maanantai 1. elokuuta 2016

MITÄ OLEN OPPINUT 29 VUODESSA


Tässä pienen elämäni aikana, aikalailla tuntien tarkkuudella 29 vuoden sisällä, olen elämästä oppinut muun muassa sen, että elämä on aina vähän parempaa, kun lähellä on vettä. Jos valita saa, mieluiten pieni lampi tai järvi, joki on myös ihan kelvollinen, valtameri menee mainiosti. Itämeren kanssa suhde meillä on vielä kesken, mutta ehkä joskus järvisuomentyttönä vielä kelpuutan senkin.

Olen oppinut, ettei koskaan oikeastaan kannata vannoa. Ei kannata, vaikka luulee kymmenen vuotta nuorempana, että en ikinä enää tahdo pienelle paikkakunnalle, eikä silloinkaan, kun vannoen nauraa ettei varmasti koskaan tee samoin kuin vanhemmat sukupolvet. Ei myöskään kannata vannoa, ettei enää koskaan kirjoita blogia, koska edelliskerran se vannominen kesti puoli vuotta, nyt vuoden ja täällä sitä taas mennään. Eikä ennen kaikkea kannata vannoa, että minä en koskaan, koska siitä eikoskaasta tulee muutaman vuoden sisällä ihan takuuvarma toteutuja, itseni tuntien sen varmempi mitä vastaan vannomampi.

Olen myös oppinut, että ihan oikeasti välillä lähimmäksi on vaikein nähdä, ja sen, että onni tulee niistä pienistä arjen asioista, ei siitä, että haluaa aina vain suurempaa ja enemmän. Olen myös oppinnut, että ihmissuhteissa petyn 90 %:sti omien odotusteni varaan rakentamiin harhoihin, enkä siihen miten toinen oikeasti käyttäytyy, ja jos olisin oivaltanut tämän jo aiemmin, minulla olisi myös niitä vanhoja ystävyyssuhteita enemmän jäljellä, niitä joita kohtaan en osannut silloin aikoinaan olla tarpeeksi armollinen.

Olen oppinut, että maailma ei ole aina ihan niin vakava ja mustavalkoinen miltä se näyttää, mutta olen myös oppinut, että itselleen tärkeiden asioiden äärellä kannattaa pitää ääntä ettei se tärkeänä pitämä hyvä jaa kiihkoilun ja epäinhimillisen ajattelun jalkoihin. Olen oppinut, että minulle tärkeintä on olla itselleni ja läheisemmilleni hyvä, ei hyvä niin, että minusta kiinnostuu mahdollisimman moni. Olen oppinut, ettei elämäntapabloggaaminen, sosiaalinen media, twitter tai snapchat ole minun juttuni, koska rakastan ja arvostan yksityisyyttäni niin paljon, etten sitä halua tuntemattomien kanssa jakaa. Olen myös oppinut, että minun kannattaisi jakaa silti ajatuksiani enemmän, koska se auttaa läheisiäni ymmärtämään paremmin toimintaani ja reaktioitani.

Ja lopulta, ennen kaikkea myös olen oppinut sen, mitä äitini on minulle 29 vuotta hokenut, sen, että asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. 

Ja onneksi minulla on vielä tasan vuosi aikaa harjoitella näitä kaikkia ylläolevia, niin olen sitten varsinainen oman elämäni maisteri siinä vaiheessa kun vuosikellot raksauttavat luvun 30 täyteen. Mutta se on sitten ensi vuoden elokuun ensimmäisenä, ei minun ehkä siihen mennessä vielä valmis tarvitse olla, senkin olen oppinut, että sitä tuskin koskaan tulen olemaankaan.

20 kommenttia :

  1. Onnittelut! :) Hyviä ajatuksia ja näkemyksiä.

    VastaaPoista
  2. Hyvää syntymäpäivää! Kauniin postauksen kirjoitit. Oot huippu, kiitos että et pitänyt lupaustasi olla bloggaamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :3 Ja juu, vannomatta paras, todellakin!

      Poista
  3. Oikein hyvää syntymäpäivää! :) Kaunis teksti, jossa on paljon asiaa. Minä olen koko elämäni yrittänyt uskoa "kaikki järjestyy" -mantraan ja ainakin tähän asti on toiminut. Toivottavasti toimii tästä eteenpäinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllähän ne aina tuppaa järjestymään, tavalla tai toisella. :3

      Poista
  4. Hienoja opetuksia! Allekirjoitan varsinkin tuon vannomiskohdan. Tähän ikään mennessä sitä on kuitenkin ehtinyt jo tehdä vaikka mitä sellaista, mitä on joskus vannonut ettei koskaan. Jotenkin sitä vaan alkaa vuosien myötä kaivata erilaisia asioita kuin nuorempana.

    Synttärionnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on täysin totta. Ja tuntuu, että kaikki se aiempi "minä en enää koskaan" -hokema kulminoituu juuri tässä oikeamman aikuisuuden kynnyksellä, ymmärtää, ettei kerran päällä ollut fiilis tarkoita, että niin kokee aina. Mutta kiitos kovin :)

      Poista
  5. Ihanaa syntymäpäivää! :) Ja erittäin hienoja oppeja olet vuosien varrella ottanut talteen, näihin pitäisi itsekin enemmän kiinnittää huomiota. Lopulta kaikki kuitenkin aina jotenkin järjestyy, joten turha stressi olisi kiva ainakin jättää taakse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kieltämättä edelleen helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos siihen vielä joskus uskaltaisi kunnolla uskoa!

      Poista
  6. Myöhästyneet synttärionnittelut! :)

    VastaaPoista
  7. Lämpimät ja iloiset syntymäpäiväonnittelut! Niin ikään Järvi-Suomessa kasvaneena ymmärrän hyvin sen, että suhde Itämereen on vielä kesken. Olen sinua vanhempi ja luulen, että vaikka arvostan mertamme suuresti, niin järvet ja joet pysyvät aina rakkaimpina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinhän se taitaa mennä, ne omat lapsuuden- ja nuoruudenmaisemat on vaan sellaisia, ettei niitä hevin aivan toisenlaiset voita. :) Mutta ehkä tuostakin vielä joskus pitämään kuitenkin oppisi!

      Poista
  8. Hyvää syntymäpäivää!
    Enpä voisi paremmin enää itse sanoa. Itse saariston kasvattina meren äärelle pääsy on minulle jotain todella pyhää. Mutta vesi elementtinä yleisesti on äärimmäisen rauhoittavaa ja ihanaa.

    Itse viimeisen 29 vuoden aikana olen ollut kamala stressaaja ja jännittäjä, mutta viimeisen vuoden aikana oppinut vähän kantapäänkin kautta, että turha stressaaminen on pahasta. Ja se stressaaminen ei auta mitään, ja että ne asiat tosiaan järjestyy tavalla tai toisella. Vähän on vielä vaikeaa uskoa siihen, mutta ehkä se ikä opettaa senkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän, toivottavasti ainakin! :> välillä se pieni stressi on ihan hyväkin, tuntee ainakin olevansa elossa ja saa asioita eteenpäin, mutta liika on aina liikaa! Mutta tsemppiä meille, mikäs kiire tässä on kun rauhassa saa opetella.

      Poista
  9. Onnea näin hyvin monta päivää myöhässä! Ja hyviä juttuja olet oppinut ;)

    VastaaPoista
  10. Myöhästyneet onnittelut :) Ja hienoja oivalluksia, allekirjoitan ne kaikki! (Onkohan ne siks mun mielestä hienoja...?! :D) Oon itsekin huomannut ja oppinut, että ajatuksiaan kannattaa jakaa, koska sen jälkeen ihmiset yleensä ymmärtävät mun toimintaa ja reaktioita paremmin. Introverttinä oon joutunut aika paljonkin harjoittelemaan suun avaamista ja sellaista käden ojentamista toisille; eiväthän muut ole ajatustenlukijoita sen enempää kuin minäkään. Mutta oppia ikä kaikki, ei muuta kuin kohti kolmeakymppiä viisaampana ja oivaltaneempana! :)

    VastaaPoista
  11. Kommentoin näihin melkoisella viiveellä, mutta onnea! <3 Olemme siis samanikäisiä :)

    Tällainen listaus olisi hyvä tehdä itsellenikin. Viimeinen vuosi on tuonut eteeni niin paljon hyvää ja huonoa itsestäni, että oppia ja ymmärrystä elämästä on tullut paljon. Liekö tämä lähestyvä tasaluku ensi vuonna mikä vie ajatukset uusille urille, mutta kuinka ihanaa onkaan oivaltaa ne perusasiat.

    Opettelen edelleen sitä, että asioilla on tapana järjestyä. Ei ole nimittäin helppo juttu ihmiselle joka suunnittelee ja stressaa itsensä aina tainnoksiin;)

    VastaaPoista