tiistai 14. elokuuta 2018

8 + 1 VINKKIÄ BOOKSTAGRAMMAAJALLE (JA KUINKA JÄTÄN NE ITSE TOTEUTTAMATTA)


Kirjainstagram tuli alunperin blogin sivuun, viereen tukemaan näitä kirjoituksiani täällä (sekä pois omalta henkilökohtaiselta instagram-tililtäni, koska siellä kaikki kirjajutut lähinnä karkotti seuraajia, haha). Puolisentoista vuotta puuhaa harrasteltuani täytyy todeta, että siitä on ehkä nyt viimeisen puolen vuoden aikana kasvanut isosiskoaan suurempi. Pääpuuha, jolle blogi tuntuu enää hieman sivujuonteelta, joltain, joka tukee kuvia ja puhdasta visuaalista ähkyä.

Sen kunniaksi olenkin jo jonkin aikaa koonnut pientä listaa siitä, mistä ja miten kannattaa aloittaa, jos haluaa mukaan bookstagram-skeneen. Nopeaa, helppoa ja olevinaan vaivattomampaa kuin bloggaaminen, kuvittelin ennen. Mutta palkitsevaa ja reaaliaikaisempaa myös, parhaimmillaan. Tässäpä siis 8+1 vinkkiä bookstagrammailuun. Ihan vain jotta voitte tiedostaa ja unohtaa jokaisen. Sillä yhtä ja oikeaa tapaa ei ole, tietenkään.


01 Nimimerkillä on väliä. Jos haluaa jäädä mieleen, kannattaa sen liittyä kirjallisuuteen, mutta jotenkin muutenkin kuin kirja/book/reads-sanalla, sillä ne löytyvät lähes jokaisen nimimerkistä. Kansainväliseen meininkiin tähtäävälle englanninkielinen on varmasti helpompi, suomalaiset taas tarttuvat herkemmin omankielisiin. Ja sitten taas toisaalta: ihan sama. Omani on suomeksi, mutta sekoittelen kuvateksteissä iloisesti englantia ja suomea ilman minkäänlaista logiikkaa. Usein käytän kumpaakin, ja toisaalta storyissa taas lähinnä suomea. Ihan miltä milloinkin tuntuu, ja sekin on aivan ok. Loistavia esimerkkejä taitavista sekoittelijoista on muun muassa @tarinannuppuja-Ulla sekä @vanamonkukkka-Linnea.

02 Kuvia ottaessa muista valo valo valo. Sitäkin voi korjata kuvankäsittelysovelluksilla, mutta vain rajallisiin määriin asti. Kuvakulmat, somisteet, ulkona otetut kuvat ynnä muut ovat sitten niitä, joilla rakennetaan omaa tyyliä, eikä yhtä oikeaa ole olemassa. Vaihtelu ja monipuolisuus virkistää, ja silti otan itse aina kuvani lähinnä suoraan ylhäältä päin. Tykkää ketkä tykkää, pääasia, että oma visuaalinen silmä viihtyy. Itse kuvien tyylejä pyöritellessä kannattaa pysähtyä omien lempikuvien äärelle ja tarkastella mikä niitä yhdistää: onko se tietty sävy, tunnelma, kuvakulma, minimalismi vai boheemi värirunsaus? Inspiraatiota saa aina ottaa muilta, mutta kopiointi on vain oman ajatuksen laiskuutta, eikä johda pidemmän päälle mihinkään hyvään. Valoa ja tunnelmaa käyttää ihanasti esimerkiksi @blackbookspage-Cikita.

03 Feedin yhteinäisyys. Uudet seuraajat tulevat katselemalla henkilökohtaista sivuasi, muuten sen näet lähinnä sinä. Kauniilla ja yhteinäisellä feedillä tuntuu kuitenkin olevan väliä, sillä se on käyntikorttisi seuraajia hamutessa. Yhtenäinen filtteri, valo tai kuvanmuokkaustapa helpottavat, silmä lepää seesteisen ja harkitun edessä aivan eri tavalla kuin sekavan ja keskenään riitelevän. Ja silti: kauneus syntyy myös epätäydellisyydestä, ja liian harkittu on herkästi myös tylsä. Sellaista on myös  herkästi tylsä ylläpitää, ja siksi luovuin yhtenäisyydestä itse keväällä. Pyrin edelleen pitämään sitä edes suuntaa-antavasti (eli yhtenäisyyden näen lähinnä minä itse hahah), mutta elämänmakuisuus menee minulla tällä hetkellä harkitun edelle. Ja se jos mikä on antanut aivan uutta pontta ja inspiraatiota ylipäätään tehdä koko puuhaa. Ihania yhtenäisiä ja kauniita feedejä löytyy esimerkiksi @stefiereads'ilta sekä @kenyan_librarylta, suloinen, mutta kaunista boheemiutta ja monipuolisuutta taas suomalaiselta Tessalta, @in_search_of_peter_panilta.

04 Iskevät kuvatekstit. Instagram on niin vahvaa visuaalista tykitystä, että olet erityisen onnistunut, jos saat jonkun aidosti pysähtymään kuvasi äärelle. Kuva on siinä tietenkin avainasemassa, mutta kuten ehkä olet huomannut, kuvatekstistä näkyy vain pieni osa, ja jos sille toivoo lukijoita, on se aloitettava jollain tapaa nasevasti. Itse laiminlyön tätä erityisen paljon - lähinnä siksi, että suurin osa kirjoitussyyhyistä tulee edelleen purettua tänne blogin puolelle. Jos kuitenkin kaipaat kommentointia ja keskustelua, on mielenkiinto herätettävä pienessä tilassa ja pian. Kiinnostavimpia juttuja instagramiin tarjoilee tekstien muodossa kauniiden kuviensa ohella esimerkiksi @anniinasbooks.

05 Aktiivisuus. Aktiivisuus tuntuu olevan usein tärkeiden asioiden listalla, mutta itse olen tästä hieman eri mieltä. Ehkä olen jo hieman vanha, mutta en minä seuraa muiden postausvälejä, säännöllisyyttä tai epäsäännöllisyyttä. Toki jos kuvia tulee kerran kuussa ja kommentteja ei koskaan, on uusia seuraajia varmasti haastavampi saada, mutta itseäni häiritsee enemmän "anteeksi kun tänään ei tule kuvaa" -postaukset kuin se, ettei tänään tule kuvaa. Mutta kuten missä tahansa, omaan tahtiin säännöllisesti tehtynä asiat toki lähtevät rullailemaan paremmin. Ja jos tiliään kasvattaa haluaa, ei sitä alusta asti kannata laiminlyödä, tietenkään. Kunhan tahti tulee luonnostaan, on vilkkaampikin tahti ok (mutta ei liian vilkas, unfollaan itse hyvin herkästi henkilöt, jotka postaavat päivittäin useita kertoja päivässä), mutta pääasia että itsellä on sen kanssa hyvä ja stressitön olla. Ihania, säännöllisen epäsäännöllisiä ja välillä lomailevia tilejä on muun muassa @novels_and_coffeebeans.

06 Algoritmit. Instagramin algoritmit toimivat hassusti, vaikka nykyään onneksi sovellus taas ilmoittaakin, jos olet onnistunut selaamaan kaikki kahden päivän aikana julkaistut kuvat läpi (eli lähtökohtaisesti kenenkään kuvien ei pitäisi kadota feediisii, ellet sitten seuraa useita satoja eri tilejä). Algoritmejä tuntiessa voi kuitenkin maksimoida parhaansa mukaan kuvien näkyvyyden, joten niiden suhteen on väliä milloin kirjan postaa, mihin kohti aihetunnisteet laittaa (kuulemma kuvatekstiin, ei kommentteihin) ja minkälaisia käyttää (#bookstagram-tagin takana on miljoonia kuvia, ja siellä tuskin kovin korkealle nousee, ellei kuvalla ole satoja tykkäyksiä ensimmäisten tuntien sisällä. Kuulemani mukaan myös vaihtelevat tägit postausten välillä vähentävät instagramin oletusta siitä että olet botti), onko kuvalla paikkatägi ja kommentoidaanko sitä paljon. Liiallinen algoritmeilla pelaaminen näkyy kuitenkin läpi. Jos jokaisessa kuvassa on kommentteja houkutteleva kysymys, mutta aloittaja ei viesteihin vastaa, tuntuu turhalta edes kommunikoida. Algoritmit on mitä on, ja kulkee miten kulkee, niistä ei liikaa kannata välittää.

07 Yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys ei tule ilman omaa aktiivisuutta, mutta on yksi bookstagramin parhaita puolia. Kommentointikynnys on instagramissa ehdottomasti blogia matalammalla, ja kun keskustelet itse aktiivisesti muiden kuvissa, saat heistä helpommin myös seuraajia itsellesi. Ig:ssa saa myös kuplauduttua ihanasti pelkkään kirjamaailmaan seuraamalla pelkkiä kirjaihmisiä pelkällä kirjatilillään. Ihanaa ja pumpulinpehmeää, kun on paikka, jossa puhutaan vain ihanista ja pumpulinpehmeistä asioista. Tekee ihan hyvää sekin, toisinaan. Ihanan kirjallisia ja keskustelevia bookstagram-ihmisiä ovat esimerkiksi @bookishteaparty-Katri, @ireadlikephoeberuns-Mira sekä @sivutiella-Sirri.

08 Persoonallisuus. Onnistunut instagram-habitus syntyy, kun jollekulle tulee feedissään vastaan kuvasi, ja hän tietää jo nopealla vilkaisulla, että se on juuri sinun. Persoonallisuus syntyy maneereista, omista tavaramerkeistä, pienistä jutuista, joita juuri sinä teet niin kuin teet. Persoonallista otetta voi toki rakentaa, ja inspiraatiota siihen voi ottaa muilta, mutta lopulta se syntyy myös asioista, joita et ole itse huomannutkaan: tietyistä suosimistasi kuvakulmista, sanavalinnoista ja tavasta olla. Ihan kuin sosiaalisen median ulkopuolellakin, muut näkevät sinut hyvin erilaisena kuin itse olet. Siksi kaiken muun esittäminen ja tietoinen tehtailu näyttäytyy vain epäloogisena ja epäsinuna. Kun on oma itsensä ja toteuttaa omaa visuaalista silmäänsä hivelevää tapaa tehdä mitä tekee, löytyy sen mukana ne seuraajatkin, jotka nimenomaan sinun tyylistäsi aina pitävät. Ihania, omaleimaisia instagram-tilejä ovat muun muassa @cozydaysz, @pienikirjasto, @lukuisa & @lookingthroughpages.

+ Älä silti stressaa, tee pakottavia aikatauluja, kyttää feedin yhtenäisyyttä saati tykkäyksiä ja seuraajia tai vertaile itseäsi muihin. Kyllä, instagram on täynnä toinen toistaan harkitumpia ja täydellisimpiä kirjatilejä, joissa jokainen yksityiskohta on mietitty viimeisen päälle, kuvat sointuvat keskenään toisiinsa ja tilejä seuraa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jos harrastuksesi on lähinnä harrastus, eikä tavoitteesi ole nousu kansainväliseksi tähdeksi, anna muiden olla ja tehdä kuten tekevät. Itse seuraan henkilökohtaisesti mieluiten vain pieniä tai keskikokoisia tilejä, ja pieni epätäydellisyys on huomattavasti kiinnostavampaa kuin ylihiottu ja kliininen. Pienemmissä piireissä myös kanssakäyminen on aidompaa ja oikeasti lähellä, siellä on jäljellä se kaikista tärkein: ilo ja rakkaus kirjojen ympärillä.

Lisää bookstagram-kuvia: @mitaluimmekerran

10 kommenttia :

  1. Hieno postaus - tällaisia juttuja on kiva lukea. Ja kiitos maininnasta <3 Mäkin tunnistan paineet feedin yhtenäisyyteen, mutta mun mielestä yhtenäinen feed on vähän tylsä. Elämäkään ei ole pelkästään valkoista taidekuvaa, joten miksi Instan pitäisi olla? Tykkään siitä, että Bookstagram tuo kirjakeskusteluihin myös taiteellisen puolen (koska Suomessa ja maailmassa on ihan supertaitavia valokuvaajia), mutta toisaalta haluaisin korostaa sitäkin, että Instassa on tosi paljon ihan tavallisia puhelimella kuvaavia ja suodattimien ym. kanssa leikkiviä ihmisiä, eikä Bookstagramiin liittymiseen tarvitse olla maailman paras valokuvaaja. Aika monelle kirjaihmiselle riittää lopulta se, että pääsee kommentoimaan kirjakeskusteluihin ja näkee joka päivä kirjakuvia. Mä oon myös postannut joskus pari kertaa päivässä, koska en ole malttanut odottaa seuraavaan päivään :D Mutta sitten jätän postaamatta silloin, kun en ole lainannut tai lukenut mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on ehdottomasti totta - kuvien laatu tai taidokkuus ei ole mikään automaattinen vaatimus yhteisöön kuuluvuudesta tai ylipäätään mukana olemisesta! Keskusteluun pääsee mukaan kurottamatta pilviinkin, ja se on erityisen ihanaa. Ja sillekin löytyy ehdottomasti omat seuraajansa ja keskustelijansa. Kuulun silti itse siihen visuaalisesti ehkä hieman enemmän itseltään vaativaan porukkaan, ja nautin taidokkaista ja persoonallisista kuvista ehkä keskivertoa enemmän - minulle instagram on loppujen lopuksi aika silmänruokasovellus, enkä halua vaatimustasoani häpeillä, hahah. :D Mutta niin, parasta tosiaan on se, että kirjainstagramista löytyy jokaiselle jotain, ja se jos mikä on ihanaa.

      Poista
  2. Olipas tässä hyviä huomioita Instagramista ja bookstagrammaamisesta! Minullekin Insta-/bookstagramin merkitys on koko ajan vain kasvanut, se tuntuu nyt hyvin olennaiselta osalta blogia, ehkä jopa olevan enemmän kuin se. En pidä mahdottomana ajatuksena sitä, että luopuisin joskus kokonaan blogista ja jäisin vain Instagramiin, mutta ainakin vielä kirjoittaminen on asia, jota haluan tehdä, vaikka minulla onkin niin viha-rakkaussuhde sitä kohtaan. Toki Instagramiinkin voi kirjoittaa, jopa aika pitkästi, tai jopa vielä enemmän jatkaen kommenteissa, mutta se ei tunnu itselleni luontevalta paikalta pidemmille pohdinnoille.

    Minulle Insta-/bookstagramissa ei ole tärkeitä monetkaan näistä luettelemistasi asioista, mutta en tietenkään sano, etteivätkö ne saisi olla tärkeitä tai etteikö niitä kannattaisi ottaa huomioon. Minulle tärkeintä ovat itse kuvat, niin toisten kuin omatkin. En kuitenkaan jaksa tai edes halua pyrkiä täydellisyyteen enkä odota sitä muilta, mitä se ikinä sitten olisikaan. Rakastan taidetta eri muodoissa, eli myös valokuvataidetta, joten ihailen kuvia sen kautta. Omassa valokuvausharrastuksessa taas on kiva kehittyä ja keksiä uusia juttuja (ei mitään uusia pyöriä, mutta itselle uusia asioita ja oivalluksia - esimerkiksi erilaiset kuvakulmat, kuten vaikkapa näissä sinun kuvissasi, ne tuovat heti jotain uutta feediin ja jaksavat pitää mielenkiinnon yllä sekä omissa että toisten kuvissa). Liika yhtenäisyys on pidemmän päälle puuduttavaa. Seuraan silti Instagramissa ihan kaikenlaisia (bookstagram)-tilejä: loppuun asti hiottuja ja yhtenäisiä (niitä puuduttaviakin) feedejä, ns. tavallisia kännykällä äkkiä näpsäistyjä kirjakuvia sisältäviä tilejä, kirjoja ja jotain muita teemoja yhdisteleviä tilejä, kavereita ja tuttavia, kissoja ja julkkiksia, you name it. Minulla ei ole henkilökohtaista Instaa, joten ehkä siitäkin syystä seuraan vähän kaikkea, mutta pointti oli kuitenkin se, että vaikka tykkään eniten tietyntyyppisistä kuvista, seuraan silti vaikka ja mitä, ja bookstagram on minulle myös esim. kirjavinkkejä, ei pelkkiä kauniita kuvia.

    Kuvatekstejä, aktiivisuutta tai algoritmeja en oikeastaan mieti, en varsinkaan kahta jälkimmäistä (ensimmäistä siinä määrin, että kirjoitan edes jotain ja joskus on kiva myös olla enemmän vuorovaikutuksessa toisten kanssa), sillä en tavoittele mahdollisimman suurta määrää seuraajia. Totta kai seuraajat ovat kivoja, samalla tavalla kuin lukijat blogissa, mutta he saavat tulla ihan omilla ehdoillaan sitten kun tulevat, en halua saati ehdi taktikoida heitä houkutellakseni. Mutta jos joku haluaa taktikoida, siitä vain, sekin on mahdollista.

    Ja kiitos! Hauska kuulla, millaisia mielikuvia oma insta-tili herättää ja tuo on kyllä ihana kappale olla, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin pyöritellyt hieman samoja aatoksia - en sulje tosiaan pois sitä, että instagram jopa syrjäyttäisi koko blogin. Siellä kun keskusteluakin saa paljon vilkkaammin aikaan, tuntuu välillä vähän nurinkuriselta edes blogiin mitään kirjoittaa, kun nämä tekstit aika pieniä määriä ihmisiä tavoittaa. Ja silti rakastan erityisesti pitkää ja vuolasta kirjoittamista - kuten täällä blogissa todella huomata voi :D - joten eläköön tämä nyt rinnalla edelleen, ainakin toistaiseksi.

      Ja oikeastaan voisin yhtyä joka sanaan toisesta kappaleestasi mitä tiettyjen asioiden tärkeyteen tulee! Olen kiinnittänyt muita seuratessani huomiota, miten tärkeitä osa näistä jutuista, algoritmeista ja seuraajien haalimisesta, monille on, mutta itsestä tuntuu lähinnä siltä, että niiden olemassa olemisesta tietäminen riittää: niille ei tosiaan tarvitse jaksaa tehdä mitään, jos jutut eivät siltä tunnu. Omassa kuvaamisessa ja sisällöntuottamisessa on kuitenkin ihana kehittyä ja siksi monenlaisten ja moninaisten tilien seuraaminen avaa silmiä uudelle - niin hyvässä kuin välillä pahassakin. :D Tileistä huomaa kyllä, mitkä ovat kasvaneet ns. luonnollisesti, tekijänsä perässä, ja sellaisia ihailen itsekin eniten.

      Mutta kiitos ihanasta ja ajatuksella jätetystä kommentista, tämä ehdottomasti on taas blogin parasta antia, sellaista keskustelua, jota näin pitkästi harvoin puhelinsovellusten kautta jaksaa naputella! <3

      Poista
  3. Ihana postaus! Tunnistan monia ajatuksia.

    Olen etenkin tänä kesänä yrittänyt harjoitella bookstagram kuvien ottamista ja jollain tasolla yhtenäisemmän tai oman tyylisen kuvatilin tekoa. Olen harjoitellessani ottanut inspiraatiota muiden kuvista ja yrittänyt kehitellä omia ideoita. Rakastan kirjakuvia, jotka on otettu ulkona. En tiedä sitten, mitä teen, kun valo vähenee ja ulkona on mahdotonta kuvata. Saa nähdä. Pidän jostain syystä etenkin lähikuvista. Olen lähiaikoina lisännyt kuvatekstiini suomen kielen lisäksi englannin kielen. Olen myös pyrkinyt lisäämään yhden kuvan yhdessä tai kahdessa päivässä. Harjoittelu on ollut hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, luonnonvalon puute on kyllä näillä leveysasteilla varsinainen vitsaus - ei ehkä mitenkään sattumaa, että itsekin luovuin sisällä valkoisen lakanan päällä otetuista kuvista juuri kesää kohti kun valoa ja aurinkoa on kaikkialla. :D Syksyllä saa käyttää luovuuttaan, jotta valo riittää, mutta onneksi harrastus säilyy vaikka muutama kuukausi olisi hiljaisempaakin. :)

      Ja kiva kuulla, että pidit postauksesta! Sinulla onkin ihania luonto- ja lähikuvia instagramissasi. <3

      Poista
    2. Tai sitten täytyy kuvata urakalla varastoon :D
      Kiitos paljon kehuista <3

      Poista
    3. Hahah, se on toinen vaihtoehto! :D

      Poista
  4. Kiitos ihana<3 Mä oon kyllä ihan samaa mieltä, sellainen liian kaavamainen feed ja aina toistuvat kuvat tylsistyttää ihan kamalasti. Mä oon ajatellut, että yhteen teemaan sitoutuminen vähentäisi mun luovaa ilottelua ja sitä en koskaan halua rajata. Kaikki tekee miten tykkää, mutta tärkeintä on, että tekee itse, miten tykkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todella tekee, se rajaa ja vähentää luovuutta ja mielikuvitusta. Yhtenäinen feedi on kaunis toki kerran nähtynä, mutta itse näen mielummin monipuolisuutta, luovuutta ja elämänmakuisuutta. Onneksi tyylejä on lähes yhtä monia kuin tekijöitäkin, joten kirjainstagram-maailmasta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin. <3

      Poista