, vaan tottelee ja tuo esiin kerroksellisuutta jopa taitamattomammallekin tekijälle. Jos oikein innostuisin, voisin ehkä ostaa piirrustushiiltä jopa kotiinkin.
x pitkä viikonloppu Helsingissä tuntui kaupunkilomalta. Omat nurkat ja lempikadut tutuilta ja turvallisilta, yksin syöty lounas siltä, että kuului muidenkin joukkoon. Vuosi poissaoloa tarvittiin, että opin taas kyseisestä kaupungista pitämään, jospa toinen vuosi saisi jo täysin valmiiksi sinne myös palaamaan.
3 x K I R J A T
x lokakuun luetut:
03 Sylvia Plath : Sanantuojat
06 Sally Salminen : Katrina
07 Paperi T : post-alfa
08 Elena Ferrante : Kadonneen lapsen tarina
x lokakuun ostetut:
Virginia Woolf : Orlando
Virginia Woolf : Oma huone
Virginia Woolf : Kiitäjän kuolema ja muita esseitä
Leena Krohn : Erehdys
Helmi Kekkonen : Vieraat
Saara Turunen : Sivuhenkilö
Elin Willows : Sisämaa
x oli taas hyvä lukukuukausi, ja ehdin lukea enemmän kuin kirjoittaa. Kaikista linkittömistäkin on lähiaikoina tulossa postaus, kunhan ehdin. Eniten pidin ehdottomasti Sally Salmisen Katrinasta, Paperi T:n post-alfata sekä Ferranten Napoli-sarjan päätösosasta, mutta kaikki muutkin olivat vähintään ihan ok. Ainoa, jonka kanssa fiilis on lukuhetkestä laskenut, on Rytisalon Rouva C. Kirjailijan upea tapa käyttää kieltä valloitti lukiessa aivan totaalisesti, mutta taika ei ole oikein riittänyt tänne asti, ja kirjassa häiritsee entistä enemmän ne samat asiat kuin jo postattua: miksi näin päälleliimatun kaunista, miksei Minna Canthista rohkeammin, miksi siirappia oikeasti eläneestä ihmisestä, miksei markkinointi muistuta tarpeeksi hyvin, että kyse on fiktiosta, ei elämäkerrasta? Messuilla kuulin yhden jos toisenkin tästä elämäkertana puhuvan, ja se jos mikä särähti. Rytisalo tekee kirjassaan asian toki selväksi, mutta selvemmin siitä muutenkin toivoisin puhuttavan.