Voi toukokuu, minkälainen oletkaan ollut! Olen laittanut näemmä kuukauden ensimmäiseen instagram-kuvaani vienon toiveen, että olisitpa hyvä, toukokuu. Ja on se ollutkin. Yksi esikouluvuosi on taas ihan muutamaa päivää vaille taputeltu, aivan mahtavat kevätjuhlat lasten itsesuunnittelemalla näytelmällä pidetty ja on tuo ulkona täyttä häkää pyörivä kesäkin vallan mainio asia. Hirveästi ei myöskään iloa vähennä kymmenen päivän päässä sijaitseva sekä loman ensimmäinen päivä että minun ja K'n 9-vuotisvuosipäivä saatikka heinäkuulle varattu New Yorkin matka. Oi kesä, kiitos kun olet!

Ja tulihan sitä toukokuussa luettuakin, puoleen väliin mennessä enemmän kuin monena muuna kuuna yhteensä. Seitsemän kirjaa kahteenkymmeneen päivään, se lienee joku oma henkilökohtainen lukuennätykseni, huh! Ja tässäpä vielä kertauksen vuoksi ne luetut postauslinkkeineen:
Sivuja kertyi 2116 + risat vielä kesken olevasta, onpa totisesti tullut tarvottua luku jos toinenkin läpi. Näistä Janssonin kirja ampaisikin suoraan elämäni kirjaksi, Rannelan romaani sekä Hämeen-Anttilan tietoteos taas olivat muuten kovin onnistuneita lukukokemuksia. Muuten loput luetut ovatkin olleet joko sitä ihan keskitasoa (Karkkipäivä, Sinä et hävinnyt) tai jopa ihan oikeasti heikkolaatuisia (Kaikki se maailman tylsin valo sekä Sopimus). Ja sillä tuo hieman tiiviimpi lukutahti osin selittyykin, huonojen tai keskivertojen kanssa kun saatan hieman syyllistyä kahlaamiseen, äkkiä loppuunlukemiseen, jotta aikaa ei tuhraantuisi kehnoon ihan liian kanssa.
01. Terhi Rannela : Punaisten kyynelten talo (1.5.)
02. Anthony Doerr : Kaikki se valo jota emme näe (5.5.)
03. Tove Jansson : Reilua peliä (7.5.)
04. Asta Leppä : Sinä et hävinnyt (8.5.)
05. Markus Nummi : Karkkipäivä (12.5.)
06. Audrey Magee : Sopimus (16.5.)
07. Jaakko Hämeen-Anttila : Islamin käsikirja (20.5.)
Sivuja kertyi 2116 + risat vielä kesken olevasta, onpa totisesti tullut tarvottua luku jos toinenkin läpi. Näistä Janssonin kirja ampaisikin suoraan elämäni kirjaksi, Rannelan romaani sekä Hämeen-Anttilan tietoteos taas olivat muuten kovin onnistuneita lukukokemuksia. Muuten loput luetut ovatkin olleet joko sitä ihan keskitasoa (Karkkipäivä, Sinä et hävinnyt) tai jopa ihan oikeasti heikkolaatuisia (Kaikki se maailman tylsin valo sekä Sopimus). Ja sillä tuo hieman tiiviimpi lukutahti osin selittyykin, huonojen tai keskivertojen kanssa kun saatan hieman syyllistyä kahlaamiseen, äkkiä loppuunlukemiseen, jotta aikaa ei tuhraantuisi kehnoon ihan liian kanssa.
Ja toisaalta taas tuntuu, että olen alkuvuonna lukenut hieman liikaa muutenkin, jopa ne keskivertoa paremmatkin kirjat menevät nopeasti päässä ihan sekaiseksi sumuksi, jos kirjoja harppoo läpi yli kirja viikossa -tahtiin. Tapahtumat, teokset ja hahmot menevät sekaisin, ja tuntuu, että esimerkiksi huhtikuussa hehkuttamani Murakami ei vakuuta näin reilu kuukausi myöhemmin enää yhtään niin paljon kuin tuoreeltaan, ihan vain koska en muista mikä siitä niin maagisen nyt sitten tekikään. Toki tuo kertoo varmasti myös joskus enemmän kirjasta kuin lukijasta, mutta silti mietityttää onko tällainen tahti kirjoja minulle yksinkertaisesti vain liikaa. En halua olla mikään kirjaliukuhihna, haluan edelleen rakastaa tätä lukemista, uppoutua siihen ihan todenteolla.

No, lukutahtia lienee helppo hieman himmailla, ja nytkin kesken oleva uusintalukukierros Westön Leijoista Helsingin yllä vain paranee, mitä harkitsevammin ja säästelevämmin sitä lukee. Ei täällä kiire onneksi ole mihinkään, ei elämässä eikä kirjojen kanssa. Ja kesä jos mikä on ehkä maailman paras aika muistaa se. Nyt kun vain osaisi taas yhden työvuoden jälkeen oikeasti rauhoittua paikalleen, nauttia siitä mitä juuri nyt on, eikä haahuilla niitä sitten kun -hetkiä. Saisi vähän lisää onnea ja tasapainoa tähänkin arkeen.
Mitä te luitte toukokuussa? Mikä oli tämän kuun kirjoistasi ehdottomasti paras?