


Puolivuotinen talvi alkaa viimein olla taputeltu, kevään ensimmäiset leskenlehdet bongattu ja suurin osa kouluhommistakin alkaa jo olla tältä lukuvuodelta takana. Muutama pidempikestoinen uurastus meinasi jo viedä vähän oman stressinsietokyvyn toiselle puolelle, mutta kunnialla tästä lukuvuodesta kai lopulta on selvitty. Loppuviikosta olisi vielä yksi tentti sekä aineopintojen lopputyön palautusseminaari, ja sitten voinkin melko huoletta pakata kamani rinkkaan ja suunnata viikoksi Balkanille katselemaan uudempia maisemia. Se, mitä elo toukokuussa reissun jälkeen tuo tullessaan, on itsellenikin vielä hieman arvoitus.
Huhtikuu kaiken kaikkiaan oli taas vallan mainio kuukausi, se kului kokonaan Itä-Suomessa, mutta onneksi täällä sentään vieraili myös ihan mukavia tyyppejä. Koulua, hurjan pitkiä aamulenkkejä, lukemista ja kirjoittelua, mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan.
H U H T I K U U N L U E T U T
05 Märta Tikkanen : Vuosisadan rakkaustarina
07 Tiitu Takalo : Tuuli ja myrsky
08 Tiitu Takalo : Kehä
10 Saara Turunen : Sivuhenkilö
11 Reetta Laitinen (toim.) : Sisaret 1918
12 Hannele Mikaela Taivassalo & Catherina Anyango Grünewald : Scandorama
11 Reetta Laitinen (toim.) : Sisaret 1918
12 Hannele Mikaela Taivassalo & Catherina Anyango Grünewald : Scandorama
Huhtikuussa luin paljon hyviä, pettymyksiä oli oikeastaan vain Kunnaksen Koiramäki-kirja, hämmentävimpiin fiiliksiin taas jätti Anyurun dystopia. Ehdottomasti kuukauden lempparikirja oli Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka perään kiirehdin eräänä lauantaina Vestan keikalta baarista hurjaa vauhtia kotiinkin, henkilökohtaisesti tärkeimmäksi kirjaksi taas on muodostunut Willowsin Sisämaa. Sen tunnelma on vain niin pysähtynyt ja haikean kaunis, harva kykenee sanojen avulla samaan. Muutenkin varsin onnistunut lukukuukausi taas, Tikkasen runoista ja postaamattomista sarjakuvista tulossa todennäköisesti myös jonkinlaista kokoelmajuttua blogiin myöhemmin!
Paljon on tosiaan taas ehditty lukemaan, mutta lukumäärä selittyy toki pitkälti lyhyillä sarjakuvakokoelmilla. Luulen, että tahti rauhoittuu nyt tästä kesää kohti, en todennäköisesti jaksa kannella sarjakuvia ees sun taas, ja Helsingissä ei ehkä tule kirjastossakaan ihan näin ahkerasti vierailtua kuin täällä. Pitänee myös palauttaa aikamoinen kasa kirjoja lukemattomina takaisin Vaara-kirjastoille, hieman yltiöoptimistinen määrä kirjoja parisen viikkoa sitten tuli vielä loppukevääksi lainattua. Onneksi ne eivät sieltä minnekään kuitenkaan katoa, voin yrittää näitä samojakin taas syksyllä uudelleen.
Mutta nyt siirryn oman opponointiraporttini pariin, ja taidanpa keittää pienet vappukahvit eilen Varkaudesta minulle tuotujen tuoreiden munkkien kaveriksi. Aurinko paistaa ja koirakin on muuttunut katupölystä harmaaksi, on siis todella kevät. On sitä odoteltukin.
Paljon on tosiaan taas ehditty lukemaan, mutta lukumäärä selittyy toki pitkälti lyhyillä sarjakuvakokoelmilla. Luulen, että tahti rauhoittuu nyt tästä kesää kohti, en todennäköisesti jaksa kannella sarjakuvia ees sun taas, ja Helsingissä ei ehkä tule kirjastossakaan ihan näin ahkerasti vierailtua kuin täällä. Pitänee myös palauttaa aikamoinen kasa kirjoja lukemattomina takaisin Vaara-kirjastoille, hieman yltiöoptimistinen määrä kirjoja parisen viikkoa sitten tuli vielä loppukevääksi lainattua. Onneksi ne eivät sieltä minnekään kuitenkaan katoa, voin yrittää näitä samojakin taas syksyllä uudelleen.
Mutta nyt siirryn oman opponointiraporttini pariin, ja taidanpa keittää pienet vappukahvit eilen Varkaudesta minulle tuotujen tuoreiden munkkien kaveriksi. Aurinko paistaa ja koirakin on muuttunut katupölystä harmaaksi, on siis todella kevät. On sitä odoteltukin.